7 Lucky Charms antiikin Välimereltä

author
3 minutes, 56 seconds Read
Forte Akatemia

Seuraa

20.5, Tämä on toinen artikkeli blogisarjassamme Välimeren elämäntapa- ja kulttuuribrändille Made in the Med.

”Essere superstiziosi è da ignoranti, ma non esserlo porta male.” – Eduardo De Filippo

”Taikauskoisuus on merkki tietämättömyydestä, mutta se, ettei ole taikauskoinen, tuo huonoa onnea.” – Sitaatti kuvastaa tyypillistä italialaista suhtautumista taikauskoon. Kun kerroin sisilialaiselle ystävälleni, että kirjoitan artikkelia pahasta silmästä, hän huudahti: ”Miksi teet sitä? Jopa siihen uskominen tuo huonoa onnea!”

Mutta muinaiset roomalaisetkin olivat taikauskoista porukkaa, ja kun heidän valtakuntansa ulottui aikoinaan suurelle osalle nykyistä Välimeren aluetta – sekä idästä ja Pohjois-Afrikasta tulleisiin vaikutteisiin – uusia uskomuksia ja esineitä levisi ja siirtyi sukupolvelta toiselle.

Pompeijista löydetyt muinaiset amuletit vuonna 2019. © Parco Archeologico di Pompei. Lähde The Telegraph.

Olet ehkä perehtynyt joihinkin nykyaikaisiin onnenamuletteihin Välimereltä tai sinulla on jopa omia, mutta tiesitkö niiden antiikin aikaisista vastineista?

Kreikaksi ”selenis” tai latinaksi ”lunula” oli kuunsirpin muotoinen riipus, jota käyttivät pääasiassa naiset ja tytöt. Se oli apotrooppinen amuletti (jonka uskottiin suojaavan ”pahalta silmältä” tai vastaavilta voimilta) ja yksi suosituimmista geometrisista muodoista säilyneissä antiikin amuleteissa. Miksi kuu? Hedelmällisyys ja kuukautiskierto liittyivät antiikin maailmassa yleisesti kuun kiertoon. Myös jumalatar Artemis/Diana yhdistettiin kuuhun ja siveyteen, mikä teki hänestä naisille ”sopivan” suojelijan.

Vasemmalla: Roomalainen lunula (British Museum) Oikealla: Yksityiskohta Ara Pacisista, Rooma.

Gorgon

Gorgon pää oli toinen suosittu apotrooppinen amuletti antiikin Kreikassa. Sitä kutsuttiin virallisesti ”gorgoneioniksi”, ja jopa kreikkalaisten jumalien, Zeuksen ja Athenen, kerrotaan kantaneen suojaavaa riipusta. Kreikkalaisessa mytologiassa gorgon oli myyttinen olento, jota kuvattiin groteskilla etupuolen katseella ja käärmeillä hiusten sijaan. Tunnetuin oli tietenkin Meduusa, joka saattoi muuttaa kiveksi sen, joka häntä katsoi.

Gorgoneion-riipus kaiverrettu onyxiin, Rooma¹.

Skaraabeus

Alhaalla olevassa kuvassa on hämmästyttävä skarabeuksen jalokivi, johon on kaiverrettu kahden hevosen vaunu ja kuljettaja.

J. Paul Getty -museo, Malibu

Skarabeuskuoriaisten käyttö amuletteina juontaa juurensa yli 5 000 vuoden taakse! Muinaiset egyptiläiset yhdistivät skarabeuksen auringonjumalaan (Ra) ja ajatukseen uudestisyntymisestä. Se yhdistettiin hyvään onneen, mikä käy ilmi skarabeusamulettien alapuolelta usein löytyvistä merkinnöistä, kuten ”onnea”, ”elämää” tai ”terveyttä”. Etruskilaisia esimerkkejä on olemassa (kuten edellä), ja monet sivilisaatiot, kuten persialaiset, makedonialaiset, roomalaiset ja foinikialaiset, käyttivät niitä onnenamuletteina.

Silmä

Toiseksi yleisin egyptiläinen amuletti (skarabeuksen jälkeen) oli niin sanottu Horuksen silmä, joka symboloi suojelua sekä elämässä että kuoleman jälkeen. Myös foinikialaiset valmistivat runsaasti siniseen keramiikkaan painettuja amuletteja, joissa oli kuvattu suurennettu silmä, usein eläimen kyljessä.

Silmät saattavat liittyä ”pahan silmän” käsitteeseen, joka oli laajalti levinnyt muinaisella Välimeren alueella ja Lähi-idässä. Silmänmuotoiset amuletit olivat yksi keino harhauttaa vihamielinen katse, joka saattoi tuoda tuhoa viattomille uhreille. Joissakin muinaisroomalaisissa amuleteissa pahaa silmää kuvataan jopa muiden suojelusymbolien hyökkäyksen kohteena!

Vasemmalla: Kultainen amuletti, Rooma n. 2. kr. jKr. ja kuvaa silmää, jonka kimppuun hyökkäävät useat eläimet (John Hopkinsin arkeologinen museo) Oikealla: Sininen lasitettu amuletti muinaisesta Egyptistä (British Museum).

Koralli

Nonnani korukokoelman eräs tunnusmerkki on punainen koralli. Luulin, että se oli napolilainen juttu, mutta kävi ilmi, että korallia on jo pitkään käytetty suojaavina ja koristeellisina koruina. Plinius vanhempi väitti, että intialaiset uskoivat korallin olevan hyvä säilöntäaine kaikkia vaaroja vastaan². Ovidiuksen mukaan punainen koralli syntyi, kun Meduusan mestatun pään veri kosketti merilevää, mikä saattaa selittää, miksi muinaiset roomalaiset käyttivät sitä amulettina³. Edes kirkko ei vastustanut tätä erityistä taikauskoa keskiajalla (toisin kuin falloksia, seuraavaksi), ja Kristus on usein kuvattu renessanssitaiteessa korallin suojassa.

Yllä: Yksityiskohta Jeesus-vauvasta, jolla on punainen koralliriipus Piero della Francescan Madonna di Senigalliassa (1470).

Fallus

Gallolais-roomalaisista esimerkeistä fascinum, ylempänä pronssi ”nyrkki ja fallos” (kts. alempana). Musee Saint Remi.

Vanhoilla roomalaisilla oli lähes pakkomielle pystyssä olevaan fallokseen amulettina. Sen uskottiin olevan erityisen tehokas pahaa silmää vastaan, sillä se järkytti tai uhkasi ”kateellista” lopettamaan vahingon, jota se aikoi aiheuttaa. Yleinen käytäntö oli koristella vauvat falloskaulakorulla, sillä lapset olivat erityisen alttiita pahalle silmälle. Näitä amuletteja on löydetty valtava määrä meripihkasta, kullasta, hopeasta, pronssista, luusta ja lasista, ja monet niistä ovat siivekkäitä. Latinaksi ”fascinum” tarkoittaa sekä itse pahaa silmää että fallosta, joka suojaa siltä.

Nyrkki tai ”viikunakäsi”

Nyrkki eli ”manus ficus” on kiehtova amuletti, ja se on vielä nykyäänkin joissakin kulttuureissa loukkaava ele. Nyrkin muotoinen amuletti, jossa peukalo on ensimmäisen ja toisen sormen välissä, on yleinen muinainen vulvan esitys. Se kuvataan usein falloksen rinnakkaiskuvana, ja sillä on oletettavasti samat suojaavat voimat pahaa silmää vastaan. Johns väittää, että vulva, toisin kuin fallos, oli vaikea piirtää, joten se oli kuvattava ”pikemminkin symbolisesti kuin realistisesti”⁴ esimerkiksi puristettuna nyrkkinä tai viikunana.

Egyptiläinen amuletti, jossa on puristettu ensimmäinen, roomalaiskausi (Art Institute Chicago).

Similar Posts

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.