Alkoholiprosentti. Mitä se on? Onko se erilainen eri maissa? Miten se on saanut tuon nimen? Olet tullut oikeaan paikkaan vastauksia varten.
Yleistä
I. Ruutikoe
II. Alkoholipitoisuus vaihtelee
III. Alkoholin vastaavuus
IV. Cullen-Harrison
V. Resurssit
I. Ruutikoe
Mikä on alkoholiekvivalentti? 1700-luvun alkupuolella ihmiset mittasivat tislattujen juomien alkoholipitoisuutta ruutitestin avulla. Toisin sanoen he ”todistivat” juoman hyväksyttäväksi.
Tehdäkseen niin he kaatoivat sitä ruutiin ja sytyttivät sen. Jos se paloi tasaisesti sinisellä liekillä, se oli 100 asteen ”todiste” ja vastasi 57,15 etanolia. Jos se ei palanut, se oli ”underproof”. Ja jos se paloi liian nopeasti, se oli ”ylikovaa”.
II. Alkoholiprofiili vaihtelee
Yhdistynyt kuningaskunta
Yhdistyneessä kuningaskunnassa 100 alcohol proof vastaa 57,1 tilavuusprosenttia etanolia. Ruutitesti on tämän proof-määritelmän alkuperä.
Yhdysvallat
Yhdysvalloissa alkoholin proof on kaksinkertainen alkoholiprosentti liuoksessa. Se on silloin, kun liuoksen lämpötila on 60 celsiusastetta tai 15,6 celsiusastetta. Näin ollen 150 proof olisi 75 % alkoholia ja 100 proof olisi 50 % alkoholia.
Trivia
Puhdasta alkoholia (200 proof alkoholia) on harvoin olemassa laboratorion ulkopuolella. Tämä johtuu siitä, että jos puhdas alkoholi on avoinna ilmaan, se imee kosteutta ilmakehästä. Näin se laimenee itsestään noin 194 proofiin.
Ranska
Ranskassa alkoholipitoisuus ilmoitetaan Gay-Lussac-asteina (GL). Teknikko testaa liuosta hydrometrillä. Sitten hän ilmaisee alkoholipitoisuuden alkoholiosina 100 osaa seosta kohti. Siten väkevä alkoholijuoma, jossa on 40 tilavuusprosenttia alkoholia, vastaa 40 astetta GL.
Kansainvälinen
Kansainvälinen lakisääteisen metrologian järjestö (International Organization of Legal Metrology) suosittelee, miten alkoholipitoisuus mitataan. Teknikko tislaa kaiken alkoholin pois, tiivistää sen ja punnitsee sen. Tämän jälkeen hän ilmaisee tulokset painoprosentteina (ABW).
Vaihtoehtoisesti teknikko mittaa tislatun alkoholin määrän ja ilmaisee sen tilavuusprosentteina (ABV). Henkilö suorittaa mittauksen 20 celsiusasteen tai 68 Fahrenheit-asteen lämpötilassa. Jakamalla ABW 0,079:llä saadaan ABV.
III. Alkoholiekvivalenssi
Oluen, viinin ja väkevien alkoholijuomien (liköörien) vakiojuomien alkoholipitoisuudet eroavat toisistaan. Silti kussakin on vastaava määrä alkoholia. Eli 0,6 unssia kussakin.
Tämä seikka on hyvin tärkeä. Ihmisillä on taipumus huijata itseään. He eivät tiedä, että vakioannokset olutta, viiniä ja väkeviä alkoholijuomia sisältävät saman määrän alkoholia. Itse asiassa ne ovat kaikki samanlaisia alkometriin nähden.
IV. Cullen-Harrison
Kongressi hyväksyi Cullen-Harrisonin ”päihteettömiä juomia koskevan lain”, kun kieltolain kumoaminen lähestyi. Laki nosti ”ei-päihdyttävät viinat” 0,5 prosentista 4 prosenttiin ABV:stä (3,2 % ABW).
Lisää triviaa!
Mississippissä oli osavaltionlaajuinen kielto kaikille alkoholijuomille kolmanneksen vuosisadan ajan kansallisen kieltolain kumoamisen jälkeen. Eri puolilla Yhdysvaltoja on satoja kielto- tai kuivia piirikuntia. Ne muodostavat lähes 10 prosenttia sen pinta-alasta.
Tässä laillistettiin alhaisen alkoholipitoisuuden omaavat juomat. Osavaltiot saattoivat kuitenkin nimenomaan ylläpitää omaa kieltoaan. Tämän seurauksena 20 osavaltiota ja District of Columbia alkoivat sallia vähäprosenttisten alkoholijuomien myynnin. Ne tekivät niin 7. huhtikuuta 1933, jolloin laki tuli voimaan.
21. lisäys kumosi 18. lisäyksen (ja kansallisen kieltolain) 5. joulukuuta 1933. Kumoaminen teki tietysti Cullen-Harrison-lain merkityksettömäksi. Kuitenkin 21. lisäys antaa osavaltioille oikeuden määritellä ja säännellä alkoholijuomia rajojensa sisällä.
Tänä päivänä kuusi osavaltiota käyttää edelleen vanhaa Cullen-Harrisonin määritelmää. Se tarkoittaa, että 3,2 %:n tai sitä alhaisempi alkoholipitoisuus on ”ei-päihdyttävää”. Ne ovat Colorado, Kansas, Minnesota, Missouri, Oklahoma ja Utah.