Yleiskatsaus
EMG ja NCS ovat testejä, joilla mitataan kehon lihasten ja hermojen sähköistä aktiivisuutta, yleensä käsivarteen tai jalkaan. Testit voivat auttaa tunnistamaan hermovamman tai lihassairauden, kuten karpaalitunnelin oireyhtymän, puristuneen selkäydinhermon, perifeerisen neuropatian, myosiitin tai ALS:n. Vamman olemassaolo tai puuttuminen voi olla hyödyllistä jatkohoidon määrittämisessä.
Miksi tarvitsen EMG- tai NCS-testin?
Ja vaikka selkärangan magneettikuvaus tai röntgenkuvaus voi antaa viitteitä sen rakenteesta, EMG- ja NCS-testit antavat tietoa siitä, miten lihakset ja hermot toimivat. Testit lisäävät arvokasta tietoa siihen, mitä lääkäri jo tietää anamneesista, fyysisestä tutkimuksesta ja kuvantamistutkimuksista.
Lääkäri etsii esimerkiksi fyysisen tutkimuksen aikana vihjeitä taustalla olevasta selkärangan ongelmasta (lihaskato eli ”surkastuminen”, refleksien menetys, heikkous ja/tai tunnottomuusalueet). Tätä rakennetutkimusta laajennetaan kuvantamistutkimuksilla, joissa tarkastellaan kehon sisälle luustoa, lihaksia ja hermoja (röntgenkuvat, magneettikuvaukset ja/tai CT-myelogrammit).
Hyvä vertaus on käytetyn auton ostaminen. Ensin tarkastellaan auton rakennetta: Onko korivaurioita tai vuotavaa öljyä? Vaikka auto näyttäisi kuinka hyvältä, et tee ostotarjousta ajamatta autoa testataksesi sen toimivuuden: Miten se ohjautuu tai jarruttaa? Miltä moottori kuulostaa?
Aivan samalla tavalla röntgenkuvaus, magneettikuvaus tai CT-myelogrammi tarkastelevat selkärangan rakennetta – luita, välilevyjä ja hermoja. Röntgenkuvat kertovat luisesta linjauksesta (skolioosi) tai luisista kannoista (niveltulehdus). Magneettikuvaus kertoo yksityiskohtaisesti välilevytyrästä tai hermokanavien ahtaumasta (stenoosista).
Magneettikuvaus voi osoittaa hermojen takertumisen, mutta sillä on rajoituksia. Se osoittaa ahtauman vain silloin, kun magneettikuvaus otettiin, yhtenä ajankohtana. Se ei voi kertoa, oliko hermo tiukemmin puristuksissa kolme viikkoa sitten tai kuinka tiukasti hermo on puristuksissa juuri nyt. Hermo on voinut vaurioitua turvotuksen myötä, mutta nyt turvotus on vähäisempää.
Niin kuin auton ostaja, joka katsoo ulkonäköä pidemmälle ja pyytää koeajoa, lääkärisi katsoo CT/MRI-kuvauksen rakennetta pidemmälle ja testaa toimintaa ennen hoitopäätöksen tekemistä.
EMG/NCS vastaa koeajoa: Siinä arvioidaan, miten hyvin selkärangan hermot välittävät tietoa käsiin, jalkoihin ja paraspinaalilihaksiin ja niistä pois (kuva 1).
EMG tai NCS voidaan tilata, jos sinulla on kipua, pistelyä, puutumista tai selittämätöntä heikkoutta käsissä tai jaloissa. Testillä voidaan vahvistaa normaali toiminta tai arvioida hermovaurion aste.
Kuva 1. Hermovaurio. Kukin selkäydinhermo vastaa kehon tiettyjen alueiden sensorisesta ja motorisesta hallinnasta – luodaan dermatomikartta. Kun hermojuuria puristetaan, kyseisen hermon palveleman lihaksen sähköiset impulssit alkavat hidastua.
Kuka suorittaa testin?
Fyysiseen lääketieteeseen ja kuntoutukseen (PM&R) tai neurologiaan erikoistunut lääkäri suorittaa testin vastaanotolla.
Miten minun pitäisi valmistautua testiin?
Voit syödä normaalisti testipäivänä. Ota määrätyt lääkkeet, ellei toisin määrätä. Älä käytä mitään voiteita tai jauheita testattavalla alueella. Pukeudu väljiin vaatteisiin, jotka mahdollistavat pääsyn testattavalle alueelle tai jotka on helppo riisua. Testaus kestää yleensä 30-60 minuuttia.
Mitä tapahtuu NCS-tutkimuksen aikana?
NCS:ssä arvioidaan kahta suurta hermoryhmää:
Aistihermot (jotka havaitsevat kivun, kosketuksen ja paineen) Moottorihermot (jotka liikuttavat lihaksia)
Lääkäri asettaa anturit iholle. Hermon aktivoimiseksi käytetään pientä sähköimpulssia, joka muistuttaa staattista sähköiskua matolla kävelyn jälkeen. Lihas saattaa nykiä. Hermon vasteen nopeus, koko ja johdonmukaisuus rekisteröidään ja analysoidaan. NCS-iskut ovat lieviä eivätkä aiheuta vahinkoa.
kuva 2. Säären NCS.
Mitä EMG:n aikana tapahtuu?
EMG:ssä arvioidaan lihaksen tuottamaa sähköistä toimintaa levossa ja sen supistuessa, samaan tapaan kuin sydänlihaksen EKG:ssä. Lääkäri asettaa yksittäisen, pienen, teflonpäällysteisen lankatapin valittuihin tutkittaviin lihaksiin. Neulan kärki toimii kuin antenni, joka poimii lihaksesta sähköistä toimintaa, joka voidaan kuulla ja nähdä näytöllä. Sinua pyydetään kiristämään (supistamaan) lihasta. Sähköinen aktiivisuus rekisteröidään, ja se voidaan kuulla poksahtelevina ja naksahtavina ääninä, kun lihas supistuu.
Kuva 3. Sähköinen aktiivisuus. Käsivarren EMG.
Mitkä ovat sivuvaikutukset/riskit?
EMG- ja NCS-testeillä on vain vähän sivuvaikutuksia. Toisinaan nastatutkimus voi aiheuttaa pienen mustelman. Tämä on yleisempää verenohennuslääkkeitä (Coumadin, Plavix) tai tulehduskipulääkkeitä (ibuprofeeni, aspiriini) käyttävillä potilailla. Infektio nuppineulan kohdalla on harvinainen, kun otetaan huomioon ihon luonnollinen puolustusmekanismi ja nuppineulan pieni koko. Saatat tuntea jonkin verran kipua testin jälkeen yhden tai kahden päivän ajan. Toimintarajoituksia ei ole, ja voit ajaa sen jälkeen kotiin. Testit ovat turvallisia, ja ne voidaan tehdä henkilöille, joilla on sydämentahdistin tai defibrillaattori.
Miten saan testitulokset?
Testitulokset analysoidaan, ja raportti lähetetään testin määränneelle lääkärille. Negatiivinen testi tarkoittaa, että tulokset ovat normaalit; positiivinen testitulos paljastaa jonkinasteisen hermovaurion (neuropatian).
Lähteet & linkit
Mikäli sinulla on lisäkysymyksiä, ota yhteyttä testin määränneeseen lääkäriin.
Kaikkea muuta?