Atmosfäärin määritelmä
Kirjallisuuden tekniikkana tunnelma on eräänlainen tunne, jonka lukijat saavat kerronnasta ja joka perustuu yksityiskohtiin, kuten asetelmaan, taustaan, esineisiin ja ennakkoluuloihin. Tunnelma voi toimia välineenä tunnelman luomisessa. Kirjallisissa teoksissa ilmapiirillä tarkoitetaan tunteita tai tuntemuksia, joita kirjailija välittää lukijoilleen kuvaamalla esineitä ja puitteita, kuten J. K. Rowlingin Harry Potter -tarinoissa, joissa hän luo omituisen ja kiehtovan tunnelman. Kannattaa muistaa, että tunnelma voi vaihdella koko kirjallisessa teoksessa.
Tunnelman ja tunnelman ero
Monet käyttävät molempia termejä toistensa kanssa vaihdellen, sillä niiden välillä ei ole konkreettista eroa. Kirjallisuudesta löytyy kuitenkin lievä ero. Tämä johtuu siitä, että tunnelma on laajempi termi, ja sen voi määrittää tietty tapahtumapaikka, kuten teatteri.
Tunnelma sen sijaan on täsmällisempi ja suppeampi termi, joka koskee tietyn yksilön tai ihmisryhmän tunteita, eikä se sisällä koko tapahtumapaikan kautta säteileviä tunteita tai tuntemuksia. Yksinkertaisesti tunnelmassa on kyse sisäisistä tunteista, kun taas tunnelma on olemassa tietyssä paikassa. Sitä paitsi tunnelma vaikuttaa osaltaan koko kertomuksen ilmapiirin rakentamiseen.
Esimerkkejä tunnelmasta kirjallisuudessa
Esimerkki #1: Sanomaton nälkä (Terry Tempest Williams)
”Se on sanomaton nälkä, jota torjumme veitsillä – yksi avokado välillämme, joka on leikattu siististi kahtia, kierretty ja sitten irrotettu suuresta puisesta kuopasta. Vihreät lihaisat veneet kädessä viipaloimme pystysuoria suikaleita toisesta päästä toiseen. Vihanneslankkuja. Tukahdutamme avokadon salsalla, tulisilla chileillä keskipäivällä aavikolla. Katsomme toisiamme ja hymyilemme, syömme avokadoja terävillä hopeaterillä, vaarantaen toistuvasti kielemme veren.”
Tässä Williams luo vaarallisen ilmapiirin, jossa hän esittelee veitsien ja avokadojen vaaroja. Itse asiassa, kun kirjailija yrittää luoda tunnelmaa käyttämällä esineitä, nämä esineet edustavat sanatonta todellisuutta. Lisäksi kahden hahmon esiintyminen lisää seksuaalisesti latautunutta tunnelmaa.
Esimerkki #2: The Vision (Dean Koontz)
”Nainen nosti kätensä ylös ja tuijotti niitä; tuijotti niiden läpi.”
Hänen äänensä oli pehmeä mutta kireä. ’Verta hänen käsissään. Hänen omat kätensä olivat puhtaat ja kalpeat.”
Kun luemme nämä rivit, ne tuovat heti mieleemme tunnereaktion ja kiinnittävät huomiomme. Juuri näin tekee tunnelma kirjallisessa teoksessa.
Esimerkki #3: The Raven (By Edgar Allen Poe)
”Once upon a midnight dreary, while I pondered, weak and weary,
Over many a quaint and curious volume of forgotten lore –
While I nodded, nearly napping, yhtäkkiä kuului koputusta,
Kuin joku koputti hellästi, koputti kamarini ovea –
”Joku vieras”, mutisin, ”koputti kamarini ovea –
Vain tämä, ei muuta.”
Tässä otteessa lukijan kokemus on jännittävä ja jännittävä, sillä hän odottaa kauhua kerronnassa esiintyvien tunteiden vuoksi. Kuten näemme, tämä hahmo kuulee koputusta ovella, ja kun hän avaa oven, hän ei löydä sieltä ketään, vain pimeyttä; tämä tekee ilmapiiristä pelottavan ja jännittyneen.
Esimerkki #4: Kahden kaupungin tarina (Charles Dickens)
Kahden kaupungin tarinassa (A Tale of Two Cities)
Charles Dickens luo tärkeän ilmapiirin aina silloin, kun juonikuvassa sattuu jokin merkittävä tapahtuma. Esimerkiksi Doverin postissa nähdään aavemainen tunnelma sanansaattajan sisääntulosta, joka viittaa tulevaisuuden asioihin. Sitten Dickens rakentaa tunnelmaa hahmojensa toiminnan kautta tohtori Manetasin huoneessa.
Tässä kirjailija antaa näille paikoille attribuutteja erilaisin käsittein ja ajatuksin. Esimerkiksi kun Jerry lähtee etsimään Doverin postia välittääkseen viestin herra Lorrylle, Dickens luo synkän ja salaperäisen tunnelman, joka viittaa synkkään loppuun. Toisenlaisen tunnelman näemme oikeussalissa loppua kohden. Kohtauksen aikana huomaa, että yleisö etsii ja vilisee uhria toisensa jälkeen. Näin Dickens liittää tämän paikan ilmapiirin kuolemaan.
Atmosfäärin tehtävä
Atmosfäärin luomisen tarkoituksena on luoda tunnevaikutus. Se tekee kirjallisesta teoksesta elävän, kiehtovan ja mielenkiintoisen pitämällä yleisön kiinnostuneempana. Se vetoaa lukijoiden aisteihin tekemällä tarinasta todellisemman, jolloin he voivat ymmärtää ajatuksen helposti. Koska tunnelma saa yleisön tuntemaan epäsuorasti, kirjailijat voivat välittää kovia tunteita vähemmän ankarasti. Kirjailijat hallitsevat vallitsevan ilmapiirin vaikutusta muuttamalla puitteiden ja esineiden kuvausta.