Miksi tämä sisältö leviää viraalina ja mitä se kuvastaa yhteiskunnasta? (Memes courtesy of Facebook and Twitter)
Miksi tämä sisältö on virusmaista ja mitä se heijastaa yhteiskunnasta?
Kun paljastui, että Taylor Swift saattoi valehdella tietävänsä Kanye Westin kiistanalaisista sanoituksista, Swiftin vihan kelkka on nyt ruuhkautunut. Mutta onko viha ansaittua? Ja mitä se kertoo julkkiskulttuurista, naisista ja rodusta?
Taylor Swiftin menestys on kiistaton riippumatta siitä, mitä mieltä olet hänestä. 27-vuotias ei ole vain nuorin Grammy-palkinnon saaja, vaan hänen verkkosivujensa mukaan hänellä on itse asiassa kymmenen. Hän on ainoa nainen Grammyjen historiassa, joka on voittanut vuoden albumin kahdesti, ja hän on Forbesin mukaan maailman parhaiten palkattu julkkis ansaiten 170 miljoonaa dollaria vuonna 2016, ja hänen nettovarallisuutensa on 250 miljoonaa dollaria.
Hänen nykyinen kappaleensa ”This is What you Came For”, jonka hän on kirjoittanut yhdessä skotlantilaisen DJ:n ja ex-poikaystävänsä Calvin Harrisin kanssa, on tällä hetkellä Billboardin Hot 100 -listan sijalla 4 ja BBC:n Top 40 -listan sijalla 7.
Taylor Swift poseeraa palkintojensa kanssa 58. Grammy-palkintojenjakotilaisuudessa Los Angelesissa. (Reuters)
Kuka tahansa, joka on ollut lähelläkään mitään uutis- tai sosiaalisen median alustaa viime päivinä, tietää, että neiti Swift on keskellä todellista kakka-emoji-myrskyä. Hän on jäänyt kiinni valehtelusta, joka paljastui Snapchatissa juuri Kim Kardashianin toimesta.
Swiftin saama vastareaktio on ollut nopeaa ja armotonta. Jättimäisestä seinämaalauksesta, jossa julistetaan ”RIP Taylor Swift” Melbournessa, Australiassa, ikään kuin hän olisi kuollut, jatkuvaan vihamielisten, naisvihamielisten twiittien tulvaan, jossa häntä verrataan kinkkuvoileipään. Instagram-käyttäjät täyttävät hänen syötteensä käärme-emojilla, ja hänen paras ystävänsä joutui poistamaan Swiftiä tukevan twiitin tappouhkausten vuoksi.
Hyvinvointia hänen kaatumisestaan
Nyt näyttää ilmeiseltä, kuten Bridie Jabour kirjoittaa mielipidekirjoituksessaan Guardianissa, että ”kun julkaistaan tarinoita, joissa Tayloria kutsutaan ”hulluksi” ja ”kontrollifriikiksi”, ja kun kokonaisia Tumblr-ketjuja omistetaan sille, kuinka ”ärsyttävä” hän on, lähetämme viestin nuorille tytöille ja naisille:
Juuri tässä on ongelman ydin: kyse ei ole siitä, valehteliko Swift tai oliko häntä manipuloitu, vaan siitä vitriinistä ja riemusta, jolla yksityishenkilöt Snapchatissaan, Instagramissaan ja Twitterissään iloitsevat hänen oletetusta kaatumisestaan, mutta myös siitä, kuinka suuri osa median uutisoinnista ylipäätään on vihamielistä ja naisvihamielistä. Kuten Jabour tarkentaa: ”Kyse on nuoria naisia koskevasta julkisesta keskustelusta: tavasta, jolla yhä puhumme ja kirjoitamme heidän menestyksestään, ja epämukavasta tavasta, jolla käsittelemme heidän seksuaalisuuttaan. ”
Tänä intersektionaalisen feminismin päivänä Swiftiä ei kuitenkaan voi pitää myöskään täysin syyttömänä. Osa hänen menestyksestään perustuu siihen, että hän on kehittänyt julkisen persoonansa, joka perustuu hänen täydellisesti kuratoituun, länsimaiseen suuntautuneeseen maistuvaan kauneuteensa ja hänen vankkumattomaan hiljaiseen protestiinsa ”vihaajia” vastaan.”
Tämän nykyisen skandaalin ongelma on se, että se ei ainoastaan paljasta totuuksia siitä, miten menestyviä naisia kohdellaan, kun he tekevät virheitä, ja miten yhteiskunta iloitsee heidän epäonnistumisestaan, vaan se myös korostaa, että osa Swiftin vetovoimasta liittyi suoraan ajatukseen siitä, että Kanye West, kuuluisa musta räppäri ja tuottaja, olisi manipuloinut tai ahdistellut häntä. Ja kun tämä purkautuu, ja näyttää siltä, että Westiä todellakin manipuloitiin, meidän on astuttava taaksepäin ja tutkittava, miksi olimme alun perin niin tyytyväisiä tuohon narratiiviin.
Stereotypisointi
Jos yhteiskuntaa on kritisoitava sen reaktiosta Swiftin putoamiseen, Swiftiä on kritisoitava siitä, että hän on ylläpitänyt ja hyödyntänyt kulttuurin syvään juurtuneita pelkoja siitä, millaisia mustat miehet ovat ja miten he kohtelevat valkoisia naisia. Aikana, jolloin rotujännitys on Yhdysvalloissa huipussaan ja sosiaaliset liikkeet vaativat, että #Blacklivesmatter on tärkeää, kun aseettomia mustia miehiä ammutaan kaduilla ja poliiseja tapetaan tarkka-ampujien toimesta, Swiftin ylläpitämä pelokas ja aggressiivinen mustan miehen stereotypia ei ole hyväksyttävää, ja sitä on tutkittava. Kuten Veronica Wells toteaa Madam Noir -teoksessa: ”Kertomus kauniista, hauraasta ja avuttomasta valkoisesta naisesta, jota vahva ja ylivoimainen musta mies kiusaa, hyökkää tai pelottelee, on tuttu tässä maassa aivan liian hyvin. Itse asiassa juuri tätä kertomusta ’uhkaavasta’ mustasta miehestä vastaan me taistelemme tänään. ”
Mutta mikä on meidän roolimme tässä skandaalissa ja miten voimme käyttää tätä hetkeä kulttuurisena koetinkivenä tarkastellaksemme uudelleen reaktioitamme sukupuoleen ja rotuun?
Näyttää Annie Meikle, The Social Shop Dubain, boutique-sisällönluonti- ja sosiaalisen median toimiston perustaja: ”Useimmat viraali-ilmiöt johtuvat taustalla olevista kriteereistä: ne sisältävät yleensä jonkinlaisen ainutlaatuisen tai kiehtovan elementin, jonka käyttäjät haluavat jakaa, jotta heidät nähtäisiin ’in the know’ tai jotenkin arvokkaina vertaisilleen jakamisen vuoksi. Tässä tapauksessa ’skandaaliin’ liittyy kolme julkisuudenhenkilöä, joilla kaikilla on massiivinen seuraajakunta, mikä tarkoittaa, että useimmat heidän verkossa tekemänsä asiat ’leviävät’ automaattisesti. Erona on se, että kyseessä on kiehtova konflikti, joka ylittää arkipäiväisen tason, koska sillä on tunnearvoa, ja jonka käyttäjät haluavat olla osallisena tai nähdä ymmärtävän sen. Heidän halunsa osallistua skandaaliin ja siten viestiä vertaisilleen, että he ovat ’perillä’ tai jotenkin ’osa konfliktia’ saa sisällön trendiin tai ’leviämään’ nopeammin, kun heidän seuraajansa vuorostaan tekevät saman seuraajilleen, jolloin syntyy viraalivaikutus.”
Ensin on siis astuttava askel taaksepäin ja tutkittava reaktiotamme viraaliseen sisältöön. Miksi tämä sisältö on virallista ja mitä se heijastaa yhteiskunnasta? Seuraava askel? Tarkastellaan syvällisemmin sitä, mitä heijastetaan, ja päätetään, onko se jotakin sellaista, joka on linjassa sen kanssa, mihin sinä ihmisenä uskot, ennen kuin jaat kyseistä sisältöä. Onko parempi olla ”in the know”, jos osa tuosta ”tiedosta” on seksistinen, rasistinen likakaivo, vai kannattaisiko ottaa hetki aikaa ja miettiä, olisiko kenties parempi vain klikata eteenpäin?
Ei ole helppoa ratkaisua naisvihamielisyyteen ja rasismiin, mutta juuri näinä sosiaalisten viraalien tuulitulien hetkinä meidän on astuttava taaksepäin ja tutkittava, mikä palaa, ennen kuin lisäämme liekkejä tuleen.
Lue myös
- black lives matter
- taylor swift
- kanye west
- kim kardashian
- seksismi
- rasismi
- julkkikset