House Concurrent Resolution No. 2 of 1939 nimesi männyn Arkansasin viralliseksi osavaltion puuksi. Päätöslauselmassa, jonka esitti osavaltion edustaja Boyd Tackett Piken piirikunnasta, mainittiin osavaltion puuvarat yhtenä sen suurimmista rikkauksien lähteistä ja erityisesti ”yhtenä osavaltion harvoista uusiutuvista luonnonvaroista”. Toimenpide esiteltiin 11. tammikuuta, eikä sitä vastustettu, ja se hyväksyttiin lopullisesti 20. tammikuuta. Päätöslauselmassa ei määritetty tiettyä kotoperäistä mäntylajia, mutta usein viitataan joko eteläiseen lyhytlehtimäntyyn (Pinus echinata) tai loblolly-mäntyyn (Pinus taeda).
Ennen eurooppalaisten ja amerikkalaisten maahantuloa ja asuttamista melkein koko Arkansas oli metsäistä aluetta, jonka monimuotoisuus oli huomattavaa. Ennen kuin Arkansasin rautatieverkosto kehittyi 1800-luvun loppupuolella, puunhakkuu perustui maatalouteen tai paikalliseen puuntarpeeseen. Rautatiet toivat laajamittaisen pääsyn ulkoisille markkinoille, ja Arkansasin puutavara poistui osavaltiosta nopeassa tahdissa. Vuoteen 1930 mennessä monet entiset metsäalueet oli käytännössä ”hakattu”. Sotatuotanto sekä sodanjälkeinen talous- ja asuntorakentamisen noususuhdanne takasivat kuitenkin männylle hyvät markkinat. Sekä julkiset että yksityiset lama-ajan metsien ennallistamistoimenpiteet takasivat tulevien myyntikelpoisten tukkien saannin: vuoteen 1951 mennessä männyn kasvu ylitti vuotuiset poistumat noin kolmellatoista prosentilla.
Vuonna 1995 seitsemäntoista prosenttia Arkansasin metsistä oli luontaisesti kylvetyn männyn peittämää, ja toiset kymmenen prosenttia oli tosiasiallisesti yksiviljelyyn perustuvia mäntyistutuksia. Samana vuonna 10,7 miljardista taimikokoisesta ja sitä suuremmasta elävästä metsäpuusta (rungon paksuus yksi tuuma ja sitä suurempi) 2,4 miljardia oli mäntyä. Vuonna 2005 tehdyssä arvioinnissa todettiin, että Arkansasissa oli yli 5 miljoonaa hehtaaria mäntymetsää (sekä loblolly- että lyhytlehtimäntyjä) ja sekametsää.
Lisätietoa:
American Communities: A Forest-Products Community, Crossett, Arkansas. Boston: Allyn and Bacon, 1970.
Arkansas Forests: Move Ahead. Little Rock: Arkansas Resources and Development Commission, 1946.
Brown, Harry Philip. Commercial Timbers of the United States: Their Structure, Identification, Properties, and Uses. New York: McGraw-Hill, 1940.
Forests of the South. Montgomery, AL: Southern Forest Based Economic Development Council, 1995.
Gray, John. ”Arkansasin metsien historia”. Arkansasin metsäyhdistys. http://www.arkforests.org/?page=foresthistory (accessed March 8, 2018).
Turner, Lewis M. Trees of Arkansas. Fayetteville: Extension Service, College of Agriculture, University of Arkansas, 1937.
Ware, David. It’s Official! Todellisia tarinoita Arkansasin osavaltion symbolien takana. 2nd ed. Little Rock: Butler Center Books, 2017.
David Ware
Arkansas Secretary of State’s Office
Viimeksi päivitetty: 03/08/2018