Introduction to Communication

Nyt kun osaat määritellä viestintätutkimuksen, pystytkö laatimaan yksinkertaisen määritelmän viestinnästä? Yritä kirjoittaa yhden lauseen mittainen määritelmä viestinnästä!

Arvelemme, että se on vaikeampaa kuin luulet. Älä lannistu. Viestinnän ammattilaisilla on vuosikymmenien ajan ollut vaikeuksia päästä yksimielisyyteen siitä, miten määritellä termi viestintä (Hovland; Morris; Nilsen; Sapir; Schramm; Stevens). Vielä nykyäänkään ei ole olemassa yhtä sovittua määritelmää viestinnälle. Vuosina 1970 ja 1984 Frank Dance tarkasteli kirjallisuudessamme 126 julkaistua viestintämääritelmää ja totesi, että pyrkimys kehittää yksi ainoa, kaikille mieluinen viestintämääritelmä on kuin yrittäisi naulata hyytelöä seinään. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin viestinnän määrittely tuntuu edelleen siltä kuin naulaisi hyytelöä seinään.

Viestinnän tutkimus silloin

Aristoteles Viestinnän tutkija

Aristoteles

Aristoteles on sanonut: ”Retoriikka jakautuu kolmeen jaotteluun, jotka määräytyvät puheiden kolmeen kuulijaluokkaan. Sillä puheentekoon kuuluvista kolmesta elementistä – puhuja, subjekti ja puhuttelija – viimeinen, kuulija, määrää puheen lopun ja kohteen.”

Aristoteleelle oli ”kenelle” se, mikä määritteli, tapahtuiko kommunikaatio ja kuinka tehokasta se oli. Aristoteles keskittyi tutkimuksessaan ”kuka sanoo mitä, mitä kanavia pitkin, kenelle ja millaisia tuloksia” vakuuttamiseen ja sen vaikutukseen kuulijoihin. Aristoteleen mielestä oli äärimmäisen tärkeää keskittyä yleisöön viestinnässä.

Mielenkiintoista on se, että kun ajattelemme viestintää, olemme usein ”enemmän huolissamme itsestämme viestinnän lähteenä, viestistämme ja jopa kanavasta, jota aiomme käyttää”. Liian usein kuulija, katsoja, lukija jää kokonaan huomiotta (Lee).” (Lee)

Aristoteleksen yllä oleva lausunto osoittaa, että viestintää tutkineilla ihmisillä on ollut vankkoja ajatuksia siitä, miten viestiä tehokkaasti jo hyvin pitkään. Vaikka ihmiset ovat virallisesti tutkineet viestintää jo pitkään, on silti tarpeen jatkaa viestinnän tutkimista sen parantamiseksi.

Lee, Dick. Tehokkaan viestinnän kehittäminen. University of Missouri Extension. 31 March 2008. Web. Dec. 2014.

Tunnustamme, että viestinnälle on olemassa lukemattomia hyviä määritelmiä, mutta mielestämme on tärkeää antaa sinulle meidän määritelmämme, jotta ymmärrät, miten lähestymme jokaista tämän kirjan lukua. Emme väitä, että tämä viestinnän määritelmä olisi ainoa, jota sinun tulisi pitää toteuttamiskelpoisena, mutta ymmärrät tämän tekstin sisältöä paremmin, jos ymmärrät, miten olemme päätyneet määrittelemään viestinnän. Tässä tekstissä määrittelemme viestinnän prosessiksi, jossa symboleja käytetään merkitysten vaihtamiseen.

Tarkastellaan kahta viestinnän mallia, jotta voit paremmin ymmärtää tätä määritelmää. Shannon ja Weaver ehdottivat viestinnän matemaattista mallia (jota usein kutsutaan lineaariseksi malliksi), joka toimii viestinnän perusmallina. Tämän mallin mukaan viestintä on yksinkertaisesti viestin siirtämistä lähteestä toiseen. YouTube-videoiden katselu toimii esimerkkinä tästä. Kun katsot videoita, toimit vastaanottajana ja vastaanotat viestejä lähteestä (YouTube-videosta). Jotta ymmärtäisimme tämän paremmin, eritellään tämän mallin jokainen osa.

Viestinnän lineaarinen malli on malli, jonka mukaan viestintä kulkee vain yhteen suuntaan. Lähettäjä koodaa viestin, käyttää sitten tiettyä kanavaa (verbaalista/nonverbaalista viestintää) lähettääkseen sen vastaanottajalle, joka purkaa (tulkitsee) viestin. Kohina on kaikkea, mikä häiritsee tai muuttaa alkuperäistä koodattua viestiä.

– Lähettäjä on henkilö, joka koodaa viestin ja lähettää sen vastaanottajalle tietyn kanavan kautta. Lähettäjä on viestinnän aloittaja. Kun esimerkiksi lähetät tekstiviestin ystävälle, kysyt opettajalta kysymyksen tai vilkutat jollekulle, olet viestin lähettäjä.

– Vastaanottaja on viestin vastaanottaja. Vastaanottajien on purettava (tulkittava) viestit tavalla, joka on heille merkityksellinen. Jos esimerkiksi näet ystäväsi ottavan katsekontaktin, hymyilevän, vilkuttavan ja sanovan ”hei” ohi kulkiessasi, vastaanotat sinulle tarkoitetun viestin. Kun näin tapahtuu, sinun on dekoodattava verbaalinen ja nonverbaalinen viestintä sinulle merkityksellisillä tavoilla.

– Viesti on erityinen merkitys tai sisältö, jonka lähettäjä haluaa vastaanottajan ymmärtävän. Viesti voi olla tahallinen tai tahaton, kirjoitettu tai puhuttu, verbaalinen tai nonverbaalinen tai mikä tahansa näiden yhdistelmä. Kun esimerkiksi kävelet kampuksen poikki, saatat nähdä ystäväsi kävelevän sinua kohti. Kun otat katsekontaktin, vilkutat, hymyilet ja sanot ”hei”, tarjoat viestin, joka on tarkoituksellinen, puhuttu, verbaalinen ja nonverbaalinen.

Viestinnän lineaarinen malli Andy Schmitz

– Kanava eli kanava (channel) on keino, jota lähettäjä käyttää lähettäessään viestiä vastaanottajalleen. Yleisimmät ihmisten käyttämät kanavat ovat verbaalinen ja nonverbaalinen viestintä, joita käsittelemme yksityiskohtaisesti luvuissa 2 ja 3. Verbaalinen viestintä perustuu kieleen, ja siihen kuuluvat puhuminen, kirjoittaminen ja viittomakieli. Nonverbaaliseen viestintään kuuluvat eleet, ilmeet, halkiokieli ja kosketus. Käytämme myös välitettyjä viestintäkanavia (kuten televisiota tai tietokonetta), joissa voidaan hyödyntää sekä verbaalista että nonverbaalista viestintää. Käyttämällä yllä olevaa tervehdysesimerkkiä viestintäkanaviin kuuluu sekä verbaalinen että nonverbaalinen viestintä.

– Melu on kaikkea, mikä häiritsee viestin lähettämistä tai vastaanottamista. Melu on ulkoista (tunkkivasara asunnon ikkunan ulkopuolella tai kovaääninen musiikki yökerhossa) ja sisäistä (fyysinen kipu, psyykkinen stressi tai hermostuneisuus tulevasta kokeesta). Ulkoinen ja sisäinen melu vaikeuttavat viestien koodaamista ja purkamista. Jos olet matkalla lounaalle ja kuuntelet musiikkia puhelimestasi, kun ystäväsi tervehtii sinua, et ehkä kuule, kun ystäväsi sanoo ”hei”, etkä ehkä halua keskustella, koska sinulla on nälkä. Tässä tapauksessa sekä sisäinen että ulkoinen melu vaikuttivat viestinvaihtoon. Kohinaa on jokaisessa viestintäkontekstissa, ja siksi MITÄÄN viestiä ei vastaanoteta täsmälleen sellaisena kuin lähettäjä sen välittää, koska kohina vääristää sitä tavalla tai toisella.

Lineaarisen viestintämallin suurimpana kritiikkinä on se, että se antaa ymmärtää viestinnän tapahtuvan vain yhteen suuntaan. Se ei myöskään osoita, miten konteksti tai henkilökohtaiset kokemuksemme vaikuttavat viestintään. Televisio toimii hyvänä esimerkkinä lineaarisesta mallista. Oletko koskaan puhunut takaisin televisiota katsoessasi? Ehkä olet katsonut urheilutapahtumaa tai draamaohjelmaa ja puhunut televisiossa esiintyville ihmisille. Vastasivatko he sinulle? Olemme varmoja, etteivät he vastanneet. Televisio toimii yhteen suuntaan. Riippumatta siitä, kuinka paljon puhut televisiolle, se ei vastaa sinulle. Sovella nyt tätä ajatusta ihmissuhteissasi tapahtuvaan viestintään. Tuntuu naurettavalta ajatella, että näin kommunikoisimme toistemme kanssa säännöllisesti. Tämä esimerkki osoittaa lineaarisen mallin rajallisuuden kommunikaation ymmärtämisessä, erityisesti ihmisten välisen kommunikaation ymmärtämisessä.

Lineaarisen mallin rajallisuuden vuoksi Barnlund muokkasi mallia siten, että se edustaisi paremmin sitä, mitä useimmissa ihmisten välisissä kommunikaatiovaihdoissa tapahtuu. Transaktionaalinen malli osoittaa, että viestinnän osallistujat toimivat samanaikaisesti lähettäjinä JA vastaanottajina ja luovat todellisuutta vuorovaikutuksensa kautta. Viestintä ei ole pelkkää yksisuuntaista viestin välittämistä: Osallistujien henkilökohtaiset suodattimet ja kokemukset vaikuttavat jokaiseen viestinvaihtoon. Transaktionaalinen malli osoittaa, että olemme samanaikaisesti lähettäjiä ja vastaanottajia ja että kohina ja henkilökohtaiset suodattimet vaikuttavat aina jokaisen viestinvaihdon tuloksiin.

Viestinnän transaktionaalinen malli by Andy Schmitz

Viestinnän transaktionaalinen malli täydentää lineaarista mallia esittämällä, että viestinvaihdon molemmat osapuolet toimivat samanaikaisesti sekä lähettäjinä että vastaanottajina koodaten ja purkaen viestejä toisilleen ja toisiltaan samaan aikaan.

Vaikka nämä mallit ovatkin liian yksinkertaistettuja kuvauksia viestinnästä, ne havainnollistavat joitakin viestinnän määrittelyn ja tutkimisen monimutkaisuuksista. Palatakseni Smithiin, Lasswelliin ja Caseyyn, viestinnän tutkijoina voimme keskittyä yhteen, kaikkiin tai yhdistelmään seuraavista: viestinnän lähettäjiin, viestinnän vastaanottajiin, viestintäkanaviin, viesteihin, kohinaan, kontekstiin ja/tai viestinnän lopputulokseen. Toivomme, että ymmärrätte, että viestinnän tutkiminen on samanaikaisesti sekä yksityiskohtiin keskittyvää (tarkastelemalla pieniä osia inhimillisestä viestinnästä) että kauaskantoista (tarkastelemalla laajaa joukkoa viestinnän vaihtoja).