Hyperurikemia – Korkeat virtsahappotasot ja kihti

Veren korkea virtsahappopitoisuus, jota kutsutaan hyperurikemiaksi, voi liittyä nivelkihtiin sekä muihin sairauksiin, kuten verenpaineeseen. Monet terveydenhuollon ammattilaiset suosittelevat hyperurikemian hoitoa ruokavalion, elämäntapamuutosten ja/tai lääkityksen avulla.

Tällä sivulla kerrotaan, mitä virtsahappo on, miten hyperurikemia kehittyy, sen yhteys kihtiin ja muihin sairauksiin sekä miten veren virtsahappopitoisuutta voidaan alentaa.

Virtsahappo

Keho tuottaa virtsahappoa hajottaessaan puriineja. Puriinit ovat orgaanisia kemikaaleja, joita esiintyy luonnostaan ihmisen soluissa sekä elintarvikkeissa. Kun elimistö hajottaa puriinit, virtsahappoa pääsee verenkiertoon.

Virtsahappo ei välttämättä ole pahasta – itse asiassa tietyissä elimistön tiloissa se voi toimia antioksidanttina.1,2 Suurin osa virtsahaposta käsitellään munuaisissa ja erittyy virtsaan. Osa erittyy ulosteeseen.

Miten hyperurikemia kehittyy

On normaalia, että verenkierrossa on vähän virtsahappoa. Virtsahappotasot voivat nousta liian korkeiksi, kun yksi tai useampi seuraavista tapahtuu:

• Munuaiset eivät pysty riittävästi suodattamaan ja huuhtelemaan virtsahappoa pois verenkierrosta
• Henkilö syö elintarvikkeita ja juomia, jotka sisältävät runsaasti puriineja
• Keho tuottaa liikaa virtsahappoa

Kun elimistö tuottaa liikaa virtsahappoa, syynä on tyypillisesti geneettinen syy.

Hyperurikemia ja kihti

Kun esiintyy hyperurikemiaa, ylimääräinen virtsahappo voi kertyä niveliin, joissa se voi muodostaa virtsahappokiteitä, joita kutsutaan myös uraattikiteiksi. Nämä kiteet voivat aiheuttaa nivelten ärsytystä ja kannustaa immuunijärjestelmän vastetta, joka aiheuttaa niveltulehduksen. Tästä johtuvaa nivelkipua, turvotusta, punoitusta ja lämpöä kutsutaan kihti- tai kihtikohtaukseksi.

Useimmilla ihmisillä, joilla on hyperurikemia, ei ole kihtiä. Itse asiassa:

• Asiantuntijat arvioivat, että yli 21 %:lla väestöstä on hyperurikemia, kun taas vain 4 %:lla on kihti.3
• On mahdollista, että ihmisellä on hyperurikemia ja virtsahappokiteitä nivelissä, mutta hänellä ei ole mitään kihdin tulehdusoireita.

Nämä seikat viittaavat siihen, että hyperurikemia voi olla vain yksi tekijä, joka vaikuttaa kihdin kehittymiseen.4 Tutkijat selvittävät, miksi joillekin hyperurikemiaa sairastaville kehittyy kihti, kun taas toisille ei.

Lue lisää: All About Gout – Symptoms, Diagnosis, Treatment

Hyperuricemia does not lead to pseudogout

Unlike gout, pseudogout is not associated with hyperuricemia. Pseudokihti johtuu kalsiumfosfaattikiteistä ja aiheuttaa kihdin kaltaisia oireita.

Lue lisää: All About Pseudogout – Symptoms, Diagnosis, Treatment

Hyperuricemia and Other Medical Conditions

Henkilöillä, joilla on hyperurikemia – olipa se sitten oireinen tai oireeton – on todennäköisemmin muita lääketieteellisiä ongelmia. On epäselvää, edistääkö hyperurikemia näiden sairauksien kehittymistä tai pahenemista.

Yliurikemiaan liittyviä sairauksia ovat muun muassa:

Krooninen munuaissairaus

Kun virtsahappokiteitä muodostuu, ne voivat kerääntyä munuaisiin ja aiheuttaa munuaiskiviä. (Munuaiskiviä on erityyppisiä; virtsahappokivet ovat vain yksi tyyppi). Asiantuntijat arvioivat, että kihtiä sairastavista ihmisistä lähes 14 % ilmoittaa, että heillä on ollut munuaiskiviä.5

Hypertensio (korkea verenpaine)

Korkeiden virtsahappopitoisuuksien tiedetään olevan yhteydessä korkeaan verenpaineeseen. Rajallinen näyttö viittaa siihen, että hyperurikemian hoito voi ehkäistä tai lykätä verenpainetaudin kehittymistä.4

Jotkut verenpainelääkkeet voivat nostaa veren virtsahappopitoisuutta.

Sydänsairaudet

Sepelvaltimotauti ja sydämen vajaatoiminta liittyvät molemmat hyperurikemiaan. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että noin puolella potilaista, jotka joutuivat sairaalahoitoon tai kuolivat sydämen vajaatoimintaan, oli myös hyperurikemia.6

Joidenkin tutkijoiden teorian mukaan virtsahappoa tuottava entsyymi – ei itse virtsahappo – liittyy sepelvaltimotautiin.4

Tyypin 2 diabetes

Osymptomaattinen hyperurikemia liittyy tyypin 2 diabetekseen. Joidenkin tutkijoiden teorian mukaan virtsahappotasot voivat vaikuttaa haiman toimintaan ja pahentaa insuliiniresistenssiä.4

Lisätutkimuksia tarvitaan, jotta ymmärretään edellä mainittujen sairauksien ja hyperurikemian välinen yhteys.

Hyperurikemian diagnosoiminen

Veressä ja virtsassa olevan virtsahapon määrä on mahdollista mitata. Diagnoosiin tarvitaan yleensä verinäyte, ja mittaus ilmaistaan usein milligrammoina virtsahappoa per desilitra verta (mg/dl). Hyperurikemian diagnoosia pidetään7,8:

• Miehillä, joiden virtsahappopitoisuus on yli 7,0 mg/dl
• Naisilla, joiden virtsahappopitoisuus on yli 6,0 mg/dl

On tärkeää huomata, että veren virtsahappopitoisuudet vaihtelevat luonnollisesti, ja se, mitä pidetään ”normaalina”, voi vaihdella analyysin tekevästä laboratoriosta riippuen.

Ei ole rutiinitesti

Viihappopitoisuuksia mittaavaa laboratoriotestiä ei pidetä rutiinina Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa, toisin kuin verisolujen ja kolesterolin laboratoriotestejä.4 Lääkäri määrää tämän testin yleensä vain, jos hänellä on siihen syy – esimerkiksi jos hän epäilee, että potilaalla on kihti tai hänellä on riski sairastua kihtiin.

Osymptomaattinen hyperurikemia

Hyperurikemian merkit ja oireet liittyvät tyypillisesti nivelissä, jänteissä tai munuaisissa esiintyviin uraattikiteisiin.2 Ihmisillä, joilla on epänormaalin korkea virtsahappopitoisuus ja joilla ei ole oireita tai merkkejä uraattilaskeumasta, sanotaan olevan oireeton hyperurikemia.9

Yliurikemian hoito

Mitä hoidetaanko hyperurikemiaa – ja miten sitä hoidetaan – riippuu yleensä siitä, aiheuttaako se oireita.

• Jos hyperurikemia laukaisee kihtihäiriökohtauksia, lääkehoito on suositeltavaa.
  • Välitön hoito virtsahappotasojen alentamiseksi voi lievittää meneillään olevan kihtikohtauksen oireita.
  • Säännöllinen lääkitys ja tietyt elämäntapamuutokset voivat alentaa virtsahappotasoja elimistössä, mikä vähentää tulevien kihtikohtausten riskiä.
• Jos hyperurikemia ei aiheuta merkkejä tai oireita (oireeton hyperurikemia), hoitosuositukset eivät ole yhtä selkeitä.
  • Virtsahappopitoisuutta alentavien lääkkeiden käyttäminen oireettoman hyperurikemian hoidossa voi vaikuttaa myönteisesti terveyteen, mutta tämä ajatus on kiistanalainen.4 Näiden lääkkeiden pitkäaikaiseen käyttöön liittyy mahdollisia sivuvaikutuksia ja terveysriskejä.9
  • Vaikka lääkkeiden käyttö on kiistanalaista, monet lääkärit ovat yhtä mieltä siitä, että jopa oireeton hyperurikemia on merkki siitä, että elintapoja tulisi muuttaa.

Lue lisää aiheesta Kihdin hoito

Elämäntapamuutoksia, jotka voivat alentaa hyperurikemiaa, ovat muun muassa:

• Syömällä täysipainoista, kasvispainotteista ruokavaliota, jossa on vähän puriineja.
• Ylipainon pudottaminen ruokavaliolla ja liikunnalla voi auttaa alentamaan virtsahappopitoisuutta veressä.10
• Harrastamalla säännöllistä liikuntaa ja välttämällä istumatonta elämäntapaa. Tutkimukset viittaavat siihen, että näiden kahden asian tekeminen – painonpudotuksesta riippumatta – saattaa vähentää hyperurikemian riskiä.11,12

Henkilöiden, jotka ovat kiinnostuneita hyperurikemian hoidosta ruokavalion avulla, on hyvä tutustua elintarvikkeissa ja juomissa esiintyviin puriineihin. Asiantuntijat arvioivat, että vähän puriineja sisältävä ruokavalio voi alentaa virtsahappotasoja jopa 15 %.9

Katso Kihdin ehkäisyruokavalio

.