64 Parishes

Percy ”Master P” Miller, tunnettu New Orleansista kotoisin oleva räppäri, perusti itsenäisen levy-yhtiön No Limit Recordsin. Vuosina 1991-2001 No Limit osoittautui valtavaksi kaupalliseksi menestykseksi, sillä se myi yli viisikymmentä miljoonaa gangsta rap -albumia artisteilta ja tuottajilta, joista monet olivat myös kotoisin Louisianasta. Miller on myös tuottanut, ohjannut, käsikirjoittanut ja näytellyt useissa elokuvissa, ja hän omistaa kaapelitelevisioverkon Better Black Television.

Syntynyt 29. huhtikuuta 1969, Percy Robert Miller kasvoi isovanhempiensa luona New Orleansin Calliope-asuntoprojektissa vanhempiensa eron jälkeen. Miller pelasi lyhyesti yliopistokoripalloa ennen kuin jäi sivuun polvivamman takia. Noin vuonna 1988 hän muutti Richmondiin, Kaliforniaan, Oaklandin pohjoispuolelle, ollakseen lähellä äitiään. Pian tämän jälkeen hänen veljensä Kevin murhattiin New Orleansissa, mikä korosti Millerin tarvetta irrottaa itsensä ja perheensä kotikaupunkinsa laajalle levinneestä köyhyydestä ja väkivallasta.

Miller ja hänen vaimonsa Sonya avasivat levyliikkeen Kaliforniassa ja laajensivat liiketoimintaansa nopeasti sisällyttämällä siihen underground-gangsta rap -levy-yhtiön. Vuodesta 1991 alkaen No Limit Records julkaisi albumeita Master P:ltä ja TRU (The Real Untouchables) -ryhmältä, joka koostui Millerin ja hänen veljiensä Coreyn ja Vyshonnin muodostamasta triosta, jotka levyttivät myös nimillä ”C-Murder” ja ”Silkk the Shocker”. Myynninedistämisen ja radiosoiton puutteesta huolimatta Miller rakensi 1990-luvun alussa ydinyleisön. Vuonna 1995 julkaistu kokoelma Down South Hustlers: Bouncin’ and Swingin’ sisälsi monia nousevia räppäreitä New Orleansista ja muualta. Yhtiö muutti New Orleansiin noin vuonna 1995, jossa alueelliset hitit, kuten ”Bout It, Bout It”, auttoivat vakiinnuttamaan No Limitin eteläisen uskottavuuden. Master P siirsi toimintansa keskuksen osavaltion pääkaupunkiin, Baton Rougeen, vuonna 1997.

Vuonna 1996 Miller allekirjoitti Priorityn kanssa jakelusopimuksen, jonka ansiosta hän sai pitää master-tallenteidensa omistusoikeuden, ja seuraavien kolmen vuoden aikana hän tuotti useita miljoonamyyntejä. Miller teki sopimuksen monien New Orleansissa asuvien räppäreiden kanssa, kuten Mia X, Mystikal, Fiend, Soulja Slim, Kane & Abel, Magic ja Skull Duggery. Heidän pyrkimyksiään tuki Beats by the Pound (myöhemmin Medicine Men) -nimellä tunnettu tuotantotiimi, johon kuuluivat muun muassa Craig ”KLC” Lawson, Mo B. Dick ja Craig B. Master P:n tavaramerkkinä räppärinä hänellä oli omaleimainen murahdus, joka oli esillä miljoona kertaa myydyssä singlessä ”Make ’Em Say UHH!”. Hän julkaisi erittäin menestyksekkäitä sooloalbumeita, kuten Ghetto D vuonna 1997 ja vuoden 1998 tupla-CD MP Tha Last Don.

1990-luvulla No Limitin julkaisut alkoivat määritellä New Orleansin hiphopia kansalliselle yleisölle, mutta levy-yhtiön listalla oli artisteja muualtakin. Master P teki sopimuksen ikonisen länsirannikon artistin Snoop Doggin kanssa, joka julkaisi useita albumeita vuosina 1998-2001. Liikemiehenä Miller noudatti kunnianhimoista monipuolistamisstrategiaa ja aloitti sivutoimisia yrityksiä, kuten elokuvan, vaatemalliston ja lyhytikäisen urheilujohtoyhtiön. Hän yritti myös lyhyesti mutta intensiivisesti vakiinnuttaa asemansa ammattilaiskoripalloilijana.

Huolimatta 504 Boyz -yhtyeen (Cash Money’s Hot Boys -yhtyeen mallina toiminut ryhmä) muutamasta listamenestyksestä No Limitin vaikutus alkoi hiipua vuonna 2000. Miller lopetti suhteensa Priorityyn vuonna 2001 ja solmi jakelusopimuksen Universalin kanssa uudistetulle New No Limit -levymerkilleen. Hänen viimeinen hittinsä oli pop-single ”My Baby” (2001), jonka teki hänen teini-ikäinen poikansa, joka tunnettiin nimellä Lil Romeo. Useiden vuosien ajan 1990-luvun puolivälissä ja lopussa Master P määritteli suurelta osin New Orleansin rapin koko kansakunnalle. Hänen onnensa kuitenkin kääntyi laskuun, kun kaupungin toinen itsenäinen levy-yhtiö, Cash Money Records, nousi kansalliseen maineeseen. Äskettäin kongressin alakomitealle antamassaan lausunnossa Master P luopui kirosanojen ja väkivallan käytöstä rapissa, mikä merkitsi lopullista irtautumista maanalaisesta gangsta-räpistä, jolle hän oli rakentanut menestyksensä. Siitä huolimatta hänen vuotensa räpin suurpäällikkönä tekivät hänestä yhden New Orleansin rap-musiikkiin liittyvistä tunnetuimmista hahmoista.