Yhteiskunnassa on osa, joka elää ilman perhettä. Ja tämä ryhmä näyttää kasvavan. Se on uusi todellisuus, joka tapahtuu kaikkialla maailmassa.
Syitä siihen on monia. Joskus ainoa lapsi ei muodosta omaa perhettä. Näin he saavuttavat vanhuuden yksin. Joskus perheet yksinkertaisesti hajaantuvat ja kukin asuu tuhansien kilometrien päässä toisistaan. Ja joskus taas väkivalta pakottaa ihmisen elämään ilman perhettä. Voi myös olla, että joku korkeassa iässä oleva joutuu sukulaistensa hylkäämäksi.
”Side, joka yhdistää aidon perheesi, ei ole veri, vaan keskinäinen kunnioitus ja ilo.”
-Richard Bach-
Häiritsevää on se, että vielä vähän aikaa sitten tämä oli poikkeus. Nyt kuitenkin, vaikka se ei ole enemmistö, se on silti yleinen ja kasvava skenaario. Niiden ihmisten määrä, jotka päättävät olla menemättä naimisiin, on kasvanut, ja myös niiden perheiden määrä, joissa on vain yksi lapsi, on paljon suurempi.
Elämä ilman perhettä tekee meistä haavoittuvampia
Käsitettä ”perhe” ihannoidaan paljon. Totuus on, että perheissä on aina ongelmia. Aivan kuten pariskunnat, myös perheet ovat täynnä ristiriitoja. Ne koostuvat ihmisistä, joten niissä on aina sekoitus jaloja tunteita ja kielteisiä intohimoja.
Normaalisti perhesuhteet ovat kuitenkin vahvempia kuin ne, joita luomme muiden kanssa. Kuten sanotaan, ”veri on vettä sakeampaa”. Jopa sellaisten sukulaisten kesken, jotka eivät ymmärrä toisiaan kovin hyvin, verisuhteet merkitsevät usein jonkinasteista sitoutumista toisiinsa.
Sentähden elämä ilman perhettä tekee meistä haavoittuvampia. Totta, joskus perhe on valtava fyysisen tai psyykkisen riskin lähde. Kuitenkin se, jolla on enemmän tai vähemmän terve perhe, on paremmin suojattu elämän vaaroilta.
Yksinäisyys valintana
On sanottu, että ennemmin tai myöhemmin me kaikki joudumme kohtaamaan yksinäisyyden. Joko siksi, ettei ole ketään, jonka puoleen kääntyä, tai siksi, etteivät muut vain ole saatavilla auttamaan meitä. Ja tämä pätee riippumatta siitä, oletko perheen kanssa vai ilman. Meidän kaikkien on valmistauduttava siihen henkisesti.
Onko mahdollista elää ilman perhettä ja olla silti onnellinen? Vastaus on kyllä. Ihmisillä on uskomaton sopeutumiskyky, jonka ansiosta selviämme kaikenlaisista olosuhteista.
Ainut todella tärkeä asia on, että tämä tila on tietoisen valinnan tulos. Koska olemme joko vapaaehtoisesti valinneet sellaisen elämän, tai koska olosuhteet ovat olleet sellaiset, että ihminen voi hyväksyä tuon elämän muuttamatta yleistä suuntaansa.
Kun ilman perhettä eläminen on tila, johon meidät on pakotettu, asiat voivat olla hyvin erilaisia. Se voi olla hyvin tuskallista. Se voi myös johtaa pelkoon ja ahdistukseen, jotka lopulta johtavat fyysisiin sairauksiin ja jopa kuolemaan.
Ajattele tulevaisuutta ja ponnista itseäsi eteenpäin
Elämässä on kohta, jolloin jokaisen tulisi tunnistaa, kuinka paljon ilman perhettä eläminen merkitsee hänelle. Joskus vain antaa ajan kulua ohi, kohtaamatta itse asiaa. Mutta tulee aika, jolloin voi olla liian myöhäistä.
Jos tunnistamme, että muiden kanssa eläminen on meille hyvin tärkeää, voimme tehdä päätöksiä ja ryhtyä toimiin, jotta elämme niin. Eiväthän elämämme olosuhteet putoa taivaalta, vaan ne on rakennettava. Ensin mielessä ja sydämessä ja sitten teoilla. Ja todella, nykyään on monia tapoja rakentaa perhettä. Voimme sekoitella vaihtoehtojamme ja valita parhaan.
Toisaalta, jos huomaamme, että muiden kanssa eläminen ei ole meille niin tärkeää, meidän on valmistauduttava hyväksymään tuon päätöksen hinta. On kuitenkin myös etuja. Eläminen ilman perhettä ei tarkoita täydelliseen yksinäisyyteen vajoamista. On olemassa tapoja tuntea, että kaikki ja jokainen on kotisi.