Määritelmä: Valuuttamarkkinat ovat markkinat, joilla ostajat ja myyjät osallistuvat ulkomaanvaluuttojen myyntiin ja ostoon. Toisin sanoen markkinoita, joilla ostetaan ja myydään eri maiden valuuttoja, kutsutaan valuuttamarkkinoiksi.
Valuuttamarkkinoiden rakenteen muodostavat keskuspankit, liikepankit, välittäjät, viejät ja tuojat, maahanmuuttajat, sijoittajat, turistit. Nämä ovat valuuttamarkkinoiden tärkeimmät toimijat, joiden asema ja paikka on esitetty alla olevassa kuviossa.
Pyramidin alareunassa ovat valuuttojen varsinaiset ostajat ja myyjät- viejät, maahantuojat, turistit, sijoittajat ja maahanmuuttajat. He ovat valuuttojen todellisia käyttäjiä ja lähestyvät liikepankkeja ostaakseen niitä.
Liikepankit ovat valuuttamarkkinoiden toiseksi tärkein elin. Valuuttakauppaa harjoittavat pankit toimivat ”markkinatakaajien” roolissa siinä mielessä, että ne noteeraavat päivittäin valuuttakurssit ulkomaanvaluuttojen ostoa ja myyntiä varten. Ne toimivat myös selvitysyhteisöinä ja auttavat siten tasoittamaan valuutan kysynnän ja tarjonnan välistä eroa. Nämä pankit ostavat valuutat välittäjiltä ja myyvät ne ostajille.
Pyramidin kolmannen kerroksen muodostavat valuuttameklarit. Nämä välittäjät toimivat linkkinä keskuspankin ja liikepankkien sekä varsinaisten ostajien ja liikepankkien välillä. Ne ovat tärkein markkinatietojen lähde. He ovat henkilöitä, jotka eivät itse osta valuuttaa, vaan pikemminkin tekevät kaupan ostajan ja myyjän välillä palkkioperusteisesti.
Minkä tahansa maan keskuspankki on huippuelin valuuttamarkkinoiden järjestämisessä. Se toimii viimeisenä lainanantajana ja maan valuutan säilyttäjänä. Keskuspankilla on valta säännellä ja valvoa valuuttamarkkinoita varmistaakseen, että ne toimivat asianmukaisesti. Yksi keskuspankin tärkeimmistä tehtävistä on estää valuuttamarkkinoiden aggressiiviset heilahtelut tarvittaessa suorilla interventioilla. Interventio tapahtuu myymällä valuuttaa silloin, kun se on yliarvostettu, ja ostamalla sitä silloin, kun se on taipuvainen aliarvostukseen.