Vaarallisista aineista tulee vaarallisimpia, kun ne vapautuvat. Vaarallisten aineiden päästöihin liittyvät mahdolliset riskit lisäävät tarvetta riskiperusteiseen päätöksentekoon. Tämän vuoksi vaarallisten materiaalien vaaratilanteiden hallinnan tulisi heijastaa paikkakohtaista suunnittelua, koulutusta ja harjoituksia, joilla minimoidaan vaarallisten materiaalien vaikutukset ja rajoitetaan mahdollista kaaosta.
- Reagointisuunnitelmissa tulisi selkeästi määrätä prosessit ja menettelyt, joilla minimoidaan vaarallisten materiaalien vaikutukset.
- Koulutuksen on oltava linjassa reagointitehtävien ja -vastuiden, laitoksen toimintojen ja lainsäädännöllisten vaatimusten kanssa. (ks. Hazard Communication Standard – 29 CFR1910.1200)
- Harjoitusten tulisi sisältää vaarallisten aineiden päästöskenaarioita, joiden avulla torjuntaryhmän jäsenet voivat tehdä yhteistyötä ja kommunikoida osoitetut roolit, vastuut ja vaaditut toimet yhden tai useamman paikkakohtaisen skenaarion yhteydessä.
”Vaaralliset aineet” on yleiskäsite, jolla tarkoitetaan vaarallisia aineita, epäpuhtauksia ja saasteita, sellaisina kuin ne on määritelty kansallisessa öljyn- ja vaarallisten aineiden aiheuttaman pilaantumisen torjuntasuunnitelmassa. Termi sisältää veren välityksellä tarttuvat taudinaiheuttajat ja tartuntataudit, sellaisina kuin ne on määritelty OSHA:n Blood Borne Pathogens Standardissa (29 CFR 1910.1030).
Potentiaaliset haitat yksilöille, ympäristölle tai laitokselle voivat lisääntyä tiettyjen vaarallisten aineiden vapautumisen vuoksi. Nopeilla ja turvallisilla puhdistustoimilla voidaan kuitenkin minimoida altistuminen ja rajoittaa vaaratilanteen vaikutuksia. Vaarallisten aineiden päästöt on poistettava, rajoitettava, poltettava, neutralisoitava tai stabiloitava perimmäisenä tavoitteena tehdä alueesta turvallisempi ihmisille tai ympäristölle.
Potentiaalisten uhkien ja todennäköisten vaaratilanneskenaarioiden tunnistaminen mahdollistaa asianmukaisen ennakkosuunnittelun. Reagointimenettelyt ja -prosessit voidaan sisällyttää toimipaikkakohtaisiin suunnitelmiin, jotta voidaan ennakoivasti helpottaa korjaavia toimia vaarallisen päästön sattuessa. Seuraavat vaarallisten aineiden vaaratilanteiden hallinnan käsitteet olisi otettava huomioon ja sisällytettävä vastatoimien suunnitteluun, koulutukseen ja harjoituksiin:
- Työntekijöiden, urakoitsijoiden ja vastaajien asianmukainen henkilökohtainen suojavarustus
- Kohtaiset jätteenkäsittelymenettelyt ja tarvittaessa asianmukaiset urakoitsijat
- Hävityssuunnitelma liittovaltion, osavaltioiden ja liittovaltion määräysten mukaisesti, ja/tai paikallisten säännösten mukaisesti
- Tilakohtaiset loppusijoituspaikat erityyppisille materiaaleille
- Vaarallisten materiaalien määrien jatkuva seuranta syntyvän jätteen määrän arvioimiseksi paremmin
- Jätteenkeräysmenetelmät ja -menettelyt, erottelu, varastointi, kuljetus ja asianmukainen hävittäminen
- soveltuvien lakien tarkistaminen vaatimustenmukaisuuden ja asianmukaisten lupien myöntämisen varmistamiseksi
- kaikkien jätteenkäsittely- ja hävittämistoimien dokumentointi
Vaaratapahtuman johtajien olisi vaarallisia materiaaleja sisältävän vaaratilanteen alusta alkaen asetettava toiminnallisille torjuntatoimille erityiset, mitattavissa olevat tavoitteet. Onnettomuustapahtuman toimintasuunnitelmia (IAP) käytetään vaarallisten aineiden torjuntatoimien ohjaamiseen, ja ne tarjoavat tiiviin keinon kirjata ja välittää onnettomuustapahtuman johtajan prioriteetit, tavoitteet, strategiat, protokollat ja taktiikat sekä operatiivisia että tukitoimia varten.
Onnettomuustapahtuman johtajan on hallinnoitava kaikkia resursseja, sekä sisäisiä että ulkoisia. Ellei laitoksella ole omaa, koulutettua ja sertifioitua torjuntaryhmää, vaarallisten aineiden torjuntatoimien tueksi olisi määriteltävä ulkopuolisia vastaajia. Onnettomuustilanteen johtajan on kuitenkin tiedotettava selkeästi torjuntatavoitteista, jotta vältettäisiin useiden ristiriitaisten ohjeiden ja valtuuksien aiheuttama sekaannus.
Toimintasuunnitelmissa vaadittava yksityiskohtaisuuden taso vaihtelee skenaariokohtaisesti. Suunnitelmien tulisi kuitenkin helpottaa kriittisten tapahtumatilannetietojen jakamista. Koska vaarallisten aineiden vaaratilanteen parametrit voivat muuttua jatkuvasti, IAP:t on tarkistettava säännöllisesti (vähintään kerran toimintajaksoa kohti), jotta voidaan ylläpitää johdonmukaista ja ajantasaista ohjeistusta tuleville vastaajille tai johdolle.
Vaaratilanteen johtajan olisi tehtävä kriittiset arvioinnit ja määriteltävä selkeät operatiiviset tavoitteet vastuullisille osapuolille jokaisessa toimintavaiheessa, jotta vältetään useiden, keskenään ristiriitaisten toimintaohjeiden ja -valtuuksien aiheuttama sekaannus. Asianmukaisen valmiussuunnittelun sekä puhdistus- ja hävittämismenettelyjen avulla vaarallisten aineiden hallinnan suunnittelulla voidaan rajoittaa ympäristövastuuta ja sen seurauksena minimoida välittömät ja pitkän aikavälin taloudelliset lisärasitteet.
