Killikäärmeet tappavat saaliinsa ruiskuttamalla myrkkyä (tai myrkkyä) torahampaidensa kautta. Hampaat ovat onttoja hampaita, jotka ovat yhteydessä myrkkyrauhaseen. Kun käärme iskee, torahampaat puhkaisevat uhrin ihon ja käärme vapauttaa myrkkyä haavaan. Käärmeet menettävät torahampaansa ja voivat kasvattaa uusia. Niillä voi olla kerrallaan yhdestä neljään torahammasta. Talvella kalkkarokäärmeet nukkuvat luolissa tai muissa piilopaikoissa. Kalkkarokäärmeen poikaset syntyvät keväällä, ja niillä on syntyessään täysi myrkkyvarasto. Aikuinen käärme pystyy hallitsemaan pistämänsä myrkyn määrää, ja usein se pistää vain osan myrkystään. Vauvakäärme pistää todennäköisemmin koko myrkynsä purraessaan. Vauvojen puremat kalkkarokäärmeet voivat olla hyvin vaarallisia. Joskus kalkkarokäärme ei ruiskuta myrkkyä purraessaan, mutta tätä ei voida taata tai todeta ei-lääketieteellisesti.
Koirat kohtaavat käärmeitä leikkiessään tai työskennellessään käärmeen luonnollisessa elinympäristössä. Suurin osa koirien puremista tapahtuu kasvoihin tai raajoihin. Kalkkarokäärmeen purema on yleensä ”hemotoksinen”, mikä tarkoittaa, että se käyttää myrkkyään häiritsemällä verisuonten eheyttä. Turvotus on usein dramaattinen, ja jopa 1/3 koko verenkierrosta katoaa kudoksiin muutamassa tunnissa. Toksiini häiritsee lisäksi normaaleja veren hyytymismekanismeja, mikä johtaa hallitsemattomaan verenvuotoon. Tällainen verenhukka aiheuttaa sokin ja lopulta kuoleman. Kasvojen puremat ovat usein tappavampia, koska turvotus voi ulottua kurkkuun tai heikentää hengityskykyä. Poikkeuksena on Mojaven kalkkarokäärme, jonka myrkky on ”neurotoksinen”. Tämän käärmeen purema aiheuttaa nopean halvaantumisen. Tähän kuuluu hengityslihasten halvaantuminen ja tukehtuminen.
MINTAA käärmeenpuremaa pidetään hätätilanteena – riippumatta käärmeen tai lemmikkisi koosta!
Hoito
Mitä nopeammin purema tunnistetaan, sitä tehokkaampi hoito on. Älä yritä leikata puremahaavaa auki tai imeä myrkkyä ulos! Hakeudu välittömästi eläinlääkärin hoitoon pureman ja mahdollisten jälkiongelmien asianmukaista hoitoa varten.
Käärmeenpureman oireita ovat mm. pistohaavat, turvotus, punoitus, kipu, rakkulat, verenvuoto, huohotus tai muu hengitysvaikeus, itku, vinkuminen, kouristukset ja monet muut käyttäytymismuutokset, joiden pitäisi välittömästi aiheuttaa huolta.
Hoito sisältää usein, mutta ei rajoittuen, suonensisäistä nesteytystä, vastamyrkkyä, antibiootteja, kipulääkitystä, verikokeita, verensiirtoja sekä sairaalahoitoa ja tarkkailua. Hätähoito voi maksaa tuhansia dollareita muutamassa minuutissa. Antiveniini muodostaa usein suurimman osan kustannuksista. Joskus eläimen hoitoon tarvitaan useampi kuin yksi injektiopullo, ja injektiopullot voivat maksaa useita satoja dollareita JOKAINEN.
Rokotus
Red Rock Biologics on hiljattain julkaissut rokotteen länsimaisen timanttimetsän (Crotalus atrox) myrkkyä vastaan. Tämä rokote suojaa myös kuuden muun kalifornialaisen kalkkarokäärmeen myrkkyä vastaan seitsemästä. Mojaven kalkkarokäärmeen myrkyn testaus on vielä kesken. Vaellus-, metsästys- ja työkoirat sekä kalkkarokäärmealueilla asuvat koirat ovat hyviä ehdokkaita tälle tuotteelle. Rokote annetaan kahtena annoksena neljän viikon välein (kolme annosta hyvin pienille tai hyvin suurille koirille), tehosteannos annetaan kuuden kuukauden kuluttua ja sen jälkeen puolivuosittain kunkin kalkkarokäärmekauden alussa ja lopussa (yleensä huhtikuussa ja syyskuussa). Tätä rokotetta on saatavilla vain Kaliforniassa.
Vaikkei mikään rokotus ole 100-prosenttinen ennaltaehkäisy, kalkkarokäärmerokote toimii samalla periaatteella kuin tavanomaisemmat raivotauti- tai distemper-rokotteet. Ennaltaehkäisevä rokotus antaa hieman lisäaikaa lemmikkisi saamiseksi sairaalaan, minkä lisäksi se voi vähentää sen hengen pelastamiseen tarvittavan vastamyrkyn määrää.
Rokotetut lemmikkieläimet tarvitsevat myös ensiapua, jos ne saavat käärmeenpureman.
MAVH tarjoaa tätä rokotusta sekä tietoa kalkkarokäärmeen välttämiskoulutuksen kursseista koirakavereillemme. Kysy lisää arvokasta tietoa keneltä tahansa henkilökunnan jäseneltä.