Ihon haavan paraneminen on elintärkeä prosessi, joka on tärkeä epiteeliesteen palauttamiseksi sairauden tai vamman jälkeen. Poikkeava tai viivästynyt ihon haavan paraneminen lisää infektioriskiä, aiheuttaa potilaiden sairastuvuutta ja voi johtaa arpikudoksen muodostumiseen. Yksi haavan paranemisen tärkeimmistä tapahtumista on haavan peittyminen uudella epiteelikerroksella. Tämä tapahtuu, kun haavan reuna-alueen keratinosyytit jakautuvat ja siirtyvät asuttamaan haavapohjaa uudelleen. Tämän prosessin edistämiseksi ja nopeuttamiseksi tutkitaan monia lähestymistapoja, kuten kasvutekijöiden paikallista käyttöä ja autologisten ja allogeenisten kudos- tai solusiirtojen lisäämistä. Haavakohdan mekaaninen ympäristö on myös olennaisen tärkeä haavan paranemisnopeuden ja -laadun kannalta. Tiedetään, että mekaaninen rasitus voi vaikuttaa haavan paranemiseen vaikuttamalla dermiksen solujen käyttäytymiseen, mutta on edelleen epäselvää, miten mekaaniset voimat vaikuttavat paranevaan epidermikseen. Vetovoimien tiedetään kuitenkin vaikuttavan epiteelisolujen käyttäytymiseen, ja solunulkoisten matriisien materiaaliominaisuuksien, kuten substraatin jäykkyyden, on osoitettu vaikuttavan monien eri solutyyppien morfologiaan, proliferaatioon, erilaistumiseen ja migraatioon. Tässä katsauksessa esitellään ihon rakenne ja haavan paranemisprosessi. Sen jälkeen käsitellään näyttöä kudosmekaniikan vaikutuksesta uudelleenepitelisaatioon ja erityisesti kantasolujen käyttäytymiseen haavan mikroympäristössä ja ehjässä ihossa. Keskustelemme siitä, miten haavan solunulkoisen matriisin elastisuus, mekaaninen heterogeenisuus ja topografia vaikuttavat haavan paranemisnopeuteen ja -laatuun ja miten voimme hyödyntää tätä tietoa haavan paranemisen nopeuttamiseksi ja arpeutumisen lieventämiseksi.