Hiv-tutkimus on kulkenut pitkän matkan sen jälkeen, kun tauti löydettiin 1980-luvulla. Antiretroviraalinen hoito oli merkittävä virstanpylväs, joka on muuttanut miljoonien ihmisten elämää, mutta nyt tavoitteena on löytää HIV-lääke ennen vuotta 2020.
Kymmenen vuotta sitten HIV-potilas parani taudista ensimmäistä kertaa kaikkialla maailmassa. ”Berliiniläispotilas” Timothy Ray Brown sai luuydinsiirron luovuttajalta, joka oli luonnostaan vastustuskykyinen HIV:lle. Hän ei ole saanut antiretroviraalista hoitoa elinsiirtopäivästä lähtien.
Kun tapauksesta ilmoitettiin, lääkintämaailma sekosi. Olemmeko vihdoin saavuttaneet HIV:n parannuskeinon?
Vastaus on valitettavasti edelleen ”ei vielä”. Yritykset toistaa berliiniläisen potilaan tapaus eivät ole onnistuneet, ja luuydinsiirtoihin liittyy edelleen suuria riskejä HIV-positiivisille potilaille. Antiretroviraalisiin lääkkeisiin on tehty parannuksia hoidon vähentämiseksi, ja hiv-rokotteita on kehitteillä, mutta hivin parannuskeinoa ei ole vieläkään saavutettu.
Vuonna 2020 tulee kuluneeksi lähes 50 vuotta siitä, kun HIV kuvattiin ensimmäisen kerran. Useat järjestöt ajavat ensimmäisen toimivan parannuskeinon – sellaisen, joka jättää HIV:n kanssa elävät ihmiset terveiksi ja lääkkeettömiksi ilman, että virus välttämättä häviää kokonaan – kehittämistä vuoteen 2020 mennessä.
Hivin replikaation pysäyttäminen
Yksi edistyksellisimmistä kehitteillä olevista toiminnallisista hiv-lääkkeistä pyrkii estämään viruksen kyvyn replikoida geneettistä materiaaliaan ja tuottaa lisää kopioita itsestään. Samanlaista lähestymistapaa käytetään yleisesti herpesinfektioiden hoitoon, ja vaikka sillä ei päästä täysin eroon viruksesta, se voi pysäyttää sen leviämisen.
Ranskalainen Abivax-yritys on osoittanut kliinisissä kokeissa, että tällä lähestymistavalla on potentiaalia tulla toimivaksi parannuskeinoksi HIV:hen. Avain sen mahdollisuuksiin on se, että se voi kohdistua HIV-virusten reservoiriin, joka ”piiloutuu” toimimattomana soluihimme.
”Nykyiset hoitomuodot tukahduttavat liikkeessä olevan viruksen estämällä uusien virusten muodostumisen, mutta ne eivät koske reservoiriin. Kun hoito lopetetaan, virus palaa 10-14 päivässä”, Abivaxin toimitusjohtaja Hartmut Ehrlich kertoi. ”Meidän lääkkeemme on ensimmäinen lääkekandidaatti, jonka on koskaan osoitettu vähentävän HIV:n reservoaria.”
Abivaxin kehittämä lääke sitoutuu viruksen RNA:n tiettyyn sekvenssiin ja estää sen monistumisen. Vaiheen IIa tutkimuksessa useille potilaille annettiin lääkettä antiretroviraalisen hoidon lisäksi. Kahdeksan potilasta 15:stä osoitti hiv-varastonsa pienentyneen 25-50 prosenttia 28 päivän jälkeen verrattuna niihin, jotka saivat pelkkää antiretroviraalista hoitoa.
Ehrlich korosti, että lääkkeen potentiaalin kannalta keskeistä on se, että se ei kohdistu ainoastaan verisoluissa piilevään hiv-varastoon, vaan myös suolistossa piileviin piileviin latentteihin viruksiin, jotka ovat hiv:n suurin varasto.
Yhtiö suunnittelee nyt vaiheen IIb kliinistä tutkimusta varmistaakseen lääkkeen vaikutukset pitkällä aikavälillä. ”Seuraamme noin 200:aa potilasta 6-9 kuukauden ajan, jotta saamme selville, mikä on suurin mahdollinen reservoirin vähenemisen taso ja kuinka kauan sen saavuttaminen kestää”, Ehrlich sanoo. ”Se vie meidät vuoden 2020 alkupuoliskolle, jolloin voisimme alkaa valmistella vaihetta III.”
Shock and kill
Toinen HIV:n vastaisessa taistelussa suosituksi tulossa oleva lähestymistapa tähtää myös piilevään HIV-varastoon. ”Shock and kill”- tai ”kick and kill”-lähestymistavassa käytetään latenssin kumoavia aineita, jotka aktivoivat tai ”potkaisevat” piilevän HIV-reservoarin, jolloin tavanomaisen antiretroviraalisen hoidon on mahdollista ”tappaa” nämä virukset.
Vuonna 2016 ryhmä brittiläisiä yliopistoja raportoi lupaavia tuloksia yhdestä potilaasta, jota hoidettiin tällä lähestymistavalla. Uutinen lähti leviämään, mutta tutkijat varoittivat kaikkia, että nämä olivat vasta alustavia tuloksia. Tutkimukseen osallistuneiden 50 potilaan täydellisiä tuloksia odotetaan myöhemmin tänä vuonna. Samanlaisista varhaisista tuloksista kertoi hiljattain israelilainen Zion Medical.
Gilead, yksi johtavista hiv-lääkkeistä, on myös aloittanut kliiniset kokeet vastaavalla lähestymistavalla yhteistyössä espanjalaisen biotekniikkayrityksen AELIX Therapeuticsin kanssa. Norjassa Bionor testaa samanlaista strategiaa käyttäen kaksoisrokotetta. Toinen stimuloi HIV:n lisääntymisen estävien vasta-aineiden tuotantoa, kun taas toinen hyökkää säiliöön.
Toistaiseksi tämä lähestymistapa ei kuitenkaan ole osoittanut potentiaaliaan ihmistutkimuksissa. Viime vuonna yksi pisimmälle edenneistä tätä shock and kill -lähestymistapaa testaavista tutkimuksista – berliiniläisen Mologenin johtama vaiheen Ib/IIa tutkimus – raportoi, että vaikka lääke voisi auttaa hiv-tartuntojen hallinnassa, se ei onnistunut vähentämään hiv-säiliötä. Tuore tutkimus osoitti myös, että tällä hetkellä saatavilla olevat latenssiaikaa kumoavat aineet aktivoivat vain alle 5 prosenttia HIV-varastosta.
Immunoterapia
Hiv:stä tekee niin vaarallisen se, että se hyökkää immuunijärjestelmää vastaan jättäen ihmiset suojaamattomiksi infektioita vastaan. Mutta entä jos voisimme superlatauttaa immuunisolut taistelemaan vastaan? Tämä on immunoterapioiden taustalla oleva ajatus.
Oxfordissa ja Barcelonassa työskentelevät tutkijat raportoivat viime vuonna, että viisi 15:stä kliiniseen tutkimukseen osallistuneesta potilaasta pysyi HIV:stä puhtaana seitsemän kuukauden ajan ilman antiretroviraalista hoitoa, kiitos immunoterapian, joka virittää immuunijärjestelmän virusta vastaan. Heidän lähestymistapansa toimivaan HIV-parannukseen yhdistää lääkkeen, joka aktivoi piilevän HIV-varaston, ja rokotteen, joka voi saada aikaan immuunivasteen, joka on tuhansia kertoja tavallista voimakkaampi.
Vaikka he osoittivat, että immunoterapia voi olla tehokasta HIV:tä vastaan, tulokset on vielä vahvistettava, samoin kuin se, mikä saa jotkut potilaat reagoimaan ja toiset eivät.
Bill Gates on tukenut voimakkaasti HIV-immunoterapioiden kehittämistä. Yksi hänen sijoituksistaan on Immunocore. Tämä Oxfordissa toimiva yritys on suunnitellut T-solureseptoreita, jotka pystyvät etsimään ja sitomaan HIV:n ja ohjeistamaan immuunijärjestelmän T-soluja tappamaan kaikki HIV-infektoituneet solut, vaikka niiden HIV-pitoisuudet olisivat hyvin alhaiset – kuten usein HIV:n varastosolujen kohdalla. Lähestymistavan on osoitettu toimivan ihmiskudosnäytteissä, ja seuraavaksi vahvistetaan, toimiiko se HIV:n kanssa elävillä ihmisillä.
Mutta yksi tämän hetken pisimmälle edenneistä immunoterapioista on rokote, jota ranskalainen InnaVirVax kehittää. Rokote stimuloi vasta-aineiden tuotantoa HIV:n 3S-proteiinia vastaan, jolloin T-solut hyökkäävät viruksen kimppuun. ”Lähestymistapamme eroaa täysin muista rokotteista, jotka tehostavat hiv-spesifistä vastetta”, sanoo InnaVirVaxin toimitusjohtaja Joël Crouzet. ”Edistämme immuunijärjestelmän elpymistä, jotta immuunijärjestelmällä on kaikki työkalut viruksen parempaan tunnistamiseen ja eliminoimiseen.”
Vaiheen 2a tutkimuksen jälkeen InnaVirVax testaa nyt rokotettaan yhdessä suomalaisen FIT Biotechin DNA-pohjaisen rokotteen kanssa, jonka molemmat osapuolet odottavat voivan johtaa toimivaan parannuskeinoon.
Geenieditointi
Arviolta noin 1 % maailman ihmisistä on luonnostaan immuuni HIV:lle. Syynä on geneettinen mutaatio geenissä, joka koodaa CCR5:tä, immuunisolujen pinnalla olevaa proteiinia, jota HIV-virus käyttää päästäkseen niihin ja tartuttaakseen ne. Ihmisiltä, joilla on tämä mutaatio, puuttuu osa CCR5-proteiinista, jolloin HIV:n on mahdotonta sitoutua siihen.
Geeninmuokkauksen avulla olisi teoriassa mahdollista muokata DNA:tamme ja lisätä tämä mutaatio HIV:n pysäyttämiseksi. Yhdysvaltalainen Sangamo Therapeutics on yksi tämän lähestymistavan edistyneimmistä kehittäjistä. Yritys irrottaa potilaan immuunisoluja ja muokkaa niiden DNA:ta sinkkisormi-nukleaasien avulla, jotta ne olisivat vastustuskykyisiä HIV:lle.
Sangamo raportoi vuonna 2016, että neljä yhdeksästä potilaasta, joita hoidettiin tällä geeniterapialla yhdessä vaiheen II tutkimuksen haaraosassa, pystyi pysymään ilman antiretroviraalista terapiaa ja HIV:n pitoisuudet pysyivät havaitsemattomina, ja tutkimuksen täydellisiä tuloksia odotetaan tänä vuonna.
Jatkossa tämä voitaisiin tehdä CRISPR-Cas9:llä, geeninmuokkauslaitteella, joka on paljon aiempaa helpompaa ja nopeampaa tehdä. CRISPR-geenieditointiin liittyy kuitenkin paljon kiistoja sen jälkeen, kun sen avulla luotiin maailman ensimmäiset geenimuunnellut vauvat.
Nämä ”CRISPR-vauvat” kantavat mutaatiota, joka suojaa heitä HIV-tartunnalta. Tutkijat ympäri maailmaa ovat kuitenkin kyseenalaistaneet ihmisen DNA:n muuttamisen eettisyyden ymmärtämättä täysin sen mahdollisia seurauksia. Nyt on nimittäin todisteita siitä, että näitä mutaatioita kantavat ihmiset saattavat olla vaarassa saada tiettyjä infektioita ja kuolla nuorempina.
Kuinka saadaan HIV-lääke?
Vaikka on olemassa useita lähestymistapoja, jotka voisivat lopulta tuoda toimivan HIV-lääkkeen, edessä on vielä joitakin haasteita. Yksi suurimmista huolenaiheista kaikkien HIV-hoitojen yhteydessä on viruksen kyky mutaantua nopeasti ja kehittää vastustuskykyä, ja monista näistä uusista lähestymistavoista ei ole vielä tietoa siitä, pystyykö virus muuttumaan vastustuskykyiseksi.
Toistaiseksi yksikään näistä toiminnallisista parannuskeinoista ei ole päässyt myöhäisvaiheen kliinisiin testeihin, joten ei vaikuta todennäköiseltä, että saavutamme tavoitteen saada HIV-lääke vuoteen 2020 mennessä. Kyseinen vuosi on kuitenkin todennäköisesti tärkeä virstanpylväs, sillä ensimmäiset myöhäisen vaiheen kokeet on määrä aloittaa tuona vuonna. Jos ne onnistuvat, ensimmäinen toimiva HIV-lääke voitaisiin hyväksyä kymmeneen vuoteen.
Tämän artikkelin kirjoitti alun perin syyskuussa 2016 Evelyn Warner. Se on sittemmin päivitetty vastaamaan HIV-tutkimuksen viimeisintä kehitystä.
Kuvat Abivaxin ja
kautta.