Kaksikymmentäviisi potilasta, joilla oli takaraivolohkoepilepsia, arvioitiin retrospektiivisesti kliinisten kohtausominaisuuksien ja elektroenkefalografisten ilmenemismuotojen määrittämiseksi. Tietyt oireet ja merkit auttoivat tunnistamaan takaraivolohkoperäisyyden 22:lla (88 %). Näihin kuuluivat alkeelliset näköharhat, ictal amaurosis, silmänliikeaistimukset, varhainen pakotettu räpyttely tai silmäluomien räpyttely ja näkökenttäpuutokset. Silmien tai pään tai molempien poikkeamaa havaittiin usein, ja se oli 13 potilaalla kontralateraalinen kohtauksen aiheuttajan puolelle, mutta kolmella potilaalla ipsilateraalinen poikkeama esiintyi joissakin tai kaikissa kohtauksissa. Alkuvaiheen merkkien ja oireiden jälkeen kohtausten kliiniset ominaisuudet muistuttivat muualta peräisin olevien kohtausten ominaisuuksia. Temporaalilohkoperäisille kohtauksille tyypillisiä kohtauksia, joihin liittyi kontaktin menetys ja erityyppistä automaattista, puolipurposeerattua toimintaa, esiintyi 11 potilaalla. Kolmen potilaan kohtauksissa esiintyi otsalohkokohtauksille tyypillisiä epäsymmetrisiä toonisia tai fokaalisia kloonisia motorisia malleja. Yhdellätoista potilaalla 25:stä oli kahteen otteeseen kaksi tai useampia selvästi erilaisia kohtaustyyppejä. Päänahan elektroenkefalografisista löydöksistä oli harvoin apua takaraivolohkon lokalisoinnissa, ja ne olivat usein harhaanjohtavia. Kallonsisäiset elektroenkefalografiset tallenteet tunnistivat takaraivolohkon kohtausten alkuperän oikein useimmilla mutta ei kaikilla potilailla, joilla oli tällaisia tutkimuksia. Kallonsisäinen sähköenkefalografinen rekisteröinti osoitti myös, että kliinisten kohtausominaisuuksien vaihtelevuus liittyi erilaisiin kohtausten leviämismalleihin mediaalisesti tai lateraalisesti sylvian fissuuran ylä- ja alapuolella sekä ipsilateraalisesti että kontralateraalisesti takaraivolohkon kohtausperäiseen lohkoon nähden. Kahdeksallatoista potilaalla oli takaraivolohkon vaurioita, jotka havaittiin tietokonetomografia- tai magneettikuvauksessa tai molemmissa. Vaurioiden resektio 16 potilaalla tuotti erinomaiset tulokset 14 potilaalla (88 %). Viidelle potilaalle tehtiin ohimolohkoleikkaus, josta kolmella saatiin hyvät tulokset, mutta kahdella huonot tulokset. Kahdelle potilaalle, joilla ei ollut paikallisia kohtauksia, tehtiin täydellinen corpus callosum -leikkaus, joista yhdeltä saatiin hyvät ja toiselta huonot tulokset.