Hermo on anatomiassa kiiltävä valkoinen, vaipan ympäröimä säikeiden kimppu, joka yhdistää hermoston muihin kehon osiin. Hermot johtavat impulsseja keskushermostomekanismia kohti tai siitä poispäin. Ihmisellä 12 paria, kallohermoja, on kiinnittynyt aivoihin ja pääsääntöisesti 31 paria, selkäydinhermoja, on kiinnittynyt selkäytimeen.
© Sebastian Kaulitzki-Eraxion/Dreamstime.com
Yksittäisiä hermoja muodostavia kuituja on hyvin paljon, ja kaikki, sympaattisissa ganglioissa syntyviä kuituja lukuun ottamatta, ulottuvat aivoista tai selkäytimestä perifeerisiin rakenteisiin, joita ne hermottavat. Hermosäikeet jaetaan toiminnallisesti kahteen luokkaan, sensorisiin (afferentteihin) ja motorisiin (efferentteihin). Näiden luokkien kuidut ja niiden alajakautumat muodostavat hermojen toiminnalliset osat. Näiden komponenttien yhdistelmät vaihtelevat yksittäisissä kallohermoissa; selkäydinhermoissa ne ovat yhtenäisempiä.
Encyclopædia Britannica, Inc.
Afferentit (aistinsuuntaiset) kuidut jaetaan somaattisiin ja viskeraalisiin ryhmiin. Somaattiset afferentit johtavat kehon ulkopuolelta vastaanotettuja tai lihasten ja nivelten liikkeiden synnyttämiä impulsseja; lihaksista ja nivelistä tulevia impulsseja kutsutaan myös proprioseptiivisiksi kuiduiksi. Viskeraaliset afferentit johtavat viestejä kehon sisäistä taloutta palvelevista elimistä; tällaiset impulssit johtavat näiden elinten refleksinomaiseen ohjaukseen (esim. sydämen lyöntitiheys ja ruoansulatuselimistön toiminta).
Motoriset kuidut jaetaan somaattisiin ja viskeraalisiin motorisiin tai efferentteihin ryhmiin. Somaattiset efferentit kuidut innervoivat tahdonalaisia lihaksia, jotka ovat peräisin alkion myotomeista. Viskeraaliset motoriset kuidut jaetaan erityisiin viskeraalisiin efferentteihin, jotka hermottavat haaralihaksia, ja yleisiin viskeraalisiin efferentteihin, jotka hermottavat tahattomia lihaksia ja erittäviä rauhasia. Yleiset viskeraaliset efferenttiset kuidut muodostavat autonomisen järjestelmän, jossa on sympaattinen ja parasympaattinen jako, jotka eroavat toisistaan anatomiselta rakenteeltaan ja fysiologisilta ominaisuuksiltaan. Termiä sympaattinen käytetään usein myös käsittämään molemmat jaostot sekä niihin liittyvät gangliot ja afferentit kuidut.
Encyclopædia Britannica, Inc.
Autonomisessa hermoradassa on kyse kahden kuidun ketjusta, joista toinen saa alkunsa aivoista tai selkäytimestä ja päättyy sympaattiseen ganglioon (preganglioninen kuitu), toinen (postganglioninen kuitu) saa alkunsa gangliosta ja kulkeutuu elimeen, jota se hermottaa.
Kallohermot nimetään nimellä ja myös numerolla, yleensä käytetään roomalaisia numeroita. Ne lähtevät kallon aukkojen (foramina) kautta. Osa kallohermoista on puhtaasti sensorisia, osa täysin motorisia ja osa sekamuotoisia. Afferentit kuidut, lukuun ottamatta haju- ja näköhermon kuituja, lähtevät kallon aistivista ganglioista, jotka sijaitsevat aistihermojen kulussa lähellä aivoja. Keskeiset prosessit (tässä yhteydessä sana prosessi tarkoittaa ”ulkoneva osa, jatke”) päättyvät aivojen aistiytimiin. Motoriset kuidut lähtevät aivojen sisällä motorisista ytimistä. Joissakin tapauksissa keskusytimet, sensoriset tai motoriset, ovat erillisiä kunkin hermon osalta; toisissa tapauksissa saman luokan toiminnalliset osat useista hermoista voivat lähteä yhteisestä ytimestä. Yleisesti kuvattujen 12 kallohermoparin lisäksi ihmisillä tunnistetaan joskus myös päähermoksi (kallohermo 0) kutsuttu hermokudos, mutta on epäselvää, onko se jäännösrakenne vai toimiva hermo.
Encyclopædia Britannica, Inc.
Selkäydinhermot on nimetty ja numeroitu sen selkäytimen alueen mukaan, johon ne kiinnittyvät. Niitä on 8 kaularangan (lyhenne C.), 12 rintakehän (T.), 5 lannerangan (L.), 5 ristiselän (S.) ja yleensä 1 koccygeuksen (Co.) hermoa. Kullakin selkäydinhermolla on kaksi hermojuurta, dorsaalinen eli takimmainen (eli taaksepäin suuntautuva) ja ventraalinen eli etummainen (eli etupuolelle suuntautuva). Selkäjuuri on sensorinen ja ventraalijuuri motorinen; ensimmäisestä kaulahermosta voi puuttua selkäjuuri. Dorsaalijuurille on ominaista soikeat pullistumat, spinaaligangliot. Ne muodostuvat hermosoluista, jotka synnyttävät sensorisia hermosäikeitä. Ventraalisten juurten kuidut saavat alkunsa selkäytimen etummaisen harmaan pylvään (ventraalisen sarven) soluista.
Encyclopædia Britannica, Inc.
Dorsaalisten juurisäikeiden sentraaliset ulokkeet päättyvät selkäytimen takimmaiseen harmaaseen pylvääseen (selkäytimen sarveen) tai nousevat alempana aivoissa oleviin ytimiin. Välittömästi lateraalisesti selkäydinganglioista molemmat juuret yhdistyvät yhteiseksi hermorungoksi, joka sisältää sekä sensorisia että motorisia kuituja; tämän rungon haarat jakavat molempia kuitutyyppejä.