1980-lukuEdit
Goldberg kouluttautui näyttelijäopettaja Uta Hagenin johdolla HB Studiossa New Yorkissa. Hän esiintyi ensimmäistä kertaa valkokankaalla elokuvassa Citizen: I’m Not Losing My Mind, I’m Giving It Away (1982), San Franciscon elokuvantekijän William Farleyn avantgardistisessa ensemble-elokuvassa. Goldberg loi erilaisten hahmojen monologeista koostuvan yhden naisen show’n The Spook Show vuonna 1983. Ohjaaja Mike Nichols näki Goldbergin esiintyvän ja ”löysi” hänet. Haastattelussa Nichols muisteli, että hän ”purskahti kyyneliin” ja että hän ja Goldberg ”kaatuivat toistensa syliin”, kun he tapasivat ensimmäisen kerran backstagella. Goldberg piti Nicholsia mentorinaan. Nichols auttoi häntä siirtämään näytelmän Broadwaylle, jossa se nimettiin uudelleen Whoopi Goldbergiksi ja esitettiin 24. lokakuuta 1984 – 10. maaliskuuta 1985; näytelmä nauhoitettiin sen aikana ja lähetettiin HBO:lla nimellä Whoopi Goldberg: Suoraan Broadwaylta vuonna 1985.
Goldbergin Broadway-esitys kiinnitti ohjaaja Steven Spielbergin huomion, joka valoi hänet Alice Walkerin romaaniin perustuvan The Color Purple -elokuvan päärooliin. The Color Purple julkaistiin loppuvuodesta 1985 ja se oli kriittinen ja kaupallinen menestys. Elokuvakriitikko Roger Ebert kuvaili Goldbergin suoritusta ”yhdeksi elokuvahistorian hämmästyttävimmistä debyyttisuorituksista”. Elokuva oli ehdolla 11 Oscar-palkinnon saajaksi, mukaan lukien Goldbergin ehdokkuus parhaasta naispääosasta.
Vuosien 1985 ja 1988 välillä Goldberg oli kiireisin naistähti, joka teki seitsemän elokuvaa. Goldberg näytteli Penny Marshallin ohjaajadebyytissä Jumpin’ Jack Flash (1986) ja aloitti suhteen kuvausryhmän kuvaajan David Claessenin kanssa; pari meni naimisiin myöhemmin samana vuonna. Elokuva oli vaatimaton menestys, ja seuraavien kahden vuoden aikana Goldberg esiintyi kolmessa muussa elokuvassa: Burglar (1987), Fatal Beauty (1987) ja The Telephone (1988). Vaikka nämä elokuvat eivät olleet yhtä menestyksekkäitä kuin hänen aiemmat elokuvansa, Goldberg keräsi silti NAACP Image Awards -palkintoja. Goldberg ja Claessen erosivat The Telephone -elokuvan, jonka pääosassa Goldberg oli sopimuksessa, huonon kassamenestyksen jälkeen. Hän yritti tuloksetta haastaa elokuvan tuottajat oikeuteen. Clara’s Heart (1988) menestyi huonosti lipputuloissa, vaikka hänen oma esityksensä sai kriitikoilta kiitosta. 1980-luvun päättyessä hän juonsi lukuisia HBO:n Comic Relief -erikoisohjelmia koomikkotovereidensa Robin Williamsin ja Billy Crystalin kanssa.
1990-lukuEdit
Tammikuussa 1990 Goldberg näytteli Jean Stapletonin kanssa tilannekomediassa Bagdad Cafe. Komediasarja pyöri kaksi kautta CBS:llä. Samaan aikaan Goldberg näytteli The Long Walk Home -elokuvassa, jossa hän esitti naista kansalaisoikeusliikkeessä. Hän näytteli selvännäkijää elokuvassa Ghost (1990), ja hänestä tuli ensimmäinen musta nainen, joka voitti parhaan naissivuosan Oscar-palkinnon lähes 50 vuoteen, ja toinen musta nainen, joka voitti Oscar-palkinnon näyttelemisestä (ensimmäinen oli Hattie McDaniel, elokuvasta Tuulista tuulista vuonna 1940). Premiere nimesi hänen hahmonsa Oda Mae Brownin 100 parhaan elokuvahahmon listalleen.
Goldberg näytteli elokuvassa Soapdish (1991) ja hänellä oli toistuva rooli Star Trek: Seuraava sukupolvi -elokuvassa Guinanina, jonka hän toisti kahdessa Star Trek -elokuvassa. Hän esiintyi cameona Traveling Wilburysin vuoden 1991 musiikkivideossa ”Wilbury Twist”. Toukokuun 29. päivänä 1992 julkaistiin Sister Act. Elokuva tuotti yli 200 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, ja Goldberg oli ehdolla Golden Globe -palkinnon saajaksi. Samana vuonna Goldberg näytteli myös elokuvissa The Player ja Sarafina! Hän juonsi myös 34. vuotuisen Grammy-palkintogaalan ja sai kiitosta Sun-Sentinel-lehden Deborah Wilkeriltä siitä, että hän oli herättänyt eloon sen, mikä aiemmin oli ollut ”tylsä ja tunkkainen” seremonia. Seuraavana vuonna hän juonsi myöhäisillan talk show’ta nimeltä The Whoopi Goldberg Show ja näytteli vielä kahdessa elokuvassa: Made in America ja Sister Act 2: Back in the Habit. Ansaittuaan 7-12 miljoonan dollarin palkan elokuvasta Sister Act 2: Back in the Habit (1993) Goldbergistä tuli tuolloin parhaiten palkattu näyttelijä. Vuosina 1994-1995 Goldberg esiintyi elokuvissa Corrina, Corrina, Leijonakuningas (ääni), Theodore Rex, The Little Rascals, The Pagemaster (ääni), Boys on the Side ja Moonlight and Valentino. Goldberg vieraili Muppets Tonight -ohjelmassa vuonna 1996.
Vuonna 1994 hänestä tuli ensimmäinen afroamerikkalainen nainen, joka juonsi Oscar-palkintoseremonian 66. Oscar-televisiolähetyksessä, ja ensimmäinen nainen, joka juonsi yksin. Hän isännöi seremoniaa vielä kolme kertaa – vuosina 1996, 1999 ja 2002. Häntä on pidetty yhtenä seremonian parhaista juontajista.
Goldberg näytteli neljässä elokuvassa vuonna 1996: Bogus (Gérard Depardieun ja Haley Joel Osmentin kanssa), Eddie, The Associate (Dianne Wiestin kanssa) ja Ghosts of Mississippi (Alec Baldwinin ja James Woodsin kanssa). Eddien kuvausten aikana Goldberg alkoi seurustella näyttelijä Frank Langellan kanssa, ja suhde kesti vuoden 2000 alkuun asti. Lokakuussa 1997 Goldberg ja haamukirjoittaja Daniel Paisner kirjoittivat yhdessä Book-kokoelman, joka sisältää oivalluksia ja mielipiteitä.
Seuraavana vuonna 1996 Goldberg korvasi Nathan Lanen Pseudolus-roolissa Stephen Sondheimin musikaalikomedian A Funny Thing Happened on the Way to the Forum Broadwayn elvytyksessä. Varietyn Greg Evans piti hänen ”läpikotaisin modernia tyyliään” ”tervetulleena kutsuna uudelle yleisölle, jonka mielestä tämä vuoden 1962 musikaali saattoi olla yhtä vanhanaikainen kuin antiikin Rooma”. The Washington Postin Chip Crews piti Goldbergia ”putkijuoksuna ja ammattilaisena” ja kirjoitti, että hän ”lopulta ohjaa show’n ohi sen vaikeiden kohtien.”
Vuosina 1998-2001 Goldberg teki sivuosia elokuvissa How Stella Got Her Groove Back (How Stella Got Her Groove Back) Angela Bassettin kanssa, Girl, Interrupted (Girl, Interrupted) Winona Ryderin ja Angelina Jolien kanssa, Kingdom Come (Kuningaskunta on tulossa) ja Rat Race (Rottakilpailu), joissa oli mukana kaikki tähdet käsittänyt ensemble. Hän näytteli ABC:n tv-versioissa Cinderella, A Knight in Camelot ja Call Me Claus. Vuonna 1998 hän sai uuden yleisön, kun hänestä tuli ”Center Square” Hollywood Squares -ohjelmassa, jota isännöi Tom Bergeron. Hän toimi myös vastaavana tuottajana, mistä hän oli ehdolla neljään Emmy-palkintoon. Hän jätti sarjan vuonna 2002, ja ”Center Square” täytettiin julkkiksilla kahden viimeisen tuotantokauden ajan ilman Goldbergia. AC Nielsen EDI rankkasi hänet 1990-luvulla eniten teatterielokuvissa esiintyneeksi näyttelijäksi 29 elokuvalla, jotka tuottivat Yhdysvalloissa ja Kanadassa 1,3 miljardin dollarin tuotot.
2000-luku Muokkaa
Goldberg juonsi dokumentaarista lyhytelokuvaa A Charlie Brownin joulun teko (2001). Vuonna 2003 Goldberg palasi televisioon näyttelemällä Whoopi-sarjassa, joka peruttiin yhden kauden jälkeen. Goldbergia kunnioitettiin 46-vuotissyntymäpäivänään tähdellä Hollywoodin Walk of Famella. Goldberg esiintyi myös Samuel L. Jacksonin ja Angela Bassettin rinnalla HBO:n dokumenttielokuvassa Unchained Memories (2003), jossa hän kertoi orjakertomuksia. Seuraavien kahden vuoden aikana hänestä tuli Slim Fastin tiedottaja ja hän tuotti kaksi televisiosarjaa: Lifetime-ohjelman alkuperäisdraama Strong Medicine, joka kesti kuusi tuotantokautta, ja Whoopi’s Littleburg, lasten televisiosarja Nickelodeonilla. Goldberg vieraili Everybody Hates Chris -sarjassa Louise Clarkson -nimisenä ikääntyneenä hahmona.
Goldberg palasi näyttämölle vuonna 2003, jolloin hän näytteli blueslaulaja Ma Raineyn nimikkoroolia August Wilsonin historiallisen draaman Ma Rainey’s Black Bottom Broadwayn elvytysnäytelmässä. Esitys avattiin helmikuussa Royale-teatterissa. Sen lisäksi, että Goldberg näytteli Charles S. Duttonin, Stephen McKinley Hendersonin ja Anthony Mackien rinnalla, hän toimi myös yhtenä show’n tuottajista.
Goldberg joutui kiistelyn kohteeksi John Kerryn varainkeruutilaisuudessa Radio City Music Hallissa New Yorkissa heinäkuussa 2004, kun hän teki seksuaalisen vitsin presidentti George W. Bushista heiluttamalla viinipulloa, osoittamalla häpykarvojensa alueelle ja sanomalla: ”Meidän pitäisi pitää Bush siellä, minne hän kuuluu, eikä Valkoisessa talossa”. Tämän seurauksena Slim-Fast poisti hänet tuolloin mainoskampanjastaan. Myöhemmin samana vuonna hän elvytti yhden naisen show’nsa Broadwayn Lyceum-teatterissa sen 20-vuotisjuhlan kunniaksi; The New York Timesin Charles Isherwood kutsui ensi-illan esitystä ”ajoittain hauskaksi, mutta verkkaiseksi koomisen muotokuvan illaksi.”
Elokakuusta 2006 maaliskuuhun 2008 Goldberg isännöi valtakunnallisesti syndikoitua radion aamukeskustelu- ja viihdeohjelmaa Wake Up with Whoopi. Lokakuussa 2007 Goldberg ilmoitti lähetyksessä jäävänsä eläkkeelle näyttelemisestä, koska hänelle ei enää lähetetä käsikirjoituksia, sanoen: ”Tiedättekö, erittäin lahjakkaalle Whoopille ei ole tilaa. Elokuvamarkkinoilla ei ole juuri nyt tilaa”. Joulukuun 13. päivänä 2008 hän esiintyi vierailevana tähtenä Nickelodeonin rock- mockumentary-televisiosarjassa The Naked Brothers Band. Ennen jakson ensi-iltaa, 18. helmikuuta 2008, bändi esiintyi The View -ohjelmassa ja Goldberg ja Sherri Shepherd haastattelivat bändin jäseniä. Samana vuonna Goldberg isännöi 62. Tony Awardsia.
2010-lukuEdit
Vuonna 2010 hän näytteli Tyler Perryn elokuvassa Värillisille tytöille Janet Jacksonin, Phylicia Rashadin, Phylicia Newtonin, Thandie Devinen, Loretta Devinen, Anika Noni Rosen, Kimberly Elisen, Kerry Washingtonin ja Macy Grayn rinnalla. Elokuva sai kriitikoilta yleisesti ottaen hyvät arvostelut ja tuotti maailmanlaajuisesti yli 38 miljoonaa dollaria. Samana vuonna hän antoi äänensä Stretchille Disney/Pixarin animaatioelokuvassa Toy Story 3. Elokuva sai kiitosta kriitikoilta ja tuotti maailmanlaajuisesti 1,067 miljardia dollaria.
Goldbergilla oli toistuva rooli televisiosarjassa Glee sen kolmannen ja neljännen tuotantokauden aikana Carmen Tibideaux’na, joka on tunnettu Broadway-esiintyjä ja oopperalaulaja ja fiktiivisen esittävien taiteiden korkeakoulun NYADA:n (New York Academy of the Dramatic Arts) dekaani. Vuonna 2011 hänellä oli cameo-osuus elokuvassa The Muppets. Vuonna 2012 Goldberg näytteli vierailevana tähtenä Jane Marshia, Sue Heckin opinto-ohjaajaa The Middle -sarjassa. Hän antoi äänensä Taikapeilille Disney XD:n The 7D -sarjassa. Vuonna 2014 hän myös esitti hahmoa supersankarielokuvassa Teenage Mutant Ninja Turtles (2014). Hän esiintyi myös omana itsenään Chris Rockin Top Five -elokuvassa ja näytteli romanttisessa komediaelokuvassa Big Stone Gap.
Vuonna 2016 Goldberg tuotti Los Angelesissa toimivan mallitoimisto Slay Model Managementin transsukupuolisiin malleihin perustuvan tosi-tv-sarjan nimeltä Strut. Sarja esitettiin Oxygen-kanavalla. Vuonna 2017 hän ääninäytteli Ursulaa, merinoitaa ja Uman äitiä, Descendants 2 -tv-elokuvassa. Vuonna 2018 hän näytteli Tyler Perryn elokuvassa Nobody’s Fool yhdessä Tiffany Haddishin, Omari Hardwickin, Mehcad Brooksin, Amber Rileyn ja Tika Sumpterin kanssa. Samana vuonna hän näytteli myös komedia-draamaelokuvassa Furlough Tessa Thompsonin, Melissa Leon ja Anna Paquinin rinnalla. Kesäkuun 25. päivänä 2019 The New York Times Magazine listasi Goldbergin satojen taiteilijoiden joukkoon, joiden materiaalin kerrottiin tuhoutuneen Universalin tulipalossa vuonna 2008.
2020-luku Muokkaa
Esiintymisessään The View -ohjelmassa 22. tammikuuta 2020 Patrick Stewart kutsui Goldbergin uusimaan Guinanin roolinsa Star Trek: Picardin toisella tuotantokaudella. Hän hyväksyi välittömästi miehen tarjouksen. Goldberg näyttelee myös Stephen Kingin vuonna 1978 ilmestyneeseen samannimiseen romaaniin perustuvassa CBS All Access -minisarjassa The Stand, jossa hän esittää 108-vuotiasta äiti Abagailia.
The ViewEdit
Syyskuun 4. päivänä 2007 Goldbergista tuli The View’n uusi moderaattori ja juontaja Rosie O’Donnellin tilalle. Goldbergin debyytti moderaattorina keräsi 3,4 miljoonaa katsojaa, miljoona vähemmän kuin O’Donnellin debyytin katsojaluvut. Kahden viikon jälkeen The View oli kuitenkin Goldbergin johdolla keskimäärin 3,5 miljoonaa kokonaiskatsojaa, mikä oli 7 prosenttia enemmän kuin 3,3 miljoonaa katsojaa O’Donnellin johdolla edellisellä kaudella.
Goldberg on tehnyt ohjelmassa kiistanalaisia kommentteja. Yhdessä hänen ensimmäisistä esiintymisistään hän puolusti Michael Vickin osallistumista koiratappeluihin ”kulttuurisen kasvatuksen” seurauksena. Vuonna 2009 hän oli sitä mieltä, että Roman Polanskin vuonna 1977 saama tuomio kolmetoistavuotiaan raiskauksesta ei ollut ”raiskausraiskaus”, ja selvensi myöhemmin tarkentaneensa, että hänen tarkoituksenaan oli erottaa toisistaan lakisääteinen raiskaus ja väkivaltainen raiskaus. Seuraavana vuonna vastauksena Mel Gibsonin väitettyihin rasistisiin kommentteihin hän puolusti Gibsonia ja sanoi tietävänsä, että tämä ”ei ole rasisti”.
Vuonna 2015 Goldberg puolusti Bill Cosbya vankkumattomasti hänen raiskaussyytöstensä alusta alkaen, väittäen, että häntä olisi pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on todistettu, ja kyseenalaistamalla, miksi Cosbya ei koskaan ollut pidätetty tai tuotu oikeuteen niistä. Myöhemmin hän muutti kantaansa ja totesi, että ”kaikki saatavilla oleva tieto viittaa tavallaan ’syyllisyyteen'”. Saatuaan tietää, että näiden syytösten vanhentumisaika oli umpeutunut eikä niitä näin ollen voitu tuomita, hän ilmoitti myös kannattavansa raiskausten vanhentumisaikojen poistamista.
Kesäkuussa 2019 Goldbergin kommentit alastonkuvista herättivät kiistaa hänen ehdotettuaan, että ”Jos olet kuuluisa, minua ei kiinnosta, kuinka vanha olet. Et ota itsestäsi alastonkuvia”. Näyttelijä Bella Thorne, joka päätti jakaa omat alastonkuvansa verkossa, koska hakkeri uhkasi julkistaa ne, kuvaili Goldbergin kommentteja ”ällöttäviksi”.
Muita esiintymisiä mediassaTiedosto
Goldberg esitti Kalifornian saaren kuningattaren Califian roolin Kultaisia unelmia -nimisessä teatteriesityksessä Disney California Adventure Parkissa, joka on Disneylandin lomakohteen kakkosportti, vuonna 2000. Kultaisen osavaltion (Kalifornian) historiasta kertova esitys avattiin 8. helmikuuta 2001 muun puiston kanssa. Golden Dreams suljettiin syyskuussa 2008 tehdäkseen tilaa DCA:han suunnitellulle Little Mermaid -ajelulle. Vuonna 2001 Goldberg oli mukana juontamassa I Love Lucy -ohjelman 50-vuotisjuhlaa.
Heinäkuussa 2006 Goldbergistä tuli Universal Studios Hollywood Backlot Tourin pääjuontaja, jossa hän esiintyy useita kertoja videoklipeissä, joita näytetään vieraille raitiovaunuihin sijoitetuilla monitoreilla.
Hän esiintyi vierailevana esiintyjänä tilannekomediassa 30 Rock sarjan neljännen tuotantokauden aikana, jossa hän esitti itseään ja neuvoi Tracy Jordania voittamaan ”EGOTin”, himoitun Emmy-, Grammy-, Oscar- ja Tony-palkintojen yhdistelmän. 14. heinäkuuta 2008 Goldberg ilmoitti The View -ohjelmassa, että 29. heinäkuuta – 7. syyskuuta hän esiintyy Broadway-musikaalissa Xanadu. Marraskuun 13. päivänä 2008, Goldbergin syntymäpäivänä, hän ilmoitti suorassa lähetyksessä The View -ohjelmassa tuottavansa yhdessä Stage Entertainmentin kanssa Sister Act -näytelmän ensi-illan: The Musical Lontoon Palladiumissa.
Hän antoi vuoden 2008 Junior Eurovision laulukilpailun alussa lyhyen viestin, jossa toivotti kaikille osallistujille onnea ja korosti UNICEFin, Junior Eurovision laulukilpailun virallisen hyväntekeväisyysjärjestön, merkitystä. Goldberg on vuonna 2008 tapahtuneesta lanseerauksestaan lähtien ollut mukana wowOwow.com-sivustolla, joka on uusi naisille suunnattu sivusto, jossa puhutaan kulttuurista, politiikasta ja juoruista.
18.-20. joulukuuta 2009 Goldberg esiintyi Walt Disney Worldin Epcotissa järjestetyssä Candlelight Processionalissa. Hän sai viimeisen esityksensä aikana seisovat aplodit joulutarinan lukemiselle ja kunnianosoitukselle hänen kanssaan esityksessä esiintyville vieraileville kuoroille. Hän esiintyi vierailevana Michael Jacksonin lyhytelokuvassa kappaleella ”Liberian Girl”. Hän esiintyi myös Hell’s Kitchen -kokki-tosi-tv-sarjan seitsemännellä kaudella erikoisvieraana. Tammikuun 14. päivänä 2010 Goldberg esiintyi yhden illan Minskoff-teatterissa megahitti-musikaalissa Leijonakuningas. Samana vuonna hän osallistui Life Ball -tapahtumaan Itävallassa.
Goldberg debytoi West Endissä ylimmäisenä äitinä Sister Act -musikaaliversiossa 10.-31. elokuuta 2010, mutta lähti ennenaikaisesti 27. elokuuta perheensä luokse; hänen äitinsä oli kärsinyt vakavasta aivohalvauksesta. Myöhemmin hän kuitenkin palasi näyttelijäkaartiin viideksi esitykseksi. Show päättyi 30. lokakuuta 2010.
YrittäjyysEdit
Goldberg on Whoopi & Maya -yrityksen toinen perustaja, joka valmistaa lääkekannabistuotteita naisille, jotka etsivät helpotusta kuukautiskouristuksiin. Goldberg sanoo, että häntä innoitti yritystoimintaan ”elinikäiset vaikeat kuukautiset ja se, että kannabis oli kirjaimellisesti ainoa asia, joka antoi minulle helpotusta”. Yritys perustettiin huhtikuussa 2016.