Viswanathan Anand

Britannica-tietokilpailu

Shakki ja shakkimatti-tietokilpailu

Mikä on kilpailuissa käytettävien shakkipakettien vakiomalli? Kuka oli ensimmäinen nainen, joka kirjoitti kirjan shakista? Katso tässä tietokilpailussa, kuinka paljon tiedät shakkipelistä.

Anand oppi pelaamaan shakkia äidiltään 6-vuotiaana. Kun hän oli 14-vuotias, Anand oli voittanut Intian kansallisen subjuniorimestaruuden täydellä pistemäärällä yhdeksän voittoa yhdeksästä pelistä. Hänestä tuli 15-vuotiaana nuorin intialainen, joka saavutti kansainvälisen mestaruuden. Seuraavana vuonna hän voitti ensimmäisen kolmesta peräkkäisestä kansallisesta mestaruudesta. Anandista tuli 17-vuotiaana ensimmäinen aasialainen, joka voitti shakin maailmanmestaruuden, kun hän voitti vuonna 1987 FIDE:n junioreiden maailmanmestaruuden, joka on avoin pelaajille, jotka eivät ole täyttäneet 20 vuotta turnausvuoden 1. tammikuuta mennessä. Anand jatkoi voittoa ansaitsemalla kansainvälisen suurmestarin tittelin vuonna 1988. Vuonna 1991 Anand voitti ensimmäisen suuren kansainvälisen shakkiturnauksensa ja sijoittui maailmanmestari Garri Kasparovin ja entisen maailmanmestarin Anatoli Karpovin edelle. Ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun amerikkalainen Bobby Fischer luopui tittelistä vuonna 1975, ei-venäläinen oli noussut suosikiksi shakin maailmanmestariksi.

Kautta 1990-luvun Anand kilpaili Kasparovin ja Vladimir Kramnikin kanssa asemasta FIDE:n virallisen shakkiluokituslistan kärjessä. Anandin ensimmäinen yritys voittaa FIDE:n shakin maailmanmestaruus päättyi vuonna 1991, kun hän hävisi puolivälierissä Karpoville FIDE:n Knockout-maailmanmestaruuskilpailussa. Tapahtuman epätavallisen muodon vuoksi, johon kuului sarja lyhyitä otteluita nopeilla aikasäädöillä, monet huippupelaajat boikotoivat sitä. Päätös käyttää pudotuspelimuotoa johtui siitä, että FIDE:llä oli vaikeuksia saada palkintorahastoa tavanomaisen pitkän mestaruusottelusarjan maksamiseen sen jälkeen, kun Kasparov oli eronnut FIDE:stä ja perustanut uuden järjestön, Professional Chess Associationin (PCA; 1993-1996). Anand sai ensimmäisen mestaruusmahdollisuutensa vuonna 1995, jolloin hän oli sijalla kaksi Kasparovin jälkeen, mutta hän hävisi PCA:n mestaruusottelun Kasparoville tuloksella 1 voitto, 13 tasapeliä ja 4 tappiota. Anandin seuraava mestaruusmahdollisuus tuli vuonna 1998 Karpovia vastaan, joka oli ottanut takaisin FIDEn tittelin Kasparovin muodostettua PCA:n. Ottelun aikaan Anand oli kolmannella sijalla Kasparovin ja Kramnikin takana, mutta kuudennella sijalla olevan Karpovin edellä. Anand joutui ensin taistelemaan tiensä läpi shakkihistorian vahvimman pudotusotteluiden sarjan päästäkseen pelaamaan Karpovia vastaan, joka oli sijoitettu suoraan loppuotteluun. Pelaajat vetivät varsinaisen kuuden pelin ottelunsa tasapeliin kahdella voitolla kummallakin ja kahdella tasapelillä, mutta Karpov voitti kaksi ”pikashakin” tie-break-peliä voittaakseen ottelun.

Anand teki läpimurtonsa vuonna 2000 voittaessaan FIDE:n shakin maailmanmestaruuskilpailut, joissa pelattiin jälleen tyrmäysotteluita. Perinteen vuoksi, jonka mukaan edellisen mestarin oli voitettava edellinen mestari suhteellisen pitkässä ottelussa, sekä tyrmäysotteluissa käytettyjä lyhyitä formaatteja ja nopeita aikarajoja koskevien epäluulojen vuoksi useimmat fanit eivät tunnistaneet Anandia tai ketään FIDE:n mestaria Kasparovin jälkeen oikeutetuksi. Anand saavutti vihdoin paikkansa yleisesti tunnustettujen shakin maailmanmestareiden luettelossa voittamalla vuoden 2007 FIDEn shakin maailmanmestaruuskilpailut, kaksinkertaisen kierrosturnauksen useimpia maailman parhaita pelaajia vastaan. (Kaksinkertaisessa round-robin-turnauksessa jokainen osallistuja pelaa kaksi peliä, yhden valkoisilla nappuloilla ja yhden mustilla nappuloilla, jokaista toista pelaajaa vastaan). Tämän turnauksen laillisuuden hyväksyminen nimikilpailuksi oli seurausta FIDE:n ja Kramnikin välisistä sopimuksista, sillä Kramnikista oli tullut ”klassinen” shakin maailmanmestari voittamalla Kasparovin ottelussa. Sopimuksessa FIDE tunnusti Kramnikin klassiseksi mestariksi, Kramnik suostui puolustamaan klassista titteliään FIDE:n haastajaa vastaan yhdistelmäottelussa, ja molemmat osapuolet sopivat, että kyseisen ottelun voittaja asettaisi yhdistetyn tittelin peliin FIDE:n seuraavassa mestaruusturnauksessa. Lisäksi FIDE takasi Kramnikille mestaruusottelun turnauksen voittajaa vastaan, jos hän ei voittaisi turnausta. Vaikka Kramnik luovutti mestaruuden virallisesti hävittyään turnauksen Anandille, hän esitti myöhemmin varauksia todeten: ”Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että olen vain lainannut Anandille mestaruuden väliaikaisesti.” Anand puolusti titteliä Kramnikia vastaan 12-pelisessä ottelussa, joka järjestettiin 14. lokakuuta – 2. marraskuuta 2008 Bonnissa Saksassa. Ottelu päättyi 29. lokakuuta 2008, kun Anand teki 11. pelissä tasapelin ja voitti ottelun tuloksella 3 voittoa, 7 tasapeliä ja 1 tappio. Anand säilytti maailmanmestaruutensa vuonna 2010 voittamalla Bulgarian Veselin Topalovin ottelun 12. ja viimeisessä pelissä. Vuonna 2012 hän kohtasi mestaruusottelussa israelilaisen Boris Gelfandin. Miehet olivat tasapisteissä 12. pelin jälkeen, mutta Anand voitti nopean tasoituskierroksen ja jäi maailmanmestariksi.

Anand puolusti maailmanmestaruuttaan vuonna 2013 Norjan Magnus Carlsenia vastaan, joka voitti suunnitellun 12-pelisen turnauksen kymmenennen pelin jälkeen. Seuraavana vuonna Anand ja Carlsen pelasivat uusintaottelun maailmanmestaruudesta, joka päättyi Carlsenin voittoon.

Anand, joka sai ensimmäisen kerran lempinimen ”Lightning Kid” Intiassa, on tunnettu nopeista taktisista laskelmistaan, joita hän on osoittanut voittamalla lukuisia ”pikashakin” titteleitä. Vuonna 1998 Anand julkaisi pelikokoelman Vishy Anand: My Best Games of Chess, jota hän täydensi uusilla peleillä vuonna 2001.