1975-1984: Varhaiset työt; teatteriEdit
Korkeakoulun jälkeen Smart aloitti uransa esiintymällä alueellisessa teatterissa koko Tyynenmeren luoteisosassa, muun muassa Washingtonissa, Alaskassa ja Oregonissa. Hän esiintyi Seattle Repertory Theaterissa sekä Oregon Shakespeare Festivalissa Ashlandissa, Oregonissa. 1970-luvun puolivälissä hän muutti New Yorkiin opiskelukaverinsa ja näyttelijäkollegansa Elizabeth Wingaten (Lavery) kanssa ja alkoi työskennellä Off-Broadwaylla ja ammattimaisissa alueellisissa produktioissa.
Vuonna 1980 hän esiintyi Pittsburghin julkisessa teatterissa Lady Macbethin roolissa vastapäätä Tom Atkinsia Macbethin roolissa ja Keith Fowleria Macduffina. Vuonna 1981 Smart oli ehdolla Drama Desk Award -palkinnon saajaksi esityksestään Off-Broadway-näytelmässä Last Summer at Bluefish Cove. Helmikuussa 1981 Smart esiintyi Broadwayn Piaf-tuotannossa Marlene Dietrichin roolissa, jonka hän myöhemmin toisti vuoden 1984 televisioversiossa.
Teatterin lisäksi Smart alkoi työskennellä televisiossa useissa pienemmissä ja keskisuurissa vierailevissa rooleissa 1970-luvun loppupuolella ja 1980-luvun alussa esiintyen muun muassa elokuvissa Elämän tosiasioita, Alice ja Remington Steele. Smartin mukaan roolien jälkeen lyhytikäisissä sarjoissa Teachers Only ja Reggie vuonna 1983 ”casting directorit vain päättivät, että olin hauska. Kun niin käy, joutuu yleensä kyytiin, mutta minulla oli onnea. Sain liikkua edestakaisin.” Seuraavana vuonna hänellä oli sivuosa trillerissä Flashpoint (1984).
1985-1999: Designing Women; elokuvaEdit
Smart sai vuonna 1985 Charlene Frazier Stillfieldin pääosaroolin komediasarjassa Designing Women, jota roolia hän näytteli sarjan alusta 1986 sen viidennelle kaudelle. Jätettyään Designing Womenin hänen työnsä keskittyi enimmäkseen televisiolle tehtyihin elokuviin ja elokuvien tukirooleihin. Erityisesti hän esitti sarjamurhaaja Aileen Wuornosia tv-elokuvassa Overkill: The Aileen Wuornos Story (Aileen Wuornosin tarina) (1992), jota seurasi sivuosa mustassa komediassa Mistress (1992) vastapäätä Robert De Niroa ja Eli Wallachia. Kriitikko Roger Ebert kehui elokuvaa ja kutsui Smartin hahmokuvausta ”laskelmoivaksi.”
Seuraavana vuonna hän esiintyi perhedraamassa Homeward Bound: The Incredible Journey (1993) ja Ory Baxterina televisioversiossa The Yearling (1994). Sen jälkeen hänet valittiin Sally Brewtonin rooliin tv-minisarjassa Scarlett (1995), ja hän esiintyi sivuosassa The Brady Bunch Movie -elokuvassa (1995). Hän esiintyisi myös televisiotrilleri-elokuvassa A Stranger In Town (1995) vastapäätä Gregory Hinesia.
Vuonna 1995 Smart valettiin päärooliin komediasarjassa High Society, jonka pääosassa oli Mary McDonnell ja joka kesti 13 jaksoa, minkä jälkeen hän sai roolin vastapäätä Nancy McKeonia toisessa lyhytikäisessä CBS:n komediasarjassa Style & Substance. Muita rooleja olivat muun muassa rooli Neil Simonin The Odd Couple II -elokuvassa (1998) ja Deborah Sloane draamassa Guinevere (1999). Hänellä oli päärooli komediassa Forever Fabulous (1999) ikääntyvänä kauneuskuningattarena.
2000-2011: Televisio- ja kriitikkomenestysToimita
Smart sai vuonna 2000 Lana Gardnerin roolin menestyssarjassa Frasier, joka sijoittuu hänen kotikaupunkiinsa Seattleen. Hän voitti kaksi Emmy-palkintoa komediasarjan erinomaisesta vierailevasta naispääosasta. Roolia muistellessaan Smart sanoi: ”Rakastin Frasierin roolia niin paljon, erityisesti ensimmäistä jaksoa. On mukavaa saada ehdokkuus ja voitto jostain, josta on ollut erityisen ylpeä. Siihen aikaan olin hieman snobisti vierasroolien suhteen. Sen perusteella, mitä en tiedä. Se ei ollut jotain, mitä tavoittelin. Mutta agenttini sanoi: ”Sinun täytyy lukea tämä. Minusta se oli hulvaton ja ohjelma oli loistava, joten en edes epäröinyt. Muistan, että kun teimme pöytälukua muun näyttelijäkaartin kanssa, pystyimme tuskin lukemaan sitä, koska nauroimme niin kovasti.”
Samana vuonna hän näytteli Broadwaylla The Man Who Came to Dinner -näytelmässä, joka toi hänelle Tony Award -ehdokkuuden. Pian sen jälkeen hän sai rooleja useissa korkean profiilin elokuvissa, kuten Sweet Home Alabamassa (2002), jossa hän näytteli Reese Witherspoonin anoppia, ja komediassa Bringing Down The House (2002), vastapäätä Queen Latifahia. Hänellä oli myös sivuosa itsenäisessä draamassa Garden State (2004). Vuosina 2000-2004 Smart näytteli The District -sarjassa etsivien esimiestä ja Metropolitanin poliisilaitoksen poliisipäällikkö Jack Mannionin ex-vaimoa.
Vuosina 2002-2007 hän ääninäytteli tohtori Ann Possiblea Kim Possible -sarjassa, ja hän antoi myös alkoholisoituneen ketjupolttajan, Pickles Oblongin äänen sarjassa The Oblongs. Vuonna 2004 hän toisti ääniroolinsa Reba Heyerdahlina Nickelodeon-sarjan jaksossa Hey Arnold! Samana vuonna hän sai pääroolin lyhytikäisessä Center of the Universe -sarjassa. Hänellä oli myös sivuosa David O. Russellin elokuvassa I Heart Huckabees (2004).
Tammikuussa 2006 Smart liittyi Foxin 24-sarjan näyttelijäkaartiin ja esitti näyttelijä Gregory Itzinin näyttelemää presidentti Charles Logania, Yhdysvaltain henkisesti epävakaata presidentin rouvaa Martha Logania. Hän sai roolistaan Emmy-ehdokkuudet vuosina 2006 ja 2007 sarjassa Outstanding Supporting Actress in a Drama Series ja Outstanding Guest Actress in a Drama. Hän esiintyi myös useissa elokuvissa vuosina 2006-2010, muun muassa Curtis Hansonin draamassa Lucky You (2007) Drew Barrymoren vastapuolella, Youth in Revoltissa (2009) ja riippumattomassa komediassa Barry Munday (2010).
Smart voitti kolmannen Emmy-palkintonsa parhaasta naissivuosasta komediasarjassa roolistaan Samanthan ylikorostavana äitinä komediasarjassa Samantha Who? vastapuolella Christina Applegatea vastaan, jota hän näytteli vuodesta 2007 vuoteen 2009. Myöhemmin hänet valittiin Havaijin kuvernööriksi Pat Jamesoniksi CBS-TV:n Hawaii Five-0:n uusintaversion ensimmäisellä kaudella.
2012-nykyisin: Fargo ja muita projektejaEdit
Smart oli vuonna 2012 ehdolla Primetime Emmy -palkinnon saajaksi erinomaisesta vierailevasta naispääosasta draamasarjassa roolistaan elokuvassa Harryn laki. Sen jälkeen hänellä oli sivurooli Lifetime-elokuvassa Call Me Crazy: A Five Film (2013).
Vuonna 2015 Smart näytteli FX:n Fargo-televisiosarjan toisella tuotantokaudella Floyd Gerhardtia, jonka aviomies on Fargon tunnetuin järjestäytynyt rikossyndikaatti ja joka joutuu ottamaan ohjat käsiinsä, kun hänen miehensä saa invalidisoivan aivohalvauksen. Myöhemmin hän joutuu johtamaan Gerhardt-dynastiaa ja selviytymään poikiensa kanssa, jotka kilpailevat isänsä tilalle. Suorituksestaan Smart voitti Critics’ Choice Television Award -palkinnon parhaasta naissivuosasta elokuvassa/minisarjassa, ja oli ehdolla Primetime Emmy Award -palkinnon saajaksi erinomaisesta naissivuosasta rajoitetussa sarjassa tai elokuvassa.
Vuonna 2016 Smartilla oli rooli trillerissä Kirjanpitäjä (The Accountant) vastapäätä Ben Affleckia, Anna Kendrickiä ja John Lithgow’ta. Vuonna 2018 Smart näytteli suojelusenkeliä, kanssanäyttelijä Candace Cameronille, Hallmarkin elokuvassa A Shoe Addict’s Christmas, joka esitettiin sunnuntaina 25. marraskuuta 2018.
Vuonna 2019 Smart näytteli Laurie Juspeczykia HBO:n televisiosarjassa Watchmen.