Kun puhutaan kesäolympialaisten historiasta, ensimmäinen urheilulaji, joka tulee mieleen, on maraton. Kaikkien aikojen ensimmäisissä nykyaikaisissa kisoissa vuonna 1896 juostiin juoksu kreikkalaisesta Maratonin kaupungista (näetkö yhteyden?) Ateenaan. Kyseessä oli juoksutapahtuma sen legendan muistoksi, jonka mukaan kreikkalainen sanansaattaja juoksi Maratonista maan pääkaupunkiin ilmoittaakseen, että Maratonin taistelu oli voitettu. Siitä lähtien maratonista on tullut yksi suosituimmista juoksutapahtumista kaikkialla maailmassa, ja se on saanut monia muotoja ja muotoja.
Mutta tiesitkö, että olympialaisissa ei ollut naisten maratonia vuoteen 1984 asti? Kesti *88 vuotta sen jälkeen, kun ensimmäinen olympiamaraton juostiin, ennen kuin naiset suorittivat oman mitalinsa.
Ja, ennakkotapauksen sille loi yksi suosituimmista ja arvostetuimmista ei-olympialaisista maratonkilpailuista – Bostonin maraton, joka alkoi vain vuosi ensimmäisten olympialaisten jälkeen vuonna 1896.
Se kaikki muuttui yhtenä kuuluisana (tai pahamaineisena) päivänä vuonna 1967.
Kathrine Switzer, 20-vuotias Syracusen yliopisto-opiskelija, muutti yleisurheilun suunnan, kun hän ilmoittautui nimellä KV Switzer juoksemaan Bostonin maratonia. Naisilta oli kielletty kilpaileminen, mutta Switzerillä ei ollut sitä. Hän aikoi juosta maratonin loppuun ja näyttää maailmalle, että naiset pystyvät. Ja samalla hänestä oli tullut naistenoikeusliikkeen sankari.
Kuten The Guardian totesi: ”Koska hän oli ilmoittautunut nimellä KV Switzer, hänen sukupuolensa jäi virkailijoilta huomaamatta lähtöviivalla, mutta muutaman kilometrin matkalla hänen kimppuunsa hyökkäsi vihainen virkailija, joka yritti vetää hänet pois radalta – ja loi pysyvän kuvan naisten oikeuksien historiaan. Poikaystävänsä vartaloblokin avulla Switzer vältti virkailijan ja tuli maaliin neljässä tunnissa ja 20 minuutissa.”
Hän ei lähtenyt kisaan rikkoakseen esteitä, mutta se oli vain tuon virkailijan harkitsemattomaan väliintuloon asti. ”Vasta kun kilpailuvirkailija hyökkäsi kimppuuni juoksun aikana, päädyin päättäväisesti maaliin ja puhuin kaikkien naisten puolesta”, hän kertoi myöhemmin.
Sen jälkeen Switzeristä – ensimmäisestä Bostonin maratonin maaliin juosseesta rekisteröidystä naisesta, jonka rintaan oli kiinnitetty numero 261 – tuli naisten pitkän matkan juoksun edelläkävijä. Hän juoksi Bostonin maratonin vuonna 1972 kampanjoituaan menestyksekkäästi sen puolesta, että naiset voisivat osallistua siihen ensimmäistä kertaa. Hän voitti New Yorkin maratonin vuonna 1974 ja juoksi urallaan ainakin 40 maratonia.
Tästä nyt ikoniseksi muodostuneesta hetkestä vuonna 1967 Switzer kirjoitti muistelmateoksessaan Maratonnainen:
”Nykäisin pääni nopeasti ympäri ja katsoin suoraan ilkeimpiin kasvoihin, joita olin koskaan nähnyt. Iso mies, valtava mies, jolla oli paljaat hampaat, oli valmistautumassa hyökkäämään, ja ennen kuin ehdin reagoida, hän tarttui olkapäähäni ja heitti minut taaksepäin huutaen: ”Painu helvettiin kisastani ja anna minulle ne numerot!”
”Tiesin, että jos jättäisin kisan kesken, kukaan ei uskoisi, että naiset osaisivat juosta pitkiä matkoja ja että he ansaitsisivat olla mukana Bostonin maratonilla. He vain ajattelisivat, että olin pelle ja että naiset tunkeutuivat lajeihin, joissa heillä ei ollut kykyjä.”
– The Guardianin kautta
Switzerillä oli tosiaan suuri merkitys myös sille, että maraton otettiin ensimmäistä kertaa mukaan olympialaisiin. Hän perusti Avon International Running Circuit -järjestön vuonna 1978, ja naisille suunnattujen maratonien järjestäminen johti lopulta siihen, että Kansainvälinen olympiakomitea saatiin vakuuttuneeksi siitä, että naisten maraton hyväksyttiin Los Angelesin kisoihin vuonna 1984.
Ja tunnetusti vuonna 2017, 50 vuotta sen jälkeen, kun häntä oli haukuttu kisan aikana, hän juoksi Bostonin maratonin uudelleen, ja järjestäjät poistivat numeron 261 hänen kunniakseen. Hiljattain hän perusti myös juoksuyhteisön nimeltä 261 Fearless.
Ei tosiaan pitäisi jäädä keneltäkään huomaamatta se ironia, että luonnostaan vastenmielinen tapaus johti yhteen modernin yleisurheilun inspiroivimmista tarinoista.
Kuten Switzer kertoi Runners Worldille vuonna 2013: ”Tuosta hyvin negatiivisesta tapahtumasta, joka oli luultavasti elämäni pahin asia, tuli valtava inspiraatio muuttaa tilannetta. Se johti kaikkeen merkittävään elämässäni: uraan, matkustamiseen, aviomieheen, itsetuntoon. Niinpä ihmiset saattavat pitää yllättävänä sitä, että luultavasti ei kulu päivääkään, etten kiittäisi Jock Sempleä siitä, että hän hyökkäsi kimppuuni. Hän teki yhdestä elämäni pahimmista asioista yhden parhaista asioista koko elämässämme.”
Tästä voi päätellä maratonin nousevaa suosiota lajina, jossa naisurheilijat kilpailevat ympäri maailmaa: Vuoden 1972 Bostonin maratonilla oli yhdeksän naisosallistujaa 1219 osallistujan joukossa (0,73 %). Vuonna 2019 oli 13 684 naisosallistujaa 30 234 juoksijan joukossa (45,26 %). Ja se kaikki voidaan jäljittää KV Switzerin päättäväisyyteen kilpailla.
Oikaisu: Artikkelissa luki alun perin 98 vuotta ensimmäisen olympiakisojen maratonin ja ensimmäisen naisten maratonin välillä tapahtumassa. Se on korjattu muotoon 88.