Toukokuun 13. päivän ja lokakuun 13. päivän välisenä aikana 1917 kolme portugalilaislasta sai Neitsyt Marian ilmestyksiä Cova da Iriassa lähellä Fátimaa, joka sijaitsee 110 kilometriä Lissabonista pohjoiseen. Maria pyysi lapsia rukoilemaan rukousnauhaa maailmanrauhan puolesta, ensimmäisen maailmansodan päättymisen puolesta, syntisten puolesta ja Venäjän kääntymyksen puolesta.
Maria antoi lapsille kolme salaisuutta. Koska Francisco kuoli vuonna 1919 ja Jacinta seuraavana vuonna, Lúcia paljasti ensimmäisen salaisuuden vuonna 1927, joka koski hartautta Marian tahratonta sydäntä kohtaan. Toinen salaisuus oli näky helvetistä.
Paavi Johannes Paavali II määräsi Pyhän istuimen valtiosihteerin paljastamaan kolmannen salaisuuden vuonna 2000; siinä puhuttiin ”valkoisiin pukeutuneesta piispasta”, jota joukko sotilaita ampui luoteja ja nuolia kohti. Monet yhdistivät tämän Pyhään Johannes Paavali II:een kohdistuneeseen salamurhayritykseen Pietarinkirkon aukiolla 13. toukokuuta 1981.
-Päivän pyhimys (FranciscanMedia.org)
Kolmas salaisuus paljastettiin lapsille Covassa 13. heinäkuuta 1917. Se oli pidettävä ehdottoman luottamuksellisena. Kun sisar Lúcia oli Dorothean-sisarten luona Tuyssa Espanjassa, hän sairastui vuoden 1943 puolivälissä. Koska pelättiin, että hän voisi kuolla ennen kuin hän paljastaa kolmannen salaisuuden, Leirian piispa pyysi häntä kirjoittamaan ylös loput lapsille vuonna 1917 kerrotusta salaisuudesta (tai kolmannesta salaisuudesta). Kuuliaisesti ja tuskallisen sairautensa keskellä sisar Lúcia kirjoitti sen yhdelle paperiarkille. Hän laittoi sen kirjekuoreen ja sinetöi sen.
Ennen kuin tarkastelemme sisar Lúcian todistusta, tarjoan silloisen kardinaali Joseph Ratzingerin sanat, jotka antavat jonkinlaisen kontekstin Lúcian paljastuksille. Fátiman kolmannesta salaisuudesta spekuloitiin ja kiisteltiin paljon, koska sitä pidettiin salassa monta vuotta. Teologisessa kommentaarissaan Fátiman viesti kardinaali Ratzinger huomautti, että kolmatta salaisuutta niin pitkään säilyttäneen kirjekuoren sisältö saattaa olla joillekin ”pettymys”.
”Fátiman niin sanotun kolmannen salaisuuden tekstin huolellinen lukeminen, joka julkaistaan tässä kokonaisuudessaan kauan tapahtumien jälkeen ja Pyhän Isän päätöksellä, osoittautuu luultavasti pettymykseksi tai yllätykseksi kaiken sen spekulaation jälkeen, jota se on herättänyt. Mitään suurta mysteeriä ei paljasteta, eikä tulevaisuutta paljasteta. Näemme juuri kuluneen vuosisadan marttyyrien kirkon, joka on kuvattu kohtauksessa, joka on kuvattu symbolisella kielellä, jota ei ole helppo tulkita. Onko tämä se, mitä Herran Äiti halusi välittää kristinuskolle ja ihmiskunnalle suurten vaikeuksien ja ahdingon aikana? Onko siitä meille apua uuden vuosituhannen alussa? Vai ovatko nämä vain heijastuksia niiden lasten sisäisestä maailmasta, jotka on kasvatettu syvän hurskauden ilmapiirissä, mutta joita samaan aikaan ravistelivat myrskyt, jotka uhkasivat heidän omaa aikaansa? Miten meidän pitäisi ymmärtää näky? Mitä meidän on tehtävä siitä?”
Kardinaali Ratzinger käsitteli Fátiman salaisuutta perusteellisesti teoksessa The Message of Fátima, jonka koko teksti on saatavilla verkossa Vatikaanin verkkosivuilla (vatican.va). Keskitymme nyt hänen sanoihinsa:
”Ja niin tulemme viimeiseen kysymykseen: Mikä on Fátiman ’salaisuuden’ merkitys kokonaisuutena (sen kolmessa osassa)? Mitä se kertoo meille? Ensinnäkin meidän on todettava kardinaali Sodanon tavoin: ”. . . . tapahtumat, joihin Fátiman ”salaisuuden” kolmas osa viittaa, näyttävät nyt kuuluvan menneisyyteen”. Sikäli kuin yksittäisiä tapahtumia kuvataan, ne kuuluvat menneisyyteen. Ne, jotka odottivat jännittäviä apokalyptisia paljastuksia maailmanlopusta tai historian tulevasta kulusta, joutuvat pettymään. Fátima ei tyydytä uteliaisuuttamme tällä tavoin, aivan kuten kristillistä uskoa yleensäkään ei voi pelkistää pelkän uteliaisuuden kohteeksi. Se, mikä jää jäljelle, oli ilmeistä jo silloin, kun aloitimme pohdintamme salaisuuden tekstistä: kehotus rukoukseen ’sielujen pelastuksen tienä’ ja samoin kehotus katumukseen ja kääntymykseen.”
Katsokaamme nyt, mitä tapahtui ja mitä kolme nuorta paimenta todistivat. Kuten edellä käsiteltiin, sisar Lúcia kirjoitti vuonna 1943 kuuliaisena Jumalalle, Leirian piispalle ja Pyhälle Äidille seuraavan kuvauksen hänelle ja hänen kahdelle serkulleen 13. heinäkuuta 1917 paljastetun salaisuuden kolmannesta osasta:
”J.M.J. Cova da Iria-Fátimassa 13. heinäkuuta 1917 paljastetun salaisuuden kolmas osa.
”Kirjoitan kuuliaisuutena Sinulle, Jumalani, joka käsket minua tekemään niin hänen ylhäisyytensä Leirian piispan kautta ja sinun Pyhimmän Äitisi ja minun kautta.
”Niiden kahden osan jälkeen, jotka olen jo selittänyt, näimme Neitsyt Marian vasemmalla puolella ja hieman ylempänä enkelin, jonka vasemmassa kädessä oli liekehtivä miekka; se vilkkui, ja siitä leimahti liekkejä, jotka näyttivät sytyttävän maailman tuleen; mutta ne sammuivat kosketuksessa loistoon, jota Neitsyt Maria säteili häntä kohti oikeasta kädestään: osoittaen oikealla kädellään maata kohti enkeli huusi kovalla äänellä: ’Katumus, katumus, katumus!’
Ja me näimme valtavassa valossa, joka on Jumala: ’jotakin samanlaista kuin mitä ihmiset näyttäytyvät peilissä, kun he kulkevat sen edessä’, valkoisiin pukeutuneen piispan ’meillä oli vaikutelma, että se oli Pyhä Isä’.
”Muut piispat, papit, uskonnolliset miehet ja naiset menivät ylös jyrkkää vuorta, jonka huipulla oli suuri risti, joka oli tehty karkeaksi hakatuista rungoista kuin korkkipuun kuori; ennen kuin Pyhä Isä saapui sinne, hän kulki suuren kaupungin läpi, joka oli puoliksi raunioina ja puoliksi vapisten pysähtyneellä askeleella, tuskan ja surun vaivaamana, ja hän rukoili matkallaan kohtaamiensa ruumiiden sielujen puolesta; saavuttuaan vuoren huipulle, polvillaan suuren ristin juurella hänet tappoi joukko sotilaita, jotka ampuivat häntä luoteja ja nuolia, ja samalla tavalla kuolivat yksi toisensa jälkeen muut piispat, papit, uskonnolliset miehet ja naiset sekä erilaiset maallikot, jotka olivat eri arvoasteissa ja asemissa. Ristin kahden käsivarren alla oli kaksi enkeliä, joilla kummallakin oli kädessään kristallinen aspersorium, johon he keräsivät marttyyrien veren ja sirottivat sillä sieluja, jotka olivat matkalla Jumalan luo.”
Kohtaukset, joita sisar Lúcia muisteli, ovat intensiivisiä ja hurjan kuvauksellisia. Voimme vain kuvitella, mitä kolme nuorta näkijää kokivat ja ajattelivat vastaanottaessaan tuona päivänä Fátiman suuret profeetalliset salaisuudet. Jumalan ja Pyhän Äidin antamat sanat ja näyt on tarkoitettu meille kaikille.
Sisko Lúcian tulkinta kolmannesta salaisuudesta
Lähes 40 vuotta myöhemmin, toukokuussa 1982 paavi Johannes Paavali II:lle lähettämässään kirjeessä, sisar Lúcia antoi tulkinnan kolmannesta salaisuudesta. Hän kirjoitti: ”Salaisuuden kolmas osa viittaa Neitsyt Marian sanoihin: ’Jos ei, levittää virheensä kaikkialle maailmaan, aiheuttaen sotia ja kirkon vainoja. Hyvät joutuvat marttyyrikuolemaan; Pyhä Isä joutuu kärsimään paljon; eri kansat tuhoutuvat. Salaisuuden kolmas osa on symbolinen ilmestys, joka viittaa tähän viestin osaan ja jonka edellytyksenä on se, hyväksymmekö vai emme sen, mitä itse viesti pyytää meiltä: ’Jos pyyntöihini vastataan, Venäjä kääntyy ja tulee rauha; jos ei, se levittää erehdyksiään kaikkialle maailmaan.'”.
Viimein paljastui Fátiman kolmas salaisuus. Saamme tietää uskonopin kongregaatiolta: ”Hänen pyhyytensä paavi Johannes Paavali II:n päätös julkistaa Fátiman ’salaisuuden’ kolmas osa päättää historian ajanjakson, jota leimasi traaginen inhimillinen vallanhimo ja pahuus, mutta jota kuitenkin läpäisi Jumalan armollinen rakkaus ja Jeesuksen äidin ja kirkon valvova huolenpito.” ”Fátiman ’salaisuuden’ kolmas osa julkistetaan. Jumalan, historian Herran, toiminta ja ihmisen osavastuu luovan vapautensa draamassa ovat ne kaksi pilaria, joille ihmiskunnan historia rakentuu. Fátimassa ilmestynyt Neitsyt Maria muistuttaa näistä unohdetuista arvoista. Hän muistuttaa meitä siitä, että ihmisen tulevaisuus on Jumalassa, ja me olemme aktiivisia ja vastuullisia kumppaneita tuon tulevaisuuden luomisessa.”
Paavi Johannes Paavali II ja kolmas salaisuus
Kolmatta salaisuutta sisältävää kirjekuorta ei saanut avata ennen vuotta 1960. Sisar Lúcia oli pyytänyt Leirian piispaansa lukemaan sen, mutta tämä kieltäytyi. Sen sijaan se annettiin hänelle säilytettäväksi, ja myöhemmin, paremman suojan takaamiseksi, se sijoitettiin 4. huhtikuuta 1957 Pyhän kanslian salaiseen arkistoon.
17. elokuuta 1959 Pyhän kanslian komissaari, isä Pierre Paul Philippe, OP, toi kardinaali Alfredo Ottavianin suostumuksella paavi Johannes XXIII:lle kirjekuoren, joka sisälsi Fátiman kolmannen salaisuuden. Fátiman viestin mukaan paavi Johannes XXIII epäröi ja sanoi: ”Odotamme. Minä rukoilen. Ilmoitan teille, mitä päätän.”
Paavi Johannes XXIII päätti olla paljastamatta salaisuutta ja palautti kirjekuoren Pyhään kansliaan. Lähes kuusi vuotta myöhemmin, 27. maaliskuuta 1965, paavi Paavali VI luki sen sisällön ja päätti olla julkaisematta sitä. Tämän jälkeen kirjekuori palautettiin Pyhän toimiston arkistoon.
Vähän sen jälkeen, kun paavi Johannes Paavali II oli haavoittunut vakavasti ammuskelussa Pyhän Pietarin aukiolla, hän pyysi kirjekuoren, joka sisälsi salaisuuden kolmannen osan. Paavi oli kirjoittanut viestin luettavaksi pyhiinvaeltajille Fátimassa ilmestysten vuosipäivän kunniaksi. Hämmästyttävää kyllä, tämä viesti luettiin ääneen 13. toukokuuta 1981, sillä hetkellä, kun Mehmet Ali Agca ampui laukauksia paavia kohti, joka seisoi avoimessa autossa, joka liikkui hitaasti Pietarinaukiolle, joka oli täynnä yli 10 000 ihmistä.
Paavi Johannes Paavali II:ta ammuttiin neljä kertaa ja hän kärsi vakavasta verenhukasta. Hän oli lähellä kuolemaa saapuessaan Gemellin sairaalaan. Hänen ensimmäiset ajatuksensa olivat Fátimassa, kun hän tuli tajuihinsa. Hän alkoi lukea sisar Lúcian muistelmia ja kirjeitä sairaalassa toipumiskuukausiensa aikana. Toipuminen oli hidasta, mutta paavi tiesi, mitä hänen piti lukea seuraavaksi. Heinäkuun 18. päivänä paavi Johannes Paavali II pyysi kirjekuorta, joka sisälsi Fátiman kolmannen salaisuuden.
Kongregaation prefekti kardinaali Franjo Seper antoi kaksi kirjekuorta arkkipiispa Eduardo Martínez Somalolle, valtiosihteeristön sijaiselle, toimitettavaksi paaville. Toinen oli valkoinen kirjekuori, joka sisälsi sisar Lúcian alkuperäisen portugalinkielisen kirjoituksen. Toinen kirjekuori oli oranssi ja sisälsi salaisuuden italiankielisen käännöksen. Molemmat kirjekuoret palautettiin Pyhän toimiston arkistoon 11. elokuuta 1981 paavi Johannes Paavali II:n perusteellisen tarkastuksen jälkeen.
Paavi oli hyvin liikuttunut lukiessaan kirjekuoren sisältöä, kun salaisuuden todellisuus upposi syvemmälle hänen sydämeensä. Hän ajatteli heti pyhittää maailman Marian tahrattomalle sydämelle.
Hän uskoi, että 13. toukokuuta 1981, joka oli Fátiman ensimmäisen ilmestyksen 64. vuosipäivä, Siunattu Äiti ohjasi häntä ampuneet luodit suojellakseen häntä kuolemalta. Fátiman kolmas salaisuus koski niin paljon häntä, ”valkoisiin pukeutunutta piispaa”. Paavi Johannes Paavali II tunnisti itsensä paaviksi (tai piispaksi), joka salaisuuden kolmannessa osassa tapettiin. Paavi Johannes Paavali II:ta ei kuitenkaan tapettu, vaan Siunattu Äiti pelasti hänet ihmeellisesti.
Jotkut sanoivat myöhemmin, että paavi Johannes Paavali II ei voinut mitenkään olla ”piispa valkoisissa” näyssä, koska hän ei kuollut. Tähän paavi Johannes Paavali II vastasi, että hänen olisi pitänyt kuolla, mutta Siunattu Äiti toi hänet takaisin kuoleman partaalta. Hän meni jopa niin pitkälle, että sanoi Jumalanäidin antaneen hänelle takaisin elämän. Hänellä ei ollut mitään epäilystä.
Kiista kolmannesta salaisuudesta
Fátimalaisen Neitsyt Marian kolmas salaisuus julkistettiin 13. toukokuuta 2000 Francisco ja Jacinta Marton autuaaksijulistamismessussa. Messu pidettiin Cova da Iriassa, jossa Neitsyt Maria kertoi nuorille paimenille kolme salaisuutta.
Heti kun kolmas salaisuus paljastui, kiistat levisivät kulovalkean tavoin. Monet kyseenalaistivat, salasiko Vatikaani koko salaisuuden. Paljastiko kirkko aidon tekstin? Missä olivat sanat lähestyvästä suuresta luopumuksesta, varoitus ydinholokaustista tai Saatanan astumisesta kirkkoon? Ihmiset halusivat uskoa, että kolmas salaisuus koski lähestyviä katastrofeja. Kuten kardinaali Ratzinger ennusti, monet pettyivät, kun salaisuus paljastui, ja joillakin pettymys johti epäilyksiin.
Monet salaliittoteoriat nousivat pintaan.
Arkkipiispa Bertone totesi uskonopin kongregaation asiakirjassa Fátiman viesti: ”On olemassa vain yksi käsikirjoitus, joka on tässä jäljennetty fotostaattisesti.” Sisar Lúcia vahvisti myös Vatikaanin tekstin. Hän tapasi arkkipiispa Bertonen ja Leirian piispa Seraphim de Sousan karmeliittaluostarissaan Coimbrassa Portugalissa 27. huhtikuuta 2000. Arkkipiispa antoi hänelle kaksi kirjekuorta. Ensimmäinen kirjekuori oli ulompi kirjekuori, jossa oli toinen kirjekuori, joka sisälsi kolmannen salaisuuden.
Sisko Lúcia kosketti kirjettä ja totesi: ”Tämä on minun kirjeeni”. Sitten hän luki sen ja sanoi: ”Tämä on minun kirjoitukseni”. Häneltä kysyttiin, oliko se ainoa kolmas salaisuus. Hän sanoi: ”Kyllä, tämä on kolmas salaisuus, enkä koskaan kirjoittanut toista.”
17. marraskuuta 2001 sisar Lúcia tapasi jälleen arkkipiispa Bertonen. Vatikaanin salaisen palvelun tiedotteessa heidän tapaamisestaan, joka on päivätty 20. joulukuuta 2001 ja jonka otsikko on ”Sisar Lucy: Fátiman salaisuus ei sisällä enää salaisuuksia”, todetaan seuraavaa:
”Viitaten Fátiman salaisuuden kolmanteen osaan Lucy vakuutti, että hän oli lukenut tarkkaavaisesti ja mietteliäästi uskonopin kongregaation julkaiseman vihkosen ja vahvisti kaiken siinä kirjoitetun. Niille, jotka kuvittelevat, että jokin osa salaisuudesta on salattu, hän vastasi: ”Kaikki on julkaistu, mitään salaisuutta ei ole jäljellä”. Niille, jotka puhuvat ja kirjoittavat uusista ilmestyksistä, hän sanoi: ”Tässä ei ole mitään totuutta. Jos olisin saanut uusia ilmestyksiä, en olisi kertonut niistä kenellekään, vaan olisin ilmoittanut ne suoraan Pyhälle Isälle.””
Meidän mielemme ja sydämemme pitäisi olla täysin rauhassa tietäen, että ennen kuolemaansa vuonna 2005 sisar Lúcia varmisti ehdottomasti, että Neitsyt Marian sanat ja viestit paljastettiin maailmalle oikeaan aikaan ja että maailman – myös Venäjän – vihkiminen Marian Tahrattomalle Sydämelle tehtiin täysin asianmukaisesti, jotta se tyydyttäisi Pyhää Äitiä.
