Söin, join ja treenasin kuin Victoria's Secret -malli kahden viikon ajan

Victoria’s Secretin enkelit saavat juoksutietä pitkin kävelemisen näyttämään mielettömän upealta.

Yhtä kiehtovia kuin heidän kiitotien loppupuolen suudelmansa ovat heidän Instagram-tilinsä, jotka sisältävät lukemattomia treenivideoita ja hikisiä treenin jälkeisiä selfieitä.

Totta kai on helppo katsoa näitä kuvia ja hylätä heti heidän VS-muotinäytökseen valmistautumisensa (#goodgenes). Eihän se voi olla haastavampaa kuin maratonille treenaaminen (juoksin ensimmäisen maratonini tänä syksynä) – vai mitä? Väärin.

Ansin itselleni kaksi viikkoa aikaa treenata ja syödä kuin Victoria’s Secretin malli. Sanon tämän: Se ei ollut mikään juhla (kirjaimellisesti, en pystynyt juhlimaan), eikä minulla ole vieläkään yhtä kireitä ja kiinteitä reisiä kuin Adriana Limalla. Opin kuitenkin pari asiaa siitä, mitä mallin vartalon saaminen vaatii (DNA-loton voittamisen lisäksi). Valmistaudu siis tekemään muistiinpanoja. Tai nauramaan kaiken hulluudelle. Tai ehkä tehdä molempia.

Guruni tällä matkalla oli Heather Marr. Instagramissa hän käyttää nimeä @modeltrainermarr ja hyvästä syystä. Hän valmentaa malleja joka päivä, koko päivän.

Seriously, she’ll work with clients from 4 A.M. to midnight, because, as Heather says, models have crazy schedules. Jos tytön on noustava Brisbaneen matkalla olevaan koneeseen seitsemältä aamulla, Heather ilmestyy hänen kotiinsa kolme tuntia aikaisemmin varmistaakseen, että hänen dynaamiset lankkunsa ja pistoolikyykkynsä ovat kohdallaan (ja suoritettu). Tänä vuonna Heather, joka on entinen malli ja kehonrakentaja, valmisteli näyttelyyn Vita Sidorkinaa ja Eniko Mihalikia, vaikka hänen asiakaslistallaan on kymmeniä muitakin malleja.

Hänen kuntoilufilosofiansa on pähkinänkuoressa tämä: ”Sinun täytyy treenata ja syödä haluamaasi kehoa varten. Ruoka ja treeni yhdessä muokkaavat kehoa, ne eivät ole toisistaan riippumattomia. Työskentelen asiakkaitteni kanssa molemmilla alueilla auttaakseni heitä saavuttamaan tavoitteensa.”

Hän treenaa asiakkaitaan myös ”esteettisyyden, ei urheilullisuuden vuoksi”, joten monet hänen kuntoiluliikkeistään on viritetty niin, että ne todella muokkaavat vatsalihaksia, reisiä ja takapuolta sen sijaan, että tekisivät sinusta vahvemman ja nopeamman. Jokaisella on erilaiset tavoitteet, ja se on täysin hienoa – ja Victoria’s Secret -muotinäytöksessä käveleminen on eräänlainen tavoite.

Suhteessa: 8 Things That Registered Dietitians Eat When They’re Traveling

Ensimmäinen kerta, kun Heather ja minä tapasimme istuntoa varten, oli klo 5:30 aamulla kuntosalilla lähellä asuntoani. Hän laittoi minut vauhtiin kyykkyjen, plyosin ja sopivasti nimetyn deathcrawlin, kävelevän lankkujutun, kanssa. Loppuun mennessä minusta valui hiki.

Sitä päivästä lähtien Heather lähetti minulle treenin tekstiviestillä tai sähköpostilla joka ilta. Tein harjoituksen seuraavana aamuna ja raportoin sitten hänelle. Esimerkiksi eräänä päivänä minun piti tehdä kolme sarjaa jotain, jota kutsutaan bulgarialaiseksi lungeksi, kolme sarjaa kaarevia lungeja, sitten kolme sarjaa pistoolikyykkyjä (jutelkaa kanssani Instagramissa, jos haluatte puhua siitä, kuinka naurettavan kovia pistoolikyykkyjä ovat), jota seurasi joitain egoa polkevia plyometrisiä. (Heather tykkää hyppylungista, kyykkyhypyistä, tuck-hypyistä ja tähtihypyistä.)

Toisena päivänä saatan joutua kiipeilemään Step Millillä tai kävelemään kovaa vauhtia juoksumaton kaltevuus nostettuna 14:ään tai 15:een. Tätä tekisin tunnin verran. Kyllä, TUNNIN. Olin juuri juossut maratonin, joten olin tottunut pitkiin treeneihin, mutta en tuolla kaltevuudella. Heather lähetti minulle sähköpostitse juttuja kuten ”tapat huomenna kuntosalilla” tai ”ihmiset maksavat siitä, että saavat katsoa, kun treenaat”. Molemmat viestit auttoivat!

Mutta treenit olivat vain puolet taistelusta. Toinen puoli oli ruokasuunnitelma.

Ennen kuin aloitimme, Heather pyysi minua lähettämään hänelle kolmen päivän päiväkirjan jokaisesta pienestä asiasta, jonka laitoin suuhuni. Ruokatoimittajana luulin olevani kohtuullisen terveellinen syöjä, joten tunsin oloni melko hyväksi siitä, mitä lähetin hänelle, mutta Heather ei ollut vaikuttunut ruokavaliostani, varsinkaan kaikista hiilihydraattipitoisista välipaloista, joita nautin, kuten seesaminsiemenkekseistä ja hamppusydänpaloista. Minulla oli myös säännöllisiä himoja suosikkimakeisiin herkkuihini: kekseihin, suklaaseen ja jäätelöön.

Pari päivää ennen harjoitteluni alkua Heather lähetti minulle uuden ruokakirjani. (Spoileri, se oli lyhyt.) Joka aamu söisin kupillisen munanvalkuaista, 1/3 kupillista kauraa ja 1/2 banaania. Sitten, muutamaa tuntia myöhemmin, 1 kuppi rasvatonta kreikkalaista jogurttia ja kuppi marjoja (yleensä valitsin mustikoita). Lounas oli proteiininlähde (ilman öljyä kypsennetty kananrinta tai nämä ihanat pienet kalkkunan ja kesäkurpitsan hampurilaiset, joita aloin rakastaa) sekä niin paljon kasviksia – kuten lehtikaalia, porkkanoita, tomaatteja, sieniä – kuin halusit.

Lounaaseen kuului myös yksi omena, päärynä tai persikka. Ja kerrottakoon, että nautin sen omenan päivässä. Päivällinen oli periaatteessa sama kuin lounas miinus omena, mutta sitten ennen nukkumaanmenoa saatoin syödä 1/2 kupillista rasvatonta raejuustoa, jossa oli 1 ruokalusikallinen pähkinävoita (ainoa ainesosa saattoi olla pähkinöitä) ja 1 rkl kaakaojauhetta sekä makeutusainetta kuten Splenda tai Stevia. Tämä todella kasvoi mieleeni, ja aloin odottaa pientä valesuklaamoussea enemmän kuin mitään muuta päivän ateriaa.

En ollut koskaan nälkäinen, mikä oli hyvä asia, koska en tule hyvin toimeen puutteen tunteen kanssa. Tai ehkä odotin olevani niin nälkäinen, että yllätyin iloisesti, kun en elänyt jatkuvan nälänhädän kanssa kahta viikkoa putkeen. Tiukan suunnitelman noudattaminen oli vaikeaa (tietenkin), mutta myös tavallaan mukavaa, koska se ei vaatinut minkäänlaista ajattelua siitä, mitä aioin syödä. Pidin myös siitä, että tosiasiallinen seuraus tästä oli se, että minun ei PITÄNYT miettiä kaloreita, koska suunnitelma hoiti sen puolestani. Ainoa suunnittelun haaste oikeastaan oli miettiä, mitä tehdä, kun en voinut syödä omaa ruokaani.

Related: 12 ruokaa, joita sinun pitäisi aina pitää keittiössäsi varastossa

Kun söin ulkona ystävien kanssa, Heather pyysi minua lähettämään hänelle sen ravintolan ruokalistan, johon olin menossa, jotta hän voisi kertoa minulle, mitkä olivat parhaat vaihtoehtoni. Näin pähkinänkuoressa tuo vaihto meni:

Tyypilliseen tapaan ystäväni päätyivät vaihtamaan ravintolaa, jossa olimme syömässä, vielä kaksi kertaa, joten lähetin Heatherille jokaisen näistä ruokalistoista. Se, että Heather oli näin helposti tavoitettavissa, oli uskomatonta ja sai minut ehdottomasti tuntemaan itseni entistäkin vastuullisemmaksi tavoitteestani. Viimeisessä paikassa oli ostereita puolikuoressa, jotka hän sanoi, että voisin ottaa vain etikan tai sitruunan kanssa, ja lisäksi höyrytettyä mangoldia (kiitos The East Pole -ravintolalle, että olitte niin huomaavainen ja annoitte minun tilata ruokalistan ulkopuolelta).

Heather kertoi minulle myös, että jos aioin juoda, minun kannattaisi mieluummin valita viinin sijaan tequilaa ja limettisoodaa viinin kanssa, koska siinä oli vähemmän sokeria. Aluksi tämä oli vaikea vaihto, koska rakastan punaviiniä, mutta totuin makuun jonkin ajan kuluttua ja huomasin, että juoma väsytti minua vähemmän kuin viini yleensä. Se oli kompromissi, jonka olin valmis tekemään kahden viikon ajan – en halunnut jättää alkoholia kokonaan pois.

Kaiken kaikkiaan ateriasuunnitelma sai minut syömään proteiinia aamiaisella ja lounaalla (eikä vain päivällisellä, kuten ennen) ja napostelemaan välipaloja johdonmukaisemmin, mistä nautin. Molemmat ovat käytäntöjä, joita aion jatkaa, vaikka hellitänkin super tiukasta ohjelmasta.

Niin, kahden viikon jälkeen mitä tapahtui? Vastaus on: Paljon. Ensimmäisten viiden päivän aikana pystyin näkemään huomattavan eron vatsalihaksissani.

Toisen viikon aikana treenihousuni eivät enää tuntuneet design-kiertohousuilta. Ja kiitospäivänä anoppini – joka ei koskaan jaa kohteliaisuuksia kevyesti – sanoi minulle, että näytin ”upealta.”

Kaksi viikkoa olivat mielettömän haastavia, ja ohjelma häiritsi elämäntyyliäni – päivällisen syömisestä ystävien kanssa tuli koettelemus, käytin aikaa päivieni huolelliseen suunnitteluun treenieni ja aterioideni ympärille ja mietin koko ajan, mitä söin.

Haluaminen veistää tai muuttaa vartalosi ulkonäköä on täysin oikeutettu tavoite ja henkilökohtainen valinta, mutta kun asetat tähtäimesi ”Victoria’s Secret -mallin vartaloon”, tiedä, että se vaatii hullun paljon työtä (puhumattakaan tietyntyyppisestä geneettisestä etumatkasta). Opin omakohtaisesti, että hyvin spesifisen estetiikan mukana tulee hyvin spesifinen suunnitelma, jota noudattaa – uhrauksia tehdään, joten on sinun tehtäväsi päättää, mikä on etusijalla. Minulle oli tärkeää muistaa, että näille malleille maksetaan siitä, että he panostavat näin kovasti – minulla on vielä muitakin velvollisuuksia ja mielenkiinnon kohteita (khm, punaviini).

Nyt kun on juhlapyhien sesonki, olen hiukan hidastanut ruokavaliota, mutta yritän jatkaa treeniä niin hyvin kuin pystyn – ne ovat tervetullutta vaihtelua tavallisiin harjoittelurutiineihini.

Mitä tulee noihin pistoolikyykkyihinkin, niin ne muuttuvat helpommiksi. (Lupaan.)