Unelmasieppari on Stephen Kingin 44. julkaistu kirja; se oli hänen 36. romaaninsa ja 30. omalla nimellään. Kirja julkaistiin Scribnerin kustantamossa 20. maaliskuuta 2001.
Yhteenveto juonesta
Unelmasieppari sijoittuu lähelle kuvitteellista Derryn kaupunkia Mainessa. Se on neljän elinikäisen ystävän tarina: Gary Ambrose ”Jonesy” Jones, Pete Moore, Joe ”Beaver” Clarendon ja Henry Devlin, jotka pelastavat Douglas ”Duddits” Cavellin, nuoren teinin, jolla on Downin syndrooma, sadististen kiusaajien joukolta. Neljä ystävää kasvavat aikuisiksi ja etääntyvät Dudditsista, mutta säilyttävät läheiset siteet toisiinsa ja jakavat muistoja Dudditsista ja hyvistä yhteisistä ajoista. Jokaisella on omat ongelmansa: Beaver on kamala ihmissuhteissa, Pete on alkoholisti, Henry on itsetuhoinen (ystäviensä tietämättä), ja Jonesy melkein kuoli vakavaan auto-onnettomuuteen, kun hän käveli avoimeen liikenteeseen nähtyään näyn Dudditsista, joka kutsui häntä.
Neljä kaverusta lähtee joka vuosi metsästysretkelle yhdessä, ja he aikovat vierailla Dudditsin luona palatessaan tämänvuotiselta retkeltään Hole-in-the-Wallissa (mökki metsässä). Matkalla Jonesy löytää hämmentyneen ja hourailevan muukalaisen, joka vaeltelee metsässä lumimyrskyn aikana ja puhuu valoista taivaalla. Miehellä on ruoansulatushäiriöitä ja erittäin pahoja ilmavaivoja, mutta hän väittää niiden johtuvan marjojen ja jäkälien syömisestä eksymisensä aikana; hänen kasvoissaan on punertava värimuutos, jonka hän hylkää allergisena ihottumana. Beaver ja Jonesy huomaavat suuren määrän eläimiä, joilla kaikilla on samanlainen punertava värimuutos ja jotka vaeltavat.
Henry ja Pete menettävät mökille palatessaan autonsa hallinnan ja kolaroivat väistäessään tiellä istuvaa naista. Peten jalka loukkaantuu, mutta Henry säilyy vahingoittumattomana. He lähestyvät naista, joka mutisee valoista, mainitsee Jonesyn löytämän miehen ja osoittaa samoja pahanhajuisia ilmavaivoja ja röyhtäyksiä. Henry ja Pete raahaavat naisen turvalliselle aukealle; Henry lähtee etsimään apua ja käskee Peteä jäämään naisen luokse eikä palaamaan autolle olutta hakemaan.
Beaver kiinnittää helikoptereissa olevien pelastajien huomion, ja hänelle kerrotaan, että koko alue on asetettu karanteeniin. Armeijan karanteenia johtaa eversti Abraham Kurtz.
Palatessaan mökille Beaver ja Jonesey löytävät miehen kuolleena vessanpöntöstä ja lattia on hänen verensä peitossa. He kuulevat vessan veden roiskuvan; Beaver istuu vessanpöntön kannen päällä ja vangitsee jotain sen sisään. Jonesy ryntää autotalliin etsimään ilmastointiteippiä, jolla vessanpönttö voidaan sulkea, kun Majava pitää kantta alhaalla ruumiinpainollaan; sisälle jäänyt olento yrittää jatkuvasti paeta. Majavalla on hermostunut tapa pureskella hammastikkuja; kun hän yrittää ottaa yhden taskustaan, otus osuu istuimeen, ja Majava läikyttää kaikki hammastikut veren peittämälle lattialle. Yksi hammastikku putoaa puhtaalle laatalle, ja Majava kumartuu hakemaan sitä. Loukkuun jäänyt olento lyö kantta vessanpöntön sisältä; Majava menettää tasapainonsa ja putoaa lattialle, jolloin olento vapautuu ja hyökkää hänen kimppuunsa.
Kadonneella miehellä, hänen metsästysseuralaisellaan naisella ja ryntäilevillä eläimillä on kaikilla samanlaiset oireet, jotka johtuvat tartunnasta, jonka on aiheuttanut maan ulkopuolinen makrovirus. Armeijan tiedemiehet nimesivät tämän Ripleyksi Alien-sarjan päähenkilön mukaan, osittain sen äärimmäisen tuhonkestävyyden vuoksi. Ystävät huomaavat, että punaisen homeen syöminen tai hengittäminen saa aikaan sen, että suuret matomaiset avaruusolennot, joita kutsutaan byrumiksi (johdettu avaruusolennon homeen nimestä, byrus), saastuttavat isäntää. Byrumit ovat punaisia, lampareen kaltaisia olentoja, joilla on useita rivejä teräviä hampaita; toinen byrus-muoto kasvaa avoimissa haavoissa ja limakalvoilla. Kun tartunta on riittävän vakiintunut, isäntä kehittää eräänlaisen telepatian muiden tartunnan saaneiden yksilöiden kanssa. Ystävät nimittävät byrumia ”paskanäädäksi”, koska se poistuu kehosta peräaukon kautta tappaen isännän.
Byrum on erittäin aggressiivinen, ja vaikka se on pieni, se on enemmän kuin kykenevä tappamaan ihmisen. Byrum kypsyy muotoon, jota kutsutaan harmaaksi; normaalissa ympäristössään ne ylläpitäisivät symbioottista suhdetta isäntänsä kanssa, mutta kylmä ympäristö saa ne reagoimaan huonosti ja tappamaan maallisen isäntänsä. Isännän ulkopuolelle päästyään ne kuolevat nopeasti kylmään, kuten byrussieni.
Eversti Kurtz toteaa, että harmaat ovat yrittäneet viimeisen vuosisadan aikana useaan otteeseen hyökätä ja saada Maan hallintaansa, mutta ovat epäonnistuneet. Tällä kertaa harmaat ovat pudonneen avaruusaluksen ulkopuolella ja lähettävät radioviestejä, joissa he ilmoittavat tulevansa rauhassa ja olevansa avuttomia, yrittäen huijata armeijaa. Useita helikoptereita lähetetään tuhoamaan harmaita; ne onnistuvat pääosin, mutta monet sotilaat altistuvat hyökkäyksessä byrukselle. Samaan aikaan armeija kerää kaikki alueella olevat ihmiset, joihin byrus-sieni on vaikuttanut, tarkoituksenaan teloittaa heidät myöhemmin.
Jonesy palaa kylpyhuoneeseen ja huomaa, että Beaver on kuollut byrus-sienen takia. Beaver käyttää viimeiset voimansa pitääkseen kiinni byrumista estääkseen sitä hyökkäämästä Jonesyn kimppuun, joka sulkee ja lukitsee oven. Byrum alkaa murtautua oven läpi, ja yksi karanneista harmaista ilmestyy Jonesyn taakse, ottaa tämän kehon haltuunsa ja hallitsee sitä – vaikeuksin, koska ihmiskeho on niin erilainen kuin sen oma. Takaisin Derryssä heidän lapsuudenystävänsä Duddits itkee ja huutaa äidilleen: ”Beaver on kuollut!”. Majava on kuollut!”
Pete, joka oli palannut autolle olutta hakemaan, tekee tiensä takaisin naisen luo, mutta löytää hänet kuolleena; paskanäätä on päässyt pakenemaan hänen ruumiistaan ja hyökkää Peten kimppuun, joka kukistaa sen heittämällä sen nuotioon, jonka he olivat rakentaneet lämmikkeeksi. Taistelu byrumin kanssa altistaa hänet byrussienelle, joka alkaa peittää hänen ruumiinsa. Henry pääsee sillä välin Hole-in-the-Walliin ja löytää Jonesyn, jonka muukalainen, herra Grey, on ottanut haltuunsa. Herra Grey käyttää Jonesyn ruumista poistuakseen moottorikelkalla. Sisällä talossa Henry löytää makuuhuoneesta Beaverin ruumiin ja hänet tappaneen paskanäädän. Mäyräkoira on kylmästä heikko; Henry ampuu sen ja polttaa sen muniman munapesän. Henry lähtee hakemaan apua, mutta armeija ottaa hänet kiinni ja asettaa hänet karanteeniin.
Väläykset heidän lapsuuteensa paljastavat, että kumpikin mies on saanut tietynasteisen telepatian ollessaan tekemisissä Dudditsin kanssa, jolla on erityisiä voimia. Heidän ystävyytensä ja Dudditsin voimien avulla he löytävät kadonneen tytön, joka on jäänyt loukkuun pudottuaan kuoppaan.
Jonesy taistelee herra Harmaata vastaan mielessään varastamalla ja lukitsemalla Derryn ja Dudditsin muistot pois herra Harmaalta. Kun herra Grey hallitsee, Jonesy näkee kaiken tapahtuvan, mutta ei voi tehdä mitään. Pete löytää Jonesyn/Hr. Greyn, joka pakottaa Jonesyn ohjaamaan ja saattamaan hänet Derryyn, minkä jälkeen Mr. Grey saa Byrus-sienen supistamaan ja tappamaan Peten.
Henry saa armeijan upseerin Owen Underhillin suostuteltua hänet auttamaan, paljastaen miehelle syviä muistoja Dudditsista saadun telepatian avulla. Henry kertoo Underhillille Jonesysta, että hän uskoo muukalaisen suunnittelevan kaupungin vesihuollon saastuttamista byrusilla ja että kylmä on tappava byrusille, joten tartunnan saaneita ihmisiä ei tarvitse teloittaa. He laativat suunnitelman.
Henry kommunikoi telepaattisesti byrus-tartunnan saaneiden vankien kanssa ja osoittaa heille, että armeija aikoo teloittaa heidät. He panikoivat ja mellakoivat; monet kuolevat yrittäessään paeta, mutta useimmat pakenevat metsään. Kurtz saa selville Henryn ja Underhillin laatiman suunnitelman; hän kokoaa muutamia miehiään ja byrus-tartunnan saaneen upseerin ja lähtee Henryn ja ”veijari”-upseeri Underhillin perään.
Hra Grey eksyy kaupungissa ja seuraa vanhoja muistoja Jonesyn varastamien uusien muistojen tilalle. Herra Grey oli suunnitellut tartuttavansa Derryn vesihuollon Derryn seisontaputken kautta, tietämättä, että seisontaputki oli tuhoutunut vuoden 1985 tulvassa. Lopulta herra Grey heikkenee nälästä eikä tunnista mitä se on; Jonesy ohjaa hänet ruokalaan saadakseen aikaa.
Henry ja Underhill lähtevät Dudditsin luokse, sillä Henry uskoo, että hän on ainoa toivo voittaa herra Grey; he löytävät Dudditsin jo pakattuna ja valmiina lähtemään, sillä hän tiesi heidän olevan tulossa. Duddits on hyvin sairas leukemiaan; hänen äitinsä on vastahakoinen päästämään Dudditsin lähtemään, mutta hyväksyy sen, että Dudditsin on autettava ystäviään ja että Duddits olisi paljon onnellisempi kuollessaan heidän seurassaan kuin kuollessaan yksin huoneessaan.
Herra Grey pääsee lopulta useiden alueen kaupunkien vesivarastoihin; Henry ja Duddits kohtaavat hänet. Duddits käyttää voimiaan pakottaakseen Henryn ja Jonesyn paikkaan, jossa Jonesyn sisällä oleva herra Grey on haavoittuvainen; hän ja Henry tappavat herra Greyn. Kun Henry ja Jonesy palaavat alkuperäisiin kehoihinsa, he huomaavat, että Duddits on kuollut voimiensa liikakäytön ja leukemian yhdistelmään. Ulkona Kurtz löytää Underhillin ja heidät molemmat tapetaan. Tartunnan saaneen upseerin byrum pakenee, mutta kuolee tulipalossa. Viimeinen maan päällä oleva muukalaisbyrus kuolee.
Yhteydet muihin Stephen Kingin tarinoihin
Osa romaanista sijoittuu Derryyn, fiktiiviseen kaupunkiin, joka esiintyy Kingin muissa teoksissa. Losers Clubille omistettu muistolaatta ja graffiti, jossa lukee ”PENNYWISE LIVES”, ovat suoria viittauksia yhteen näistä tarinoista, romaaniin It. Jonesy kertoo myös herra Graylle, että Derryn murhat teki psykopaatti, joka pukeutui mielellään klovniksi. Molemmissa romaaneissa on joukko nuoria ystäviä, joiden on yhdistyttävä kukistaakseen suuren pahan voiman. Ystäväporukan tärkein iskulause on ”SSDD” (same shit, different day) – lausahdus, jota Red käytti jo varhain Shawshank Redemption -elokuvassa.
Myös Pimeä torni -sarjaan on muutamia yhteyksiä; koska se on Kingin ”mestariuniversumi”, se on usein väline, jonka kautta Kingin romaanien välille luodaan yhteyksiä: Duddits asui lapsena osoitteessa 19 Maple Lane, ja hänen lapsuuden piinaajansa Richie Grenadeaun (jolta Henry, Jonesy, Beaver ja Pete pelastivat hänet) jalkapallopaidan numero on myös 19, ja se esiintyy Richien pelipaidassa ja Derry Tigersin paidassa, jonka Richie ja hänen ystävänsä repivät Dudditsilta parkkipaikalla. Numerolla 19 on suuri numerologinen merkitys sekä Dark Tower -sarjassa että koko Stephen Kingin universumissa. Myös katu, jolla Duddits asuu aikuisena äitinsä kanssa, on nimeltään Dearborn. Dark Tower 4:ssä Rolandin oletettu nimi on William Dearborn. Toisella Dark Tower -sarjan päähenkilöllä, Eddiellä, on veli, jonka nimi on Henry – tämän romaanin päähenkilö. Repliikki ”o kadonnut, kivi, ruusu, löytämätön ovi” esiintyy sekä Dreamcatcherissa että The Dark Towerissa. Muiden ihmisten ”erikoisvoimien” tehostaminen, kuten mitä Duddits tekee, nähdään Ted Brautiganin kirjoittamassa Pimeän tornin kirjassa 7.
Hahmon sukunimeä luullaan eräässä vaiheessa Henreidiksi. Nimi kuuluu itse asiassa Lloyd Henreidille Stephen Kingin romaanista The Stand.
Sovitus
Tarina sovitettiin huonosti vastaanotetuksi elokuvaksi vuonna 2003, vaikka näyttelijäkaartia kehuttiin.
Audiokirja
Unelmasiepparin äänikirjan lukee Jeffrey DeMunn, näyttelijä, joka on esiintynyt neljässä Stephen Kingin teosten elokuva-/tv-sovituksessa (ehkä eniten kaikista näyttelijöistä Kingin itsensä lisäksi): Dan Miller elokuvassa The Mist, Henry Terwilliger elokuvassa The Green Mile, Robbie Beals elokuvassa Vuosisadan myrsky ja Andy Dufresnen syyttäjä elokuvassa The Shawshank Redemption.