Rooman historiallisen keskustan upeista monumenteista ehkä mikään ei ole yhtä mieleenpainuva tai puhuttele yhtä selvästi ikuisen kaupungin lyyristä suuruutta kuin Pantheon. Kaupungin parhaiten säilynyt antiikin rakennus ja mahdollisesti missä tahansa maan päällä, ikoninen rakennus tarjoaa kiehtovan ikkunan Rooman 2 000-vuotiseen tarinaan. Pantheonin virtuaalikierroksemme tulevan julkaisun kunniaksi tässä on oppaamme 9 asiasta, jotka sinun on hyvä tietää kunnianarvoisasta rakennuksesta.
- Pantheon oli (ehkä) antiikin Rooman kaikkien jumalien temppeli
- Temppeliin kaiverrettu kaiverrus on harhaanjohtava
- Pantheon ylpeilee maailman suurimmalla tukemattomalla betonikupolilla
- 4. Portikkoa ylläpitävät massiiviset pylväät tulivat Afrikasta asti
- 5. Pantheon muutettiin kristilliseksi kirkoksi 7. vuosisadalla
- Keskiajalla uskottiin, että Pantheonin oculus oli pakenevien demonien tekemä
- 7. Pantheon on italialaisten kuninkaiden – ja taiteilijoiden – viimeinen leposija
- Joka vuosi helluntaipäivänä ruusun terälehdet tulvivat Pantheoniin
- Pantheonin kupoli oli alun perin peitetty pronssilla
Pantheon oli (ehkä) antiikin Rooman kaikkien jumalien temppeli
Pantheon tarkoittaa kreikaksi ’kaikkia jumalia’, mutta suuren rakennuksen tarkka tehtävä on yhä mysteerin peitossa. Rooman suurimpana ja vaikuttavimpana temppelinä Pantheon oli alun perin koristeltu patsailla, jotka edustivat Rooman uskonnon suurimpia jumalia, mutta on epäselvää, oliko Pantheon nimenomaan omistettu kaikille Rooman jumaluuksille.
Ei ole varmoja todisteita muinaisista kulttirakennuksista, jotka olisi suunniteltu palvomaan koko jumalten pantheonia yhdessä paikassa, ja roomalainen historioitsija Cassius Dio, joka kirjoitti vain sata vuotta sen vihkimisen jälkeen, katsoi, että rakennus oli sen sijaan nimetty niin, ”koska sen kupoli muistuttaa taivasta”. Mutta olipa Pantheonissa palvottujen jumaluuksien tarkka identiteetti mikä tahansa, uskomaton temppeli on varmasti arvokas koti kaikille jumalille, jotka päättävät tehdä siitä kodin!
Temppeliin kaiverrettu kaiverrus on harhaanjohtava
Pantheonin pylväsportaalin poikki on massiivisilla kirjaimilla kaiverrettu yksiselitteinen viesti tekijyydestä: M. Agrippa fecit (M. Agrippa teki sen). Valitettavasti kirjoitus ei ole aivan totta. Konsuli Marcus Agrippa tosiaan tilasi tänne Augustuksen valtakaudella mahtipontisen temppelin, mutta se paloi. Kun keisari Hadrianus vuonna 126 jKr. rakennutti samalle paikalle uuden temppelin mestariarkkitehti Apollodorus Damaskoksesta, hän säilytti vaatimattomasti Agrippan kaiverruksen.
Hadrianuksen virtuoosimaisen rakennusmestarin epäonneksi keisarin houkutukset voivat olla oikukkaita. Cassius Dio, joka oli itsekin innokas amatööriarkkitehti, kertoo, että eräänä päivänä Hadrianus tuli Apollodoruksen luo erään suunnitelmansa kanssa. Vanha arkkitehti neuvoi epähuomiossa keisaria jättämään arkkitehtuurin ammattilaisille, mikä toi hänelle menolipun maanpakoon ja yksinäisen kuoleman.
Pantheon ylpeilee maailman suurimmalla tukemattomalla betonikupolilla
Hämmästyttävää, mutta totta – Pantheonin valmistumisesta on kulunut lähes 2 000 vuotta, eikä missään päin maailmaa ole koskaan rakennettu raudoittamatonta betonikupolia vastaavassa mittakaavassa. Mutta miten antiikin Rooman insinöörit onnistuivat suorituksessa, joka on osoittautunut insinöörien osaamisen ja uskalluksen ylittäväksi siitä lähtien?
Ensiksikin materiaalien hallitseminen. Roomalaiset olivat betonin asiantuntijoita, ja muuttamalla kiviaineksen koostumusta he onnistuivat tekemään kupolin rakenteesta kevyemmän sen noustessa kohti huippua. Alareunan raskas basaltti- ja travertiinikivi väistyy kevyemmän tuffikiven tieltä, kun taas huipun kiviaines koostuu hohkakivestä, joka on erittäin kevyttä vulkaanista kiveä. Lisäksi kupolin seinät ovat alhaalla paljon paksummat kuin huipulla, mikä jakaa massiivisen kuorman tehokkaasti alapuolella olevalle tukevalle rummulle.
Ovelilla roomalaisilla insinööreillä oli muitakin temppuja hihassaan. Kaunis arkkukuvio, jonka näet kupolin sisäpuolella, on muutakin kuin pelkkää koristeellisuutta: näillä onttoiksi muotoilluilla lohkoilla säästetään huimat 550 000 kiloa kupolin painosta, mikä keventää jättiläismäisen rakennelman kuormaa entisestään.
4. Portikkoa ylläpitävät massiiviset pylväät tulivat Afrikasta asti
Kaikki Pantheonissa on suunniteltu massiivisessa mittakaavassa, eikä vähiten sen sisäänkäyntiportikko. Tätä mahtavaa kuistia kannattelee kuusitoista valtavaa graniittipylvästä, joista kukin on 40 jalkaa korkea ja halkaisijaltaan 5 jalkaa. Uskomatonta kyllä, monoliittiset pylväät louhittiin ja veistettiin Itä-Egyptin kaukaisilla vuorilla, minkä jälkeen ne kuljetettiin tuhansien kilometrien pituisten maa- ja merireittien yli Campo Marzion lopulliseen sijaintipaikkaansa.
Vaikea kuvitella, miten käytännöllistä oli ryhtyä tällaiseen yritykseen ennen nykyaikaista insinööritaitoa ja koneistusta. Pylväät raahattiin kärryillä louhoksista Niiliin, lastattiin massiivisiin proomuihin ja uitettiin alavirtaan Aleksandriaan, jossa ne nostettiin odottaviin laivoihin meriteitse matkaa varten Italiaan. Ostian satamaan saapuessaan prosessi kääntyi päinvastaiseksi, kun ne raahattiin rakennustyömaalle ja pystytettiin massiivisten työläisjoukkojen voimin.
5. Pantheon muutettiin kristilliseksi kirkoksi 7. vuosisadalla
Aluksi saattaa vaikuttaa anteeksiantamattomalta kulttuurivandalismilta: vuonna 609 jKr. Pantheon muutettiin kristilliseksi kirkoksi, ja sen kunnioitettava historia ja asema antiikin maailman ylhäisimpänä maamerkkinä pyyhkiytyi pois paavi Bonifkatius IV:n johtamissa vihkimysriiteissä. Virallisesti temppeli on edelleen nimeltään Basilica di Santa Maria ad Martyres.
Pantheonin muuntaminen osoittautui itse asiassa sen pelastukseksi, ja sen ansiosta se säilyy ihmeellisesti koskemattomana tähän päivään asti. Siinä missä muita antiikin rakennuksia häpäistiin, vandalisoitiin ja ryöstettiin vuosisatojen kuluessa häikäilemättömästi, Pantheonin asema kristillisenä kirkkona merkitsi sitä, että se oli täysin immuuni ajan ja ahneuden aiheuttamalle raadollisuudelle, ja voimme arvostaa sitä nykyään aivan samoin kuin se oli vuonna 125 jKr. tapahtuneessa vihkimisajankohdassa.D.
Keskiajalla uskottiin, että Pantheonin oculus oli pakenevien demonien tekemä
Ympyränmuotoinen oculus (latinaksi silmä) eli aukko aivan Pantheonin kupolin huipulla saattaa olla rakennuksen ikonisin piirre. Nykyään tiedämme, että 27 metriä leveällä oculuksella oli useita tärkeitä tehtäviä: sen lisäksi, että se kevensi entisestään kupolin painoa, sen on teoriassa ajateltu toimineen myös eräänlaisena massiivisena aurinkokellona, joka merkitsi tuntien kulkua ja valaisi Pantheonin oviaukon Rooman syntymäpäivänä, joka on joka vuosi 21. huhtikuuta.
Keskiajalla salaperäiselle oculukselle annettiin kuitenkin erilainen merkitys. Keskiaikaisten kronikoitsijoiden mukaan reikä syntyi, kun Pantheon muutettiin kirkoksi 7. vuosisadalla – legendan mukaan rakennusta saastuttaneet pakanalliset demonit pakotettiin pakenemaan, kun paavi Bonifatius IV vihki rakennuksen kristityksi, ja ne löivät reiän kupolin läpi, kun ne pakenivat epätoivoisesti vastikään kastetusta Jumalan talosta.
7. Pantheon on italialaisten kuninkaiden – ja taiteilijoiden – viimeinen leposija
Koska se on teknisesti kirkko, siitä seuraa, että Pantheon on myös joidenkin melko tärkeiden henkilöiden viimeinen leposija. Ei kukaan muu kuin Vittorio Emmanuele II, joka kruunattiin yhdistyneen Italian ensimmäiseksi kuninkaaksi yli 1500 vuoteen yhdistymisen jälkeen vuonna 1861. Kuninkaan suurenmoisen haudan rinnalla lepää hänen seuraajansa Umberto I, joka lepää rauhassa yhdessä vaimonsa kuningatar Margaritan kanssa – jonka vierailun Napoliin vuonna 1889 ansiosta paikallinen piazzaiolo Raffaele Esposito keksi pizza margaritan.
Pantheon on myös toisenlainen kuninkaallisten viimeinen leposija – täälläkin on ”taidemaalareiden prinssin”, vertaansa vailla olevan Rafaelin hauta, joka haudattiin tänne hänen kuoltuaan ennenaikaisesti 37-vuotiaana vuonna 1520. Eikä hän ole yksin Pantheonin maalaripantheonissa – täällä on myös Baldassare Peruzzi, jonka työ Villa Farnesinassa Rafaelin rinnalla on yksi Rooman suurista renessanssin herkuista, sekä barokkimestari Annibale Carracci, joka loi Palazzo Farnesen huikeat kattofreskot.
Joka vuosi helluntaipäivänä ruusun terälehdet tulvivat Pantheoniin
Riippuvuudestasi riippumatta kyseessä on yksi Rooman kulttuurikalenterin näyttävimmistä ja odotetuimmista tapahtumista: joka toukokuu kristillisen helluntaipäivän aikaan tuhansista ruusun terälehdistä koostuva suihku purkautuu Pantheonin okulaarista, jossa ne kiemurtelevat ja lepattavat ilmassa laskeutuessaan laiskasti alas temppelin lattialle. Terälehdet on tarkoitettu symbolisoimaan Pyhän Hengen laskeutumista Kristuksen apostoleihin hänen kuolemansa jälkeen, jolloin heille annettiin ihmeellinen voima keskustella kaikilla maailman kielillä, jotta he pystyisivät auttamaan heitä apostolisessa tehtävässään levittää Jumalan sanaa. Nykyään, jos haluat nähdä esityksen, sinun on parasta varautua saapumaan ajoissa – jonot sisäänpääsyyn alkavat muodostua jo aamunkoitteessa!
Pantheonin kupoli oli alun perin peitetty pronssilla
Antiikin kukoistuskaudellaan Pantheonin kupoli olisi tehnyt Rooman taivaanrannassa vieläkin näyttävämmän häikäisevän jäljen kuin nykyään. Tämä johtuu siitä, että massiivinen kupoli oli alun perin päällystetty kokonaan pronssilla, mikä sai sen hohtamaan ja loistamaan upeasti auringonvalossa. Huolimatta siitä, että Pantheon muutettiin kristilliseksi kirkoksi, näin arvokas jalometallin säilytyspaikka ei voinut jäädä ikuisiksi ajoiksi lojumaan.
Bysantin kuningas Constans II anasti suurimman osan pronssista 7. vuosisadalla, ja legendan mukaan Barberinin paavi Urban VIII viimeisteli työn yli vuosituhannen kuluttua.
Edelläkseen ylimääräistä pronssia, jotta Bernini voisi viimeistellä Baldacchinon Pyhän Pietarin basilikaan, tarina kertoo, että Urban käski työmiehiään irrottamaan metallia Pantheonin katolta. Rooman kansan suuttumus tästä häpäisystä johti yhteen kaupungin pysyvimmistä riimeistä: ”quod non fecerunt barbari fecerunt Barberini” (mitä barbaarit eivät tehneet, tekivät Barberinit). Todellisuus saattaa olla vielä anteeksiantamattomampi – tutkijat uskovat nyt, että paavin ryöstämää pronssia käytettiin Castel Sant’Angelon huipulla sijaitsevien tykkien valamiseen.