Paperikansiot Muokkaa
Valokuvien ihanteelliseen säilytykseen kuuluu jokaisen valokuvan sijoittaminen yksittäiseen kansioon, joka on valmistettu puskuroidusta tai hapottomasta paperista. Puskuroitua paperia olevia kansioita suositellaan erityisesti silloin, kun valokuva on aiemmin kiinnitetty huonolaatuiseen materiaaliin tai liimalla, joka aiheuttaa vielä enemmän haponmuodostusta. Säilytä 8×10 tuumaa tai pienemmät valokuvat pystysuoraan valokuvan pidempää reunaa pitkin puskuroidussa paperikansiossa isommassa arkistolaatikossa ja merkitse kukin kansio asiaankuuluvilla tunnistetiedoilla. Kansion jäykkä luonne suojaa valokuvaa lommahtamiselta tai rypistymiseltä, kunhan laatikko ei ole liian tiukasti pakattu tai vajaasti täytetty. Kansioi suuremmat valokuvat tai hauraat valokuvat pinottuna tasaisesti arkistolaatikoihin muiden vastaavankokoisten materiaalien kanssa.
PolyesterikotelotMuutos
Valokuvien säilyttämisessä käytetyistä muoveista stabiilein, polyesteri, ei tuota haitallisia kemiallisia alkuaineita, mutta sillä ei myöskään ole kykyä absorboida valokuvasta itsestään syntyviä happoja. Polyesterihylsyjä ja -kotelointia on kiitelty niiden kyvystä suojata valokuvaa kosteudelta ja ympäristön saastumiselta hidastamalla esineen ja ilmakehän välistä reaktiota. Tämä on totta, mutta polyesteri vangitsee nämä elementit yhtä usein sen materiaalin viereen, jota sen on tarkoitus suojella. Tämä on erityisen riskialtista varastointiympäristössä, jossa ilmankosteus tai lämpötila vaihtelee rajusti, mikä voi johtaa ferrotyypittymiseen eli valokuvan tarttumiseen muoviin. Polyesteriin päällystettyjä tai koteloituja valokuvia ei voi säilyttää laatikoissa pystysuorassa, koska ne liukuvat laatikossa vierekkäin, taipuvat ja taittuvat, eikä arkistonhoitaja voi kirjoittaa suoraan polyesteriin valokuvan tunnistamiseksi. Tämän vuoksi polyesterillä suojattuja valokuvia on joko pinottava vaakasuoraan laatikkoon tai ne on sidottava kolmirengaskansioon. Valokuvien pinoaminen vaakasuoraan litteään laatikkoon heikentää huomattavasti valokuvien helppokäyttöisyyttä, ja kansiot jättävät valokuvan kolme puolta alttiiksi valon vaikutuksille eivätkä tue valokuvaa tasaisesti molemmilta puolilta, mikä johtaa painumiseen ja taipumiseen kansiossa. Koteloissa käytettävä muovi on valmistettu mahdollisimman kitkattomaksi, jotta valokuvat eivät naarmuuntuisi hylsyihin asetettaessa. Valitettavasti kotelon liukas luonne synnyttää staattista sähköä, joka vetää puoleensa pölyä ja nukkaa. Staattinen sähkö voi houkutella pölyä myös holkin sisäpuolelle, jossa se voi naarmuttaa valokuvan. Samoin nämä valokuvan asettamista helpottavat komponentit, joita kutsutaan liukuaineiksi, voivat hajota ja siirtyä muovista valokuvaan, jossa ne laskeutuvat öljyisenä kalvona, joka houkuttelee lisää nukkaa ja pölyä. Tällä hetkellä ei ole olemassa testiä, jolla voitaisiin arvioida näiden komponenttien pitkäaikaisia vaikutuksia valokuviin. Lisäksi muovihylsyjen pintaan voi syntyä mutkia tai ryppyjä, jotka naarmuttavat emulsiota käsittelyn aikana.
Käsittely ja hoitoMuutos
Valokuvat kannattaa jättää pöydälle makaamaan, kun niitä katsotaan. Älä nosta sitä nurkasta tai edes kahdelta sivulta ja pidä sitä silmien korkeudella. Aina kun valokuva taipuu, edes vähän, se voi rikkoa emulsiota. Jo se, että valokuva suljetaan muoviin, kannustaa käyttäjiä nostamaan sen ylös; käyttäjät käsittelevät muoviin koteloituja valokuvia vähemmän varovaisesti kuin koteloimattomia valokuvia, koska he kokevat, että muovinen kotelo tekee valokuvasta läpäisemättömän kaikelle huonolle käsittelylle. Niin kauan kuin valokuva on kansiossaan, siihen ei tarvitse koskea; ota vain kansio pois laatikosta, aseta se pöydälle ja avaa kansio. Jos tutkija tai arkistonhoitaja joutuu jostain syystä käsittelemään varsinaista valokuvaa, vaikkapa tutkimaan valokuvan kääntöpuolta kirjoituksen varalta, hän voi käyttää käsineitä, jos käsissä olevien öljyjen tai lian aiheuttama riski näyttää olevan olemassa.