syytön

NOT GUILTY, pleading. Yleinen kysymys monenlaisissa kanteissa. Se on yleinen kysymys.
2. Väärinkäytöksissä sen muoto on seuraava: ”Ja mainittu C D tulee asianajajansa E F:n välityksellä ja puolustautuu, väkivaltaa ja vahingonkorvausta, kun &c., ja sanoo, että hän ei ole syyllistynyt edellä mainittuihin hänelle syyksi luettuihin rikkomisiin tai mihinkään niiden osaan sillä tavalla ja siinä muodossa kuin mainittu A B on edellä valittanut. Ja tästä mainittu C D asettaa itsensä maan varaan.””
3. Tämän kysymyksen nojalla vastaaja voi esittää todisteena mitä tahansa seikkaa, joka suoraan kiistää minkä tahansa sellaisen väitteen totuudenmukaisuuden, jonka kantaja on tällaisessa yleisessä kysymyksessä velvollinen todistamaan; 1 B. & S. 213; eikä kukaan ole velvollinen todistamaan, joka ei prima facie ole oikeudenloukkaaja. 2 B. & S. 359: 2 Saund. 284, d. Esimerkiksi syyttömyysväite on asianmukainen henkilöön kohdistuvassa rikkomuksessa, jos vastaaja ei ole syyllistynyt pahoinpitelyyn, pahoinpitelyyn tai vangitsemiseen, &c.; ja henkilökohtaiseen omaisuuteen kohdistuvassa rikkomuksessa, jos kantajalla ei ollut omaisuutta tavaroihin tai jos vastaaja ei ollut syyllistynyt niiden ottamiseen, &c.; ja kiinteään omaisuuteen kohdistuvassa luvattomassa tunkeutumisessa tämä kanneperuste ei aseta kyseenalaiseksi ainoastaan luvattoman tunkeutumisen tosiasiaa, &c, vaan myös omistusoikeutta, joka, olipa se sitten vapaa- tai omistusoikeus vastaajalla tai henkilöllä, jonka alaisuuteen hän vetoaa, voidaan esittää todisteena tämän kanneperusteen nojalla, ja nämä seikat osoittavat alustavasti, että hallussapito-oikeus, joka on välttämätön luvattomassa tunkeutumisessa, ei ole kantajalla vaan vastaajalla tai henkilöllä, jonka alaisuuteen hän vetoaa. 8 T. R. 403; 7 T. R. 354; Willes, 222; Steph. PI. 178; 1 Chit. PI. 491, 492.
4. Lainrikkomisessa asiassa yleensä kaava on seuraava: ”Ja mainittu C D tulee asianajajansa E F:n välityksellä ja puolustaa vääryyttä ja vahinkoa, kun &c., ja sanoo, että hän ei ole syyllistynyt edellä hänen syykseen pantuihin seikkoihin sillä tavalla ja siinä muodossa kuin mainittu A B on edellä valittanut. Ja tästä mainittu C D asettaa itsensä maalle.”
5. Todettakoon, että tämä on pelkkä lausumassa väitettyjen tosiseikkojen kumoaminen tai kiistäminen, ja siksi sitä olisi periaatteessa sovellettava vain sellaisiin tapauksiin, joissa puolustus perustuu tällaiseen kiistämiseen. Tässä tapauksessa on kuitenkin tapahtunut lievennys, sillä tämän kanneperusteen nojalla vastaaja saa paitsi kiistää ilmoituksen totuudenmukaisuuden myös, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta, todistaa minkä tahansa puolustautumisperusteena olevan seikan, joka osoittaa, ettei kantajalla ole kanteen perustetta, vaikka tällaiset seikat ovatkin ilmoituksen tunnustamista ja väistämistä koskevia seikkoja, kuten esimerkiksi annettu vapautus tai suoritettu hyvitys. Steph. Pl. 182-3; 1 Chit. Pi. 486.
6. In trover. Tässä kanteessa ei ole tavallista vedota mihinkään muuhun kanneperusteeseen kuin vanhentumiseen; ja vapautus ja kantajan konkurssi voidaan esittää todisteena yleisen kysymyksen yhteydessä. 7 T. R. 391
7. Kun on kyse velasta, joka perustuu devastavitiin viittaavaan tuomioon, ulosottomies voi vedota syyttömyyteen. 1 T. R. 462.
8. Rikosasiassa, kun vastaaja haluaa esittää itsensä oikeudenkäynnissä, hän vetoaa syyttömyyteen.