Joulukuun 2012 numero
D-vitamiinin puute lapsilla
Maura Keller
Today’s Dietitian
Vol. 14 No. 12 S. 26
Lapset voivat leikkiä ulkona auringonpaisteessa tänä talvena ja syödä elintarvikkeita, jotka on täydennetty tällä elintärkeällä ravintoaineella, ja näin lisätä päivittäistä ravintoaineen saantia.
Nyt kun talvikausi on täydessä vauhdissa, päivät ovat tuntuvasti lyhyempiä ja yöt pidempiä. Tämä tarkoittaa, että lapset ja nuoret viettävät paljon enemmän aikaa sisätiloissa poissa luonnollisesta auringonvalosta, joka tuottaa elimistössä D-vitamiinia.
Viime aikoina on käyty paljon keskustelua tästä tärkeästä vitamiinista ja sen roolista erilaisten kroonisten sairauksien, kuten sydän- ja verisuonitautien, diabeteksen ja verenpainetaudin sekä erilaisten syöpien ehkäisyssä. Tutkimukset osoittavat, että miljoonat lapset ja nuoret kärsivät D-vitamiinin puutteesta ja riittämättömyydestä, ja ravitsemusterapeutit ja muut terveydenhuollon ammattilaiset arvioivat parhaita tapoja lisätä niiden saantia.
Kuten tiedätte, D-vitamiinilla on tärkeä rooli luuston terveydelle. Se edistää kalsiumin ja fosforin imeytymistä ja auttaa laskeutumaan nämä mineraalit luihin ja hampaisiin, mikä tekee niistä vahvempia ja terveempiä. Se vahvistaa myös immuunijärjestelmää ja auttaa säätelemään solujen kasvua.
Today’s Dietitianin haastattelemat ravitsemusterapeutit keskustelevat D-vitamiinin merkityksestä kroonisten sairauksien ehkäisyssä, siitä, miten auringonvalo tuottaa ravintoaineen elimistössä, puutosoireista, siitä, ketkä ovat vaarassa, ja strategioista, joiden avulla lapsia ja nuoria voidaan neuvoa saannin lisäämiseksi.
Auringonvalon tarjoama
”D-vitamiinilla on erilaisia tehtäviä elimistössä, kuten solujen kasvun modulointi, neuromuskulaarinen ja immuunitoiminta sekä tulehduksen vähentäminen”, sanoo Emilia Baczek, RD, LDN, avohoidon ravitsemusterapeutti La Rabida Children’s Hospitalissa Chicagossa. ”Monet tutkimukset ovat myös yhdistäneet D-vitamiinin sydän- ja verisuonitauteihin, moniin syöpiin, geenien ilmentymiseen, kausiluonteiseen affektiiviseen häiriöön, multippeliskleroosiin, autoimmuunisairauksiin ja insuliiniresistenssiin aikuisilla.”
D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, jota esiintyy luonnostaan eläinperäisissä tuotteissa ja säteilytetyissä kasviperäisissä tuotteissa, Baczek selittää. Sitä voidaan saada myös auringonvalolle altistumisesta synteesin kautta ihossa. ”D-vitamiinia on monessa muodossa, mutta kaksi tärkeintä ovat D2-vitamiini, joka on peräisin ergosteroli-nimisestä hiiva- ja kasvisterolista, ja D3-vitamiini, joka on peräisin 7-dehydrokolesterolista, joka on ihossa syntetisoituvan kolesterolin esiaste. D-vitamiinia tuotetaan endogeenisesti, kun auringonvalon ultraviolettisäteily paistaa iholle ja käynnistää D-vitamiiniaineenvaihdunnan, Baczek sanoo.
Tammi Timmler, MS, RD, CD, CDE, ravitsemus- ja diabetespalveluiden kliininen ravitsemusasiantuntija Marshfield Clinicissä Wisconsinissa, sanoo, että D-vitamiinin saanti ravinnosta on usein vaikeaa, ja vaikka auringonvalo olisikin paras lähde, suurin osa ihmisistä rajoittaa nykyään altistumista auringolle kasvaneen ihosyövän riskin vuoksi.
Joidenkin D-vitamiinia koskevien tutkimusten mukaan noin 5-30 minuuttia auringonvaloa kasvoilla, käsivarsilla, jaloilla tai selällä ilman aurinkovoidetta klo 10 ja 15 välillä vähintään kahdesti viikossa johtaa yleensä riittävään D-vitamiinisynteesiin. Baczek huomauttaa kuitenkin, että ihon D-vitamiinisynteesiin vaikuttavat monet tekijät, kuten ihon pigmenttiaste, leveysaste, vuorokaudenaika, vuodenaika, sääolosuhteet ja vaatteilla tai aurinkosuojatuotteilla peitetyn kehon pinta-alan määrä. ”Näin ollen on vaikeaa hallita kaikkia näitä muuttujia ja määrittää päivittäistä auringonvaloa ja antaa sen perusteella erityisiä suosituksia”, hän sanoo. ”Aurinkovoiteen käyttö estää myös D-vitamiinin synteesiä iholla.”
Auringonvalolle altistumisen kautta tapahtuvan D-vitamiinin imeytymisen määrään vaikuttaa olennaisesti se, missä ihmiset asuvat. ”Pohjoisella pallonpuoliskolla UVB-säteet ovat voimakkaampia kesäkuukausina ja vähemmän voimakkaita talvikuukausina”, Timmler sanoo. ”Kuvittele Yhdysvaltojen kartta, johon on piirretty viiva Bostonista, Massachusettsista Kaliforniaan; kaikki tuon viivan pohjoispuolella asuvat tarvitsevat talvikuukausina todennäköisesti lisää D-vitamiinia joko ruoasta tai lisäravinteista. Myös pilvet ja saasteet vähentävät UVB-säteiden voimakkuutta, eivätkä ne läpäise lasia, joten ikkunan vieressä istuminen ei tarjoa riittävästi auringonvaloa D-vitamiinin muodostamiseen.”
Puutteen tunnistaminen
Kuten mainittiin, D-vitamiinin puute on yleistä lasten ja nuorten keskuudessa. Pediatrics-lehdessä vuonna 2009 julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että ”kaiken kaikkiaan 9 %:lla lapsiväestöstä eli 7,6 miljoonalla yhdysvaltalaisella lapsella ja nuorella oli 25(OH)D:n puute ja 61 %:lla eli 50,8 miljoonalla yhdysvaltalaisella lapsella ja nuorella oli 25(OH)D:n puute”. National Institutes of Healthin mukaan tämä tarkoittaa, että 7,6 miljoonalla yhdysvaltalaisella lapsella ja nuorella on seerumin 25-hydroksidivitamiini-D-pitoisuus 12 ng/ml tai alle, mikä tekee heistä puutteellisia; ja 50,8 miljoonalla 25(OH)D-pitoisuus on 12-20 ng/ml, mikä luokittelee heidät riittämättömiksi tai D-vitamiinin pitoisuuksiksi luuston ja yleisterveyden kannalta riittämättömiksi.
Lapsilla ja aikuisilla D-vitamiinin puutteen oireita ovat muun muassa luukipu tai -arkuus, hampaiden epämuodostumat, heikentynyt kasvu, lisääntyneet luunmurtumat, lihaskrampit, lyhytkasvuisuus ja luuston epämuodostumat, kuten riisitauti.
Amerikkalaisen lastenlääketieteellisen akatemian (American Academy of Pediatrics) mukaan riisitauti on lisääntymässä, Timmler sanoo. ”Rickets on sairaus, joka liittyy alhaisiin D-vitamiinitasoihin. Alhainen D-vitamiinipitoisuus aiheuttaa luiden heikkenemistä, erityisesti jalat taipuvat lapsen ylävartalon painon alla.”
Epäoptimaalinen D-vitamiinitilanne on yleinen muuten terveillä pikkulapsilla, ja D-vitamiinitilan indikaattorit vaihtelevat imeväis- ja pikkulapsilla. ”Luuston epämuodostumat, kuten jousijalat ja paksut ranteet ja nilkat, ovat lasten D-vitamiinin puutteen oireita ja merkkejä”, Timmler sanoo. ”Selkärangan kaarevuus, kyyhkysen rintakehä, kallon epämuodostumat ja lantion epämuodostumat ovat myös lasten riisitautiin viittaavia oireita”. Näiden lasten luut ovat yleensä hyvin pehmeitä ja hauraita, mikä johtaa murtumiin. Luun epämuodostumiin voi liittyä kipua, arkuutta ja lihasheikkoutta.”
Da D-vitamiinin puute ja riittämättömyys on yleistä lapsilla ja teini-ikäisillä, on tärkeää määrittää paras aika testata heidän D-vitamiinitasonsa. Asiantuntijoiden mukaan D-vitamiinitasot tarkistetaan, jos kalsiumstatus on alhainen tai jos potilailla on luun epämuodostumia (riisitauti), luun heikkoutta ja pehmeyttä tai murtumia, jotka tapahtuvat ilman todellista vammaa. ”D-vitamiinitasoja voidaan käyttää myös apuna diagnosoitaessa tai seurattaessa lisäkilpirauhasen toimintaan liittyviä ongelmia, sillä PTH on välttämätön D-vitamiinin aktivoitumiselle”, Baczek sanoo. ”Tapauksissa, joissa tarvitaan D-vitamiini-, kalsium-, fosfori- tai magnesiumlisää, D-vitamiinitasoja voidaan mitata hoidon tehokkuuden seuraamiseksi.”
Michiganin DMC Children’s Hospitalin lasten kliinisen ravitsemusterapeutin Letitia Warrenin, RD, CSP:n mukaan D-vitamiinin puutteen riskiryhmään kuuluvat lapset, joiden altistuminen auringonvalolle on vähentynyt; jotka käyttävät tiettyjä lääkkeitä, kuten kouristuslääkkeitä, jotka häiritsevät aineenvaihduntaa; ja jotka ovat ylipainoisia tai liikalihavia, koska D-vitamiinia pidättää rasvakudos eikä se ole biologisesti saatavissa. Riskiryhmään kuuluvat myös ne, joilla on kystisen fibroosin, Crohnin taudin tai Roux-en-Y-mahalaukun ohitusleikkauksen aiheuttama rasvan imeytymishäiriö. Jotkut lapset eivät ehkä juo riittävästi maitoa omasta tahdostaan tai siksi, että heillä on maitoallergia, he ovat laktoosi-intolerantteja tai noudattavat vegaaniruokavaliota.
Lapsilla, joilla on vähäinen altistuminen auringolle, jotka ovat tummemman ihonvärisiä, joilla on liikaa rasvaa kehossa ja jotka asuvat korkeammilla leveysasteilla, on lisäksi suurempi D-vitamiinin puutosriski, ja he saattavat hyötyä testeistä.
Lisäravinteiden antamista D-vitamiinin lisänä tulisi harkita silloin, kun suositeltua ravinnon saantia ei saada tyydytetyksi pelkällä ravinnosta. Alle vuoden ikäisten lasten tulisi saada 400 IU/vrk (10 mcg); yli vuoden ikäisten lasten tulisi saada 600 IU/vrk (15 mcg). ”Monet kuitenkin uskovat, että ravintoaineet pitäisi saada ravinnosta, ja pelkäävät, että lisäravinteiden suositteleminen voi johtaa siihen, että D-vitamiinia ei kohdella niinkään ravintoaineena vaan enemmänkin lääkkeenä”, Baczek sanoo.
Maria Hanna, MS, RD, LDN, Philadelphian lastensairaalan kliinisen ravitsemuksen osastolla työskentelevä ravitsemusterapeutti on samaa mieltä: ”On tärkeää kannustaa elintarvikkeita, jotka sisältävät D-vitamiinia luonnollisesti tai rikastamalla. Mutta koska on niin vähän elintarvikkeita, jotka ovat luonnostaan erinomaisia D-vitamiinin lähteitä, on turvallista ja hyväksyttävää ottaa mukaan lisäravinteita, jotta saavutetaan ikäsuositusten mukainen määrä päivittäisen monivitamiinin tai luotettavan reseptivapaasti saatavan D-vitamiinilisän avulla, joka sisältää 400-600 IU D-vitamiinia annosta kohti. Lapset, joilla on suuri D-vitamiinin puutteen riski, tarvitsevat todennäköisesti suurempia määriä lisäravinteita ja hyötyisivät D-vitamiinitilanteen tarkistamisesta ja seurannasta hyväksytyn standardin avulla.”
RD-suositukset
D-vitamiinin ravinnonlähteet ovat rajalliset. Niitä ovat eräät kalanmaksaöljyt, rasvaiset kalat, kuten lohi, tonnikala ja makrilli, D-vitamiinia saaneiden kanojen munat, täydennetyt maitotuotteet ja muut täydennetyt elintarvikkeet, kuten aamiaismurot. ”Suurin osa amerikkalaisen ruokavalion D-vitamiinista tulee täydennetyistä elintarvikkeista, kuten maidosta, aamiaismuroista ja joistakin mehu-, jogurtti- tai margariinimerkeistä”, Baczek sanoo.
Maksaöljy on runsas D-vitamiinin lähde, mutta sen A-vitamiinipitoisuus on myös korkea, Hanna sanoo. ”A-vitamiinimyrkytyksen välttämiseksi kalanmaksaöljyä ei enää suositella”, hän sanoo. ”Joihinkin elintarvikkeisiin on lisätty D-vitamiinia, mutta sen pitoisuus ei ole yhtä korkea. Yhdysvalloissa maitoa täydennetään D-vitamiinilla niin, että jokainen 8 unssin annos sisältää noin 100 IU. Muita elintarvikkeita ovat D-vitamiinilla täydennetyt maidonkorvikkeet, kuten soija-, manteli- tai kookosmaito ja jogurtti, täydennetty appelsiinimehu ja täydennetyt viljat. On tärkeää lukea pakkausmerkinnät, jotta voi tarkistaa täydennyksen määrän.”
Timmler on samaa mieltä siitä, että riittävän D-vitamiinin saaminen pelkästään luonnollisista elintarvikkeista on vaikeaa. ”Monille ihmisille – vielä vähemmän lapsille – D-vitamiinilla täydennettyjen elintarvikkeiden nauttiminen ja altistuminen auringonvalolle ovat välttämättömiä terveellisen D-vitamiinitilanteen ylläpitämiseksi”, hän sanoo. ”Koska alhaisen D-vitamiinipitoisuuden riskit ovat hyvin tiedossa, vanhempien tulisi yrittää kääntää suuntaus päinvastaiseksi saamalla lapsensa juomaan maitoa – tai syömään täydennettyä jogurttia – ja vähentämällä television katseluun, tietokonepelien pelaamiseen tai kädessä pidettäviin laitteisiin käytettyä aikaa sekä viettämällä aikaa ulkona auringossa.”
– Maura Keller on Minneapolisissa työskentelevä freelance-kirjailija ja toimittaja.
Lähteet
– National Institutes of Health Office of Dietary Supplements Dietary Supplement Fact Sheet, D-vitamiini: http://ods.od.nih.gov/factsheets/VitaminD_pf.asp
– The Hormone Foundation’s Patient Guide to Vitamin D Deficiency: www.hormone.org/Resources/upload/PG-VitaminD-v2-Web-Corrected.pdf
What’s on the Menu?
Lapset ja teini-ikäiset voivat lisätä päivittäistä D-vitamiinin saantiaan, jos he valitsevat ateriansa ja välipalansa viisaasti, sanoo Tammi Timmler, MS, RD, CD, CDE, ravitsemus- ja diabetesklinikoiden kliininen ravitsemusasiantuntija Marshfield Clinic -sairaalassa Wisconsinissa. ”Monet perinteisistä elintarvikkeista, joissa on paljon D-vitamiinia, eivät aina ole lasten suosikkeja, joten saatat joutua olemaan luova”, Timmler sanoo.
Tässä on muutamia terveellisiä D-vitamiinia sisältäviä aamiais-, lounas-, päivällis- ja välipalavaihtoehtoja, jotka täyttävät lähes 50 % päivittäisestä tarpeesta.
– 3 oz sockeye-lohta, keitettynä: 447 IU
– 1 kuppi väkevöityä appelsiinimehua: 137 IU
– 1 kuppi 2-prosenttista maitoa: 120 IU
– 1 kuppi TOTAL Raisin Bran -muroja: 104 IU
– 1 kuppi rasvatonta maitoa: 115 IU
– 6 unssia Dannon Light & Fit Vaniljajogurttia: 80 IU
D-vitamiini Ateriavaihtoehdot
– lohisäilykettä (tai savustettua) ja sveitsiläistä juustoa quiche;
– paistettua tonnikalaa ja sieni frittataa;
– jäähdytetty lohipastasalaatti, jossa on kovaksi keitettyjä kananmunaviipaleita, juustoa ja tonnikalaa;
– sieni-quesadillat; ja
– voileipiä, kuten tonnikalasämpylöitä (tuna melts), kananmunasalaattia (munasalaatti) ja lohiburgereita.
Suositellut ravintosisällöt
Chicagossa sijaitsevan La Rabida Children’s Hospitalin avohoidon ravitsemusterapeutin Emilia Baczekin, RD, LDN:n mukaan Food and Nutrition Board on vahvistanut D-vitamiinille suositellut ravintosisällöt (Recommended Dietary Allowances, RDA), jotka edustavat päivittäistä saantia, joka riittää ylläpitämään luuston terveyttä ja normaalia kalsium-aineenvaihduntaa terveillä ihmisillä. Viitearvot, joita kutsutaan yhteisnimellä Dietary Reference Intakes (DRI), sisältävät arvioidun keskimääräisen tarpeen, RDA-arvon, riittävän saannin ja siedettävän saannin ylärajan. RDA on keskimääräinen päivittäinen ravinnonsaantitaso, joka riittää täyttämään 97-98 %:n terveiden henkilöiden ravintoaineiden tarpeet tietyssä elämänvaiheessa ja sukupuoliryhmässä tietyn ravitsemustilan, kuten normaalin kasvun, normaalien kiertävien ravintoainearvojen ylläpidon tai muiden ravitsemushyvinvointiin tai yleiseen terveyteen liittyvien näkökohtien, ylläpitämiseksi.