Vince Guaraldi

Vincent Anthony ”Vince” Guaraldi (17. heinäkuuta 1928 – 6. helmikuuta 1976) oli italialais-yhdysvaltalainen jazzmuusikko ja pianisti, joka on tunnettu innovatiivisista sävellyksistään ja sovituksistaan sekä musiikin säveltämisestä Peanuts-sarjakuvan animaatioihin. Guaraldi syntyi San Franciscossa, Kaliforniassa. Hän valmistui Lincoln High Schoolista, opiskeli San Franciscon valtionyliopistossa ja palveli armeijan kokkina Korean sodassa.

Varhainen ura ja Grammy-palkinto

Guaraldin ensimmäinen levytys tehtiin marraskuussa 1953 Cal Tjaderin kanssa, ja se ilmestyi alkuvuodesta 1954. Varhaisen 10 tuuman LP:n nimi oli The Cal Tjader Trio, ja se sisälsi ”Chopsticks Mambo”, ”Vibra-Tharpe” ja ”Lullaby of the Leaves”. Vuoteen 1955 mennessä Guaraldilla oli oma trio Eddie Duranin ja Dean Reillyn kanssa. Sitten hän yhdisti jälleen Cal Tjaderin kanssa kesäkuussa 1956 ja oli olennainen osa kahta suurta yhtyettä, jotka vibrafonisti kokosi. Ensimmäinen yhtye soitti pääasiassa suoraa jazzia, ja siihen kuuluivat Al Torre (rummut), Eugene Wright (basso) ja Luis Kant (congas ja bongot). Toinen yhtye perustettiin keväällä 1958, ja siihen kuuluivat Al McKibbon (basso), Mongo Santamaría (congas ja bongot) ja Willie Bobo (rummut ja timbales). Ryhmään lisättiin myös kielimiehet Paul Horn ja Jose ”Chombo” Silva tiettyjä live-esiintymisiä ja äänityksiä varten. Hän teki suuren vaikutuksen esiintymällä Tjaderin kanssa Monterey Jazz Festivalilla 1958.

Guaraldi jätti yhtyeen alkuvuodesta 1959 jatkaakseen omia projektejaan täysipäiväisesti. Hän olisi luultavasti jäänyt arvostetuksi mutta vähäpätöiseksi jazzin hahmoksi, ellei hän olisi kirjoittanut omaperäistä kappaletta täydentääkseen Antonio Carlos Jobimin/Luis Bonfán kappaleiden covereita vuoden 1962 albumilleen Jazz Impressions of Black Orpheus, jonka inspiraationa oli ranskalais-brasilialainen elokuva Black Orpheus, joka voitti parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon. Fantasy julkaisi ”Samba de Orpheus” -singlen yrittäen tarttua nousevaan bossa nova -aaltoon, mutta sen kohtalona oli upota jäljettömiin, kun radio-DJ:t alkoivat kääntää sitä ja soittaa sen B-puolta, Guaraldin ”Cast Your Fate to the Wind”. Lempeä ja sympaattinen kappale erottui kaikesta muusta, ja siitä tuli kansantajuinen hitti. Se voitti myös Grammyn parhaasta alkuperäisestä jazz-sävellyksestä. Guaraldin ”Cast Your Fate To The Wind” saavutti vaatimattoman menestyksen singlenä vuonna 1963, mutta kaksi vuotta myöhemmin brittiläisen Sounds Orchestral -yhtyeen cover-versio pääsi Billboardin top 10:een (keväällä 1965). Toisin kuin monet lauluntekijät, jotka kyllästyvät suurimpiin hitteihinsä, Guaraldi ei koskaan vastustanut pyyntöjä soittaa sitä esiintyessään livenä. ”Se on kuin allekirjoittaisi shekin kääntöpuolen”, hän totesi kerran.

Compositions for Peanuts

Etsiessään juuri oikeaa musiikkia suunnitellun Peanuts-televisiodokumenttielokuvaan, Lee Mendelson (erikoisohjelman tuottaja) kuuli radiosta Vince Guaraldin trion single-version kappaleesta ”Cast Your Fate to the Wind” matkustaessaan taksilla Golden Gate -sillalla San Franciscossa, Kaliforniassa. Mendelson otti yhteyttä San Francisco Chroniclen jazzkolumnistiin Ralph J. Gleasoniin ja sai yhteyden Guaraldiin. Hän ehdotti, että Guaraldi säveltäisi tulevan Peanutsin jouluspesiaalin, ja Guaraldi otti työn innokkaasti vastaan ja esitti kaksi viikkoa myöhemmin puhelimessa version kappaleesta, josta tuli ”Linus and Lucy”. Soundtrackin äänitti Vince Guaraldi Trio, jonka muut jäsenet olivat tuolloin sairaana olleen bändin jäsenen Fred Marshallin basistina toiminut Puzzy Firth ja rumpali Jerry Granelli. Guaraldi sävelsi musiikit kuudentoista Peanuts-televisiospesiaalin lisäksi näytelmäelokuvaan A Boy Named Charlie Brown sekä samannimiseen kuvaamattomaan televisio-ohjelmaan.

Kuolema

Guaraldi kuoli sydänkohtaukseen 47-vuotiaana 6. helmikuuta 1976. Hänet löydettiin kuolleena Red Cottage Inn -hotellin huoneesta, jossa hän oli ollut rentoutumassa Butterfield’s Nightclubin lavasteiden välissä Menlo Parkissa, Kaliforniassa. Guaraldi oli juuri lopettanut It’s Arbor Day, Charlie Brown -elokuvan soundtrackin äänittämisen aiemmin iltapäivällä.

Guaraldin ennenaikainen kuolema oli isku hänen kollegoilleen. ”Se oli täysin odottamatonta”, sanoi Peanutsin vastaava tuottaja Lee Mendelson. ”Hänen hautajaispäivänään he soittivat Charlie Brownin musiikkia kirkon äänentoistojärjestelmästä. Se ei ollut helppo päivä; hän oli niin nuori. Se oli yksi elämäni surullisimmista päivistä. Hän kävi kotonani edellisenä iltana ja sanoi, ettei ollut voinut hyvin, eikä tiennyt, mistä se johtui.” Peanuts-animaattori Bill Melendez lisäsi: ”Hän oli todella hyvä tyyppi, ja me kaipaamme häntä.” On Arbor Day, Charlie Brown osoitti, että kiintymys lahjakkuus sisällyttämällä pienen kunnianosoituksen erikoisohjelman lopputeksteihin: ”For Vince.”

Guaraldin kuoleman jälkeen Peanuts-sarjan musiikin sävelsi ensin sanfranciscolainen elokuva- ja televisiosäveltäjä Ed Bogas, joka teki musiikin useisiin Peanuts-tv-erikoisohjelmiin ja -elokuviin 1990-luvun alkuvuosikymmeniin asti yhdessä Bogasin tulevan vaimon Desirée Goyetten ja ajoittain myös Judy Munsenin kanssa. Bogas teki myös omia sovituksiaan Guaraldin ”Linus ja Lucy” -teemasta muusikon kunniaksi (erityisesti elokuvissa It’s Your First Kiss, Charlie Brown ja What a Nightmare, Charlie Brown!).

Itse asiassa The Peanuts Movie -elokuvan (Peanuts-elokuva vuonna 2015) edeltävässä mainonnassa vakuutettiin virallisesti, että Guaraldin sävellyksiä käytettäisiin elokuvassa. Niitä tosiaan soitetaan läpi elokuvan, kuten jäätyneen lammen kohtauksessa ja kun joululaulajat laulavat ”Christmas Time is Here.”

• Vince Guaraldi All Music Guidessa.
• Vince Guaraldi Internet Movie Database:ssa.