Insuliini on hormoni, jolla on keskeinen rooli veren glukoosipitoisuuden säätelyssä. Insuliinin puute tai kyvyttömyys reagoida riittävästi insuliiniin voi kumpikin johtaa diabeteksen oireiden kehittymiseen.
Sen lisäksi, että insuliini säätelee verensokeriarvoja, se osallistuu myös rasvan varastointiin.
Insuliinin rooli elimistössä
Insuliini on hormoni, jolla on useita tehtäviä elimistön aineenvaihdunnassa.
Insuliini säätelee sitä, miten elimistö käyttää ja varastoi glukoosia ja rasvaa. Monet elimistön solut ovat riippuvaisia insuliinista ottaessaan glukoosia verestä energiaksi.
Insuliini ja veren glukoosipitoisuus
Insuliini auttaa säätelemään veren glukoosipitoisuutta antamalla merkin maksalle sekä lihas- ja rasvasoluille, jotta ne ottaisivat glukoosia verestä. Insuliini siis auttaa soluja ottamaan glukoosia energiakäyttöön.
Jos elimistössä on riittävästi energiaa, insuliini antaa maksalle signaalin ottaa glukoosia ja varastoida sitä glykogeeniksi.
Maksa voi varastoida glykogeeniksi jopa noin 5 % massastaan.
Jotkut elimistön solut voivat ottaa glukoosia verestä ilman insuliinia, mutta useimmat solut tarvitsevat insuliinia.
Insuliini ja tyypin 1 diabetes
Tyypin 1 diabeteksessa elimistö ei tuota riittävästi insuliinia veren glukoosipitoisuuden säätelyyn.
Ilman insuliinia monet elimistön solut eivät pysty ottamaan glukoosia verestä, joten elimistö käyttää muita energianlähteitä.
Maksa tuottaa ketoaineita vaihtoehtoiseksi energianlähteeksi, mutta korkeat ketoainepitoisuudet voivat kuitenkin johtaa vaaralliseen tilaan nimeltä ketoasidoosi.
Tyypin 1 diabetesta sairastavat joutuvat pistämään insuliinia kompensoidakseen elimistönsä insuliinin puutetta.
Insuliini ja tyypin 2 diabetes
Tyypin 2 diabetekselle on ominaista, että elimistö ei reagoi tehokkaasti insuliiniin. Tätä kutsutaan insuliiniresistenssiksi. Tämän seurauksena elimistö kykenee huonommin ottamaan glukoosia verestä. Tyypin 2 diabeteksen varhaisemmissa vaiheissa elimistö reagoi tuottamalla enemmän insuliinia kuin normaalisti tarvitsisi.
Jos tyypin 2 diabetes kehittyy useiden vuosien kuluessa, haiman insuliinin tuottamiseen kohdistuvat ylimääräiset vaatimukset voivat johtaa insuliinia tuottavien solujen (niin sanottujen haiman beetasolujen) häviämiseen niiden kulumisen myötä.
Insuliiniresistenssin tasosta riippuen tyypin 2 diabetesta sairastavat saattavat tarvita myös insuliinipistoksia verensokerin hallitsemiseksi.
Insuliini ja rasvan varastointi
Sen lisäksi, että insuliini osallistuu verensokerin säätelyyn, se vaikuttaa myös siihen, miten elimistö käyttää rasvaa. Kun maksa on käyttänyt glykogeenikapasiteettinsa loppuun, insuliini viestittää rasvasoluille, että ne ottavat glukoosia varastoitavaksi triglyserideiksi.
Insuliinin lisävaikutus on rasvojen hajoamisen estäminen.
Synteettinen insuliini
Tyypin 1 diabetesta sairastavat ja osa tyypin 2 diabetesta sairastavista tarvitsee eksogeenista insuliinia (insuliinia, jota ei tuoteta omassa elimistössä). Insuliini pistetään yleensä, mutta sitä voidaan antaa myös insuliinipumpulla, joka infusoi insuliinia jatkuvasti läpi vuorokauden.
Synteettistä insuliinia valmistetaan laboratorioissa, ja se on yleisimmin lääkkeeksi määrätty insuliinimuoto. Yhdistyneessä kuningaskunnassa on saatavilla myös ei-synteettistä eläininsuliinia, jos sitä halutaan.