Victoria-teatteri, yksi mantereen vanhimmista yhtäjaksoisesti toiminnassa olleista teattereista, avattiin yleisölle Turner-oopperatalona uudenvuodenpäivänä 1866 225 000 dollarin kustannuksella. Sen ensimmäinen esitys oli James Sheridan Knowlesin draama Virginius, jonka pääosassa oli Edwin Forrest – näytelmä, joka liittyy vahvasti kuuluisaan näyttelijään. Aikakauden lehtileikkeiden mukaan teatteria kutsuttiin ”parhaaksi teatteriksi Philadelphian länsipuolella”. Yleisö sai sisäänpääsyn 1 dollarilla. Parhaat paikat maksoivat 10-12 dollaria. Teatterin läsnäolo Daytonissa innoitti jopa julkaisemaan Edward Spothin säveltämän musiikkimarssin ”Turner’s Opera House March”.
Tuhopolton epäiltiin aiheuttaneen 16. toukokuuta 1869 kaiken kuluttavan tulipalon, joka tuhosi teatterin 500 000 dollarin tappiolla, josta vakuutus korvasi vain 128 000 dollaria.
Vuonna 1871 rakennus avattiin uudelleen – sen uudelleenrakentaminen perustui osittain osaan säilyneestä julkisivusta, vaikkakin se rakennettiin kolmikerroksiseksi kuuden kerroksen sijaan. Oopperatalo jatkoi toimintaansa nimellä ”The Music Hall”. Vuonna 1885 siitä tuli ”The Grand Opera House”. Syyskuun 18. päivänä 1899 siitä tuli ”Victoria-oopperatalo”, ja vuonna 1903 siitä tuli Victoria-teatteri, kaksi vuotta Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar Victorian kuoleman jälkeen.
Victoriaa kohtasi jälleen vahinko vuoden 1913 katastrofaalisen suuren Daytonin tulvan aikana, joka vahingoitti vakavasti Daytonin aluetta sekä teatterin pohjakerrosta. Teatterin sisätilat rakennettiin uudelleen ja muutettiin. Tammikuun 16. päivänä 1918 tulipalo iski jälleen ja tuhosi osia rakennuksesta. Jälleenrakennus viivästyi ensimmäisen maailmansodan aikaisen materiaalipulan vuoksi. Niinpä välirauhan solmimisen jälkeen Victorian sisätiloja muokattiin laajasti, ja vuonna 1919 teatteri avattiin uudelleen nimellä ”The Victory Theatre” – nimellä, joka muistutti Yhdysvaltain sotaponnistuksista ja niiden tuloksista. Teatteri kukoisti vuosikymmenien ajan tärkeimpänä kansallisena lähtöpisteenä kiertäville teatteri- ja näytelmäseurueille. Siihen kuuluivat muun muassa Al Jolsonin, Marx Brothersin, Helen Hayesin, Fannie Bricen, George M. Cohanin, Lynn Fontaynen, Gertrude Lawrencen, Alfred Luntin, Harry Houdinin ja monien muiden nimien esitykset.
Vuonna 1930 Victory-teatteri varustettiin puhuville elokuville pyrkimyksenä jatkaa täyden palvelun elokuvateatterina.
1960-luvun lopulla Daytonin muuttuvat liiketoimintamallit Downtownissa sekä moottoriteiden ja esikaupunkien ostoskeskusten yleistyminen uhkasivat Victory-teatterin olemassaoloa, ja vuonna 1975 se määrättiin purettavaksi ehdotetun parkkipaikan hyväksi. Yleisön huuto teatterin säilyttämisen puolesta tuona vuonna auttoi saamaan rakennukselle merkinnän National Register of Historic Places -rekisteriin, ja näin se välttyi purkamiselta. Rakennuksen osat olivat kuitenkin huonossa tai haalistuneessa kunnossa. Samaan aikaan kiertävät teatteriseurueet kävivät edelleen laajalti teatterissa. Koreografi Twyla Tharp käytti Victorya erilaisten produktioiden kokeilupaikkana ennen kuin vei materiaalin itärannikolle. Suosittu vintage-elokuvasarja houkutteli asiakkaita kesäisin, ja siinä esitettiin piippu-urkujen talomusiikkia ja mykkäelokuvien säestystä NCR:n lahjoittaman Estey-piippu-urun hankinnan ansiosta.
Teatterissa oli kulkutunneliverkosto, joka ulottui kaupungin katujen alle useiden kortteleiden päähän. Sanottiin, että Vaudeville-aikoina tunnelit mahdollistivat sen, että sirkuseläimet voitiin purkaa rautatievaunuista korttelien päässä teatterista ja pitää maan alla esitysaikaan asti. Vielä vuonna 1979 työntekijät pääsivät suurimpaan osaan tunneliverkostoa, vaikka jotkin osat oli suljettu kaupungin höyryputkilla. Näyttämöllä oli myös jäänteitä alkuperäisistä kaasuvaloista.
Koko 1970-luvun ajan teatteri toimi nimellä ”The Victory Theater”. Se järjesti laillisia teatteriesityksiä, rock-konsertteja ja elokuvia. Teatterissa toimi myös kansallisesti tunnettu Dayton Ballet Company. Pääkohteena tuona aikana olivat paikallisen riippumattoman tuottajan perjantai- ja lauantai-iltaisin tarjoamat ”Midnight Movies” -elokuvat, jotka houkuttelivat pääasiassa teini-ikäistä yleisöä katsomaan elokuvia, joissa oli vastakulttuurisia teemoja.
1970-luvun lopun elvytystoimien aikana näyttämömestari Gary Kuzkin uudisti suuren osan näyttämön teknisistä valmiuksista. Stagehands Unionin (IATSE) paikallisyhdistyksen työryhmät kunnostivat suuren osan teatterin muinaisesta hamppu- ja hiekkasäkkikankaasta ja korvasivat useita satoja tuhansia metrejä köyttä sekä kilometrejä sähköjohtoja.
Vuonna 1978 teatteri hyötyi suuresti lahjoituksesta, joka koski kalustoa ja näyttämöverhoja National Cash Registerin (NCR) auditoriosta, joka oli määrä purkaa. NCR lahjoitti Victorylle myös historialliset viisiportaiset Estay-pilliurut, jotka harrastajat kunnostivat ja asensivat. Vuonna 1986 Virginia Kettering lahjoitti seitsemän miljoonaa dollaria keskustan taidekeskuksen rahoittamiseksi ja asetti lahjoituksensa ehdoksi sen, että keskuksen tuli sisältää Victory-teatteri ja sijaita samalla yhden korttelin alueella.
Vuonna 1989 teatterin jälleenrakennus oli laaja. Siihen kuului rakennuksen etummaisen, Main Streetille päin suuntautuvan osan sisätilojen liiketilojen sekä näyttämön purkaminen, mutta samalla säilytettiin ja kunnostettiin huolellisesti vuosien 1866-71 julkisivu ja vuoden 1919 katsomo. Samaan aikaan rakennuksen sisäpuolinen auditorio-osa kunnostettiin kokonaan. Kaikki katutasossa sijaitseva liiketila otettiin käyttöön uutta, suurta aulaa varten. Tuloksena oli laajalti uusi Victoria-teatteri (kuten se nyt nimettiin), joka oli suunniteltu nimenomaan esittävää taidetta varten. Sali säilytti alkuperäisen ulkonäkönsä, ja sen kipsityöt, verhot, marmorityöt, kultaus ja freskokuvioinnit palautettiin täysin ennalleen. Lisäksi talon johdotuksia, valaistusta ja äänentoistojärjestelmiä päivitettiin ajan tasalle, ja sinne sijoitettiin nyt infrapunaäänilähettimet kuulokekäyttöä varten.
Nykymuotoiseen teatteriin mahtuu 1154 katsojaa, joista 635 paikkaa on orkesterissa ja 519 parvekkeella. Proseniumin mitat ovat 37’7″ leveä, 29’0″ korkea ja 39’3″ syvä. Täysikokoinen orkesterikuoppa sijaitsee aivan näyttämön reunan alapuolella. Kymmenen pukuhuonetta, joihin mahtuu enintään 18 henkeä, sijaitsevat näyttämön vasemmalla puolella, kellarissa ja näyttämön tasolla.
Vuonna 2003 avattiin Benjamin ja Marian Schuster Performing Arts Center, joka toimii Victoria Theatre Associationin alaisuudessa ja joka toimii toisena esityspaikkana, jossa voidaan järjestää yhdistyksen suurempia Broadway-tuotantoja sekä suuria esityksiä. Myös Daytonin filharmonikot, Daytonin ooppera ja Daytonin baletti vuokraavat rakennusta esityksiään varten. Nämä kaksi tapahtumapaikkaa yhdessä Metropolitan Arts Centerin kanssa, joka on Victoria-teatterin vieressä sijaitseva kunnostettu entinen tavaratalorakennus, pystyvät pitämään monenlaisia ja kaikenkokoisia esityksiä, ja se on Daytonin keskustan esittävien taiteiden alueen sydän.