Jesus Kristus, ihminen
Jeesus Kristus on ehkä kuuluisin koskaan elänyt mies. Mutta mistä tiedämme, että hän todella eli?
Vähemmistö teologisista historioitsijoista, niin kristityistä kuin ei-kristityistäkin, uskoo, että Jeesus todella käveli maan päällä. He tekevät tämän johtopäätöksen kuitenkin pikemminkin Raamatun tekstitodisteiden perusteella kuin niiden outojen pyhäinjäännösten perusteella, jotka esiintyvät fyysisinä todisteina kirkoissa eri puolilla Eurooppaa. Mikään Jeesuksen elämästä ja kuolemasta kertovista fyysisistä todisteista ei nimittäin kestä tieteellistä tarkastelua, eikä mikään niistä kelpaa pergamentin palasiin kirjoitetuista tekstinpätkistä ylenpalttisiin puulastuihin, jotka on väitetysti pelastettu hänen krusifiksistaan.
Raamatun huopia
Vielä maailman tunnetuin uskonnollinen reliikki, Torinon käärinliina, on monien mielestä Jeesuksen hautausliina. Miljoonat pyhiinvaeltajat ovat kumarrelleet miljoonat pyhiinvaeltajat Italian Torinossa sijaitsevassa katedraalissa 14 kertaa neljä metriä suurta pellavapeittoa, jossa on miehen ruumiin aavemainen kuva. Tieteellisesti katsottuna Torinon käärinliina on kuitenkin väärennös.
Käärinliinan radiohiiliajoitus on paljastanut, ettei se ole peräisin Kristuksen ajalta vaan 1300-luvulta; sattumoisin juuri silloin se ilmestyi ensimmäisen kerran historiankirjoihin. Ranskalainen piispa Pierre d’Arcis väitti vuonna 1390 kirjoittamassaan asiakirjassa, että Jeesuksen kuva liinassa oli ”ovelasti maalattu”, minkä ”todistaa taiteilija, joka sen maalasi”.
Tänä päivänä katolinen kirkko ei virallisesti hyväksy Torinon käärinliinan aitoutta, vaikka monet uskovaiset, paavi Benedictus mukaan lukien, ovatkin ilmoittaneet uskovansa henkilökohtaisesti käärinliinan pyhyyteen.
Puunlastut
Samoin kuin runsaasti nauloja, myös ”oikeasta rististä” – rististä, johon Jeesus ristiinnaulittiin – on hajallaan eri puolilla Eurooppaa niin paljon puunlastuja, että ne riittäisivät täyttämään kokonaisen laivan. 1500-luvulla eläneen teologin Johanneksen Calvinin kuuluisan toteamuksen mukaan: ”Mikään luostari ei ole niin köyhä, etteikö siellä olisi yhtään näytettä. Joissakin paikoissa on suuria fragmentteja, kuten Pariisin Pyhässä kappelissa, Poitiersissa ja Roomassa, jossa siitä sanotaan tehdyn hyvän kokoinen krusifiksi. Lyhyesti sanottuna, jos kaikki löydetyt kappaleet kerättäisiin yhteen, niistä tulisi suuri laivalasti. Silti evankeliumi todistaa, että yksi ainoa mies pystyi kantamaan sen.”
Pyhä laitteisto
Dokumenttielokuvassa ”The Nails of the Cross”, joka esitettiin vuonna 2011 History Channelilla, elokuvantekijä Simcha Jacobovici kertoo tarinan kahdesta naulasta, joiden väitetään löytyneen 2 000 vuotta vanhasta haudasta Jerusalemissa. Hän esittelee aihetodisteita, jotka näyttävät viittaavan siihen, että ruosteiset jäänteet naulasivat aikoinaan Jeesuksen ristiin.
Joidenkin mielestä hauta, josta naulat löydettiin, on juutalaisen ylipapin Kaifaksen hauta, joka johti Jeesuksen oikeudenkäyntiä Uudessa testamentissa.
Uutta elokuvaa uutisoidessaan uutistoimisto Reuters kertoi, että suurin osa asiantuntijoista ja tiedemiehistä, joihin he olivat ottaneet yhteyttä, torjuivat elokuvantekijän jutun kaukaa haetuksi ja kutsuivat sitä julkisuustempuksi. On käynyt ilmi, että julkisuustemppuja on runsaasti, kun on kyse pyhästä laitteistosta. Vuonna 1911 englantilainen liturgian tutkija Herbert Thurston laski kaikki naulat, joita tuohon aikaan uskottiin käytetyn Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa. Vaikka vain kolmen tai neljän naulan (tarkasta määrästä kiistellään) oletettiin kiinnittäneen Kristuksen ristiin noin vuonna 30 jKr., vuonna 1911 eri puolilla Eurooppaa kunnioitettiin 30:tä pyhää naulaa.
Katolisessa tietosanakirjassa Thurston, joka oli itse jesuiitta, tarjosi tämän selityksen laitteiston ylitarjontaan: ”Todennäköisesti suurin osa aloitti väittämällä, että ne olivat jäljennöksiä, jotka olivat koskettaneet tai sisälsivät viiloja jostakin muusta naulasta, jonka väite oli vanhempi. Ilman kenenkään taholta tapahtuvaa tietoista petosta on hyvin helppoa, että tällä tavoin tehdyt jäljennökset tulevat hyvin lyhyessä ajassa väitetyiksi alkuperäisiksi.”
Lead lies
Jordanialaisesta luolasta väitetysti löydettyjä seitsemääkymmentä metallikirjaa on kehuttu varhaisimmiksi kristillisiksi asiakirjoiksi. Tutkijat ajoittivat ne vain vuosikymmeniä Jeesuksen kuoleman jälkeen ja kutsuivat ”lyijykodekseja” (koodilla kirjoitettuja ja lyijyyn valettuja) arkeologian historian tärkeimmäksi löydöksi.
Kristityt pitivät kirjoja todisteena Jeesuksen todellisesta olemassaolosta, koska yhdellä sivulla oli hänen kuvansa. Lähellä olevan tekstinpätkän, jossa lukee ”Minä kävelen pystyssä”, monet tulkitsivat viittaukseksi Jeesuksen ylösnousemukseen – vahva todiste siitä, että se todella tapahtui, kun se tuli näin pian tapahtumien jälkeen.
Mutta lyijykoodeksit ovat väärennöksiä – sekamelska anakronistisia murteita ja lainattuja kuvia, jotka on luultavasti väärennetty viimeisten 50 vuoden aikana. ”Kuva, jonka he sanovat olevan Kristus, on auringonjumala Helios Rodoksen saarelta peräisin olevasta kolikosta”, Oxfordin arkeologi Peter Thonemann kertoi lehdistölle. ”Siellä on myös joitakin hölynpölyä sisältäviä hepreankielisiä ja kreikankielisiä kirjoituksia.” Tärkein tutkija, joka oli tukenut niiden aitoutta, paljastui myöhemmin marginaali-ajattelijaksi, jolla ei ollut todellista pätevyyttä.
Pyhät kääröt
Yksi tärkeimmistä arkeologisista löydöistä, joka itse asiassa ajoittuu Jeesuksen aikaan, saattaa antaa tai olla antamatta todisteita hänen olemassaolostaan, riippuen siitä, keneltä kysytään. Kuolleenmeren kääröt, valtava kasa pergamentti- ja papyrusasiakirjoja, jotka löydettiin 1940-luvulla Israelissa sijaitsevasta luolasta, on kirjoitettu joskus 150 eaa. ja 70 jKr. välillä. Yhdessä kohdassa kääröt viittaavat ”vanhurskauden opettajaan”. Jotkut sanovat, että tämä opettaja on Jeesus. Toiset väittävät, että hän voisi olla kuka tahansa. [Katso Kuvia Kuolleenmeren kääröistä
Kristuksen kruunu
Evankeliumien mukaan roomalaiset sotilaat asettivat ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista hänen päähänsä orjantappurakruunun pilkatakseen tuskallisesti hänen suvereeniuttaan. Monet kristityt uskovat, että piikkinen kidutusväline on olemassa vielä nykyäänkin, vaikkakin palasina hajallaan eri puolilla Eurooppaa. Yksi lähes täydellinen kruunu on Pariisin Notre Damen katedraalissa. Notre Damen katedraalin orjantappurakruunun dokumentoitu historia ulottuu ainakin 16 vuosisadan päähän, mikä on vaikuttava osoitus, mutta se ei ole aivan peräisin vuodelta 30 jKr. alkaen. Lisäksi, kuten Nickell huomauttaa, Notre Damen kruunu on harjakruunu, eikä siinä ole lainkaan piikkejä.
Raamattu
Paras argumentti sen puolesta, että Jeesus oli kerran elänyt henkilö, on tietenkin itse Pyhä Raamattu. Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen synoptiset evankeliumit ovat tutkijoiden mielestä neljän Kristuksen opetuslapsen kirjoittamia hänen ristiinnaulitsemisensa jälkeisinä vuosikymmeninä. On vielä muitakin evankeliumeja, joita ei ole koskaan kanonisoitu, mutta jotka ovat kuitenkin lähes Jeesuksen aikalaisten kirjoittamia. Monet yksityiskohdat poikkeavat toisistaan hänen elämästään ja kuolemastaan kertovissa eri kertomuksissa, mutta niissä on myös paljon päällekkäisyyksiä, ja vuosisatoja kestäneen huolellisen analyysin avulla raamatuntutkijat ovat päässeet yleiskuvaan Jeesuksesta, ihmisestä.
”Tiedämme joitakin asioita historiallisesta Jeesuksesta – vähemmän kuin jotkut kristityt luulevat, mutta enemmän kuin jotkut skeptikot luulevat”, sanoo Marcus Borg, merkittävä raamatuntutkija, kirjailija ja eläkkeelle jäänyt uskontotieteen ja uskonnon ja kulttuurin professori Oregonin osavaltiotason yliopistosta. ”Vaikka muutamissa kirjoissa on viime aikoina väitetty, ettei Jeesusta ollut koskaan olemassa, todisteet siitä, että häntä oli, ovat vakuuttavia valtaosalle tutkijoista, olivatpa he sitten kristittyjä tai ei-kristittyjä.”
Uudemmat uutiset