S. MARGARET FULLER (1810 – 1850)
Luettuaan läpi isänsä kirjaston lapsena Massachusettsissa Margaret Fuller opiskeli Cambridgessa klassisia ja eurooppalaisia kieliä sekä filosofiaa. Siellä hänestä tuli nopeasti Bostonin älymystön varhaiskypsä nuorin jäsen, ja hän ystävystyi filosofi Ralph Waldo Emersonin, toimittaja Harriet Martineaun ja kasvattaja Bronson Alcottin kanssa, joka tarjosi hänelle opettajan paikkaa edistyksellisessä Temple-koulussa. Hän oli lahjakas opettaja, mutta opetti vain muutaman vuoden ajan ennen kuin muutti äitinsä ja sisarustensa kanssa taloon Bostonin esikaupunkialueelle.
Kun Margaret Fuller liittyi heidän joukkoonsa, aiemmin löyhästi yhteenliittynyt joukko vapaa-ajattelevia bostonilaisia muodosti transsendentalistisen liikkeen. Toisin kuin opillisen filosofian tai uskonnon kannattajat, transsendentalistit kannattivat ”vapaan hengen vapaata elämää” ja pyrkivät saavuttamaan ymmärrystä ja henkilökohtaista kasvua usein järjestettävien ”Keskustelujen” avulla, joissa Margaret Fullerilla, energisellä ja oivaltavalla puhujalla, oli keskeinen rooli. Hän järjesti useita yhden sukupuolen keskustelusarjoja tarjotakseen piirinsä naisille tilaisuuden keskustella muun muassa koulutuksesta, uskonnosta, naisten oikeuksista, terveydestä ja taiteesta. Perimällä osallistumismaksun hän pystyi näin elättämään perheensä samalla, kun hän harjoitti ajatustenvaihtoa ja ystävyyssuhteita, joita hän piti aidoimpana kutsumuksenaan.
Vuonna 1840 hän julkaisi yhdessä Emersonin ja muiden kanssa transsendentalistisen Dial-lehden ensimmäisen numeron ja kirjoitti säännöllisesti taide- ja yhteiskuntakritiikkiä sekä omaan lehteensä että Horace Greeleyn New-York Daily Tribune -lehteen. Hän kirjoitti myös matkapäiväkirjaa ja feministisen traktaatin Woman in the Nineteenth Century ennen kuin hän matkusti vuonna 1845 Eurooppaan, jossa mantereen poliittinen epävakaus ja republikaanisen vallankumouksen mahdollisuus innostivat häntä. Italiassa hän tapasi nuoren aatelismiehen nimeltä Angelo d’Ossoli ja rakastui häneen, ja hän liittyi tämän kanssa vapaustaistelijaksi vuoden 1849 kapinaan. Kun taistelu Italian tasavallan puolesta epäonnistui, he lähtivät lapsensa kanssa purjehtimaan Yhdysvaltoihin, ja vain muutaman tunnin päässä New Yorkin satamasta myrsky tuhosi laivan. Lapsen ruumis huuhtoutui rantaan, mutta Margaret Fulleria ei koskaan enää nähty.
Vuonna 1846 Edgar Allan Poe kuvaili häntä kirjassaan The Literati of New York City. No. IV”, teoksessa Godey’s Lady’s Book, v. 33, s. 33. 74-75:
Hän on keskipituinen; vartalossa ei ole mitään merkillistä; runsaasti kiiltäviä vaaleita hiuksia; silmät sinertävän harmaat, täynnä tulta; avara otsa; suu osoittaa levossa ollessaan syvää herkkyyttä, kykyä kiintymykseen, rakkauteen – kun sitä liikuttaa lievä hymy, se muuttuu jopa kauniiksi tämän ilmeen voimakkuudessa; mutta ylähuuli ikään kuin tahattoman lihaksen toiminnan ajamana kohoaa tavallisesti ylöspäin, mikä antaa vaikutelman irvistelystä.
Muita muotokuvia on seuraavissa teoksissa:
John S. Hart, ed. Female Prose Writers of America (1852), levy vastapäätä s. 237.
Sarah J. Hale, ed. Woman’s Record (1853), s. 665; myös vuoden 1855 ed.
Mrs. Newton Crosland. Memorable Women (Boston, 1854), s. 321 edeltävä levy.
Evert A. and George L. Duyckinck, eds. Cyclopaedia of American Literature (1855), vol. 2, s. 526.
Abner D. Jones. The American Portrait Gallery (New York, 1855), s. .
Abner D. Jones, toim. The Illustrated American Biography, vol. 3 (1855), s. 487.
The Home: A Fireside Monthly Companion and Guide, vol. 2 (1856), s. 5
NEXT>