Uudessa lumekontrolloidussa tutkimuksessa on todettu, että kolmesta eri lääkkeestä, joita käytetään yleisesti multippeliskleroosipotilaiden (MS-potilaiden) väsymyksen hoitoon, ei ole hyötyä lumelääkkeeseen verrattuna. TRIUMPHANT-tutkimuksessa ei havaittu eroa amantadiinin, modafiniilin, metyylifenidaatin ja lumelääkkeen vaikutusten välillä modifioidulla väsymyksen vaikutusasteikolla (Modified Fatigue Impact Scale, MFIS) tutkimuksessa, johon osallistui 141 MS-tautia sairastavaa potilasta.
Minkään lääkkeen ja lumelääkkeen välillä ei myöskään havaittu eroa missään ennalta suunnitellussa alaryhmässä, johon kuuluivat erilaiset laajennetun työkyvyttömyystilaa kuvaavan asteikon (Expanded Disability Status Scale Scale) pistemäärät, masentuneisuuspistemäärät, tautia muuttavan hoidon käyttö tai MS-tautien laji (relapsoiva remissioiva tai etenevä MS-tauti).
Tutkimus esiteltiin verkossa osana vuoden 2020 American Academy of Neurology Science Highlights -julkaisua.
”Neurologit, psykiatrit ja perusterveydenhuollon lääkärit käyttävät näitä kolmea lääkettä hyvin yleisesti MS-taudin aiheuttamaan väsymykseen, mutta ne eivät näytä olevan lumelääkettä parempia. Niihin kaikkiin liittyi lisääntyneitä sivuvaikutuksia lumelääkkeeseen verrattuna jopa lyhytaikaisessa käytössä”, sanoo tutkimusta johtanut Bardia Nourbakhsh, MD, neurologian apulaisprofessori Johns Hopkinsin yliopistossa Baltimoressa.
Mutta jälkikäteen tehdyssä analyysissä päiväaikainen uneliaisuus parani kahdella lääkkeellä – metyylifenidaatilla ja modafiniilillä. ”Nämä kaksi ainetta vähensivät päiväaikaista uneliaisuutta potilailla, joilla oli lähtötilanteessa korkea päiväaikainen uneliaisuuspisteytys, noin 4 pisteen ero lumelääkkeeseen verrattuna, mikä oli merkitsevää. Mutta koska tämä ei ollut ennalta suunniteltu analyysi, meidän on oltava varovaisia sen tulkinnassa”, tohtori Nourbakhsh sanoi. ”Tämä havainto ei ehkä kuitenkaan ole kovin yllättävä, sillä molemmat näistä lääkkeistä on hyväksytty stimulantteina käytettäväksi narkolepsiapotilailla, joilla on liiallista päiväaikaista uneliaisuutta.”
”Suosituksemme on, että koska amantadiini ei ollut lumelääkettä parempi missään alaryhmässä, sen käytöstä MS-taudin aiheuttaman väsymyksen hoidossa olisi luovuttava”, tohtori Nourbakhsh kommentoi. ”Modafiniilia ja metyylifenidaattia voidaan mahdollisesti harkita MS-potilaille, joilla on liiallista päiväaikaista uneliaisuutta, mutta tämä olisi todella vahvistettava lisätutkimuksissa.”
Väsymys on yleinen ja invalidisoiva MS-taudin oire, jota esiintyy noin 70-80 prosentilla MS-potilaista. Siihen ei ole olemassa hyväksyttyä lääkehoitoa. Lääkkeettömät hoitomuodot ovat kuitenkin osoittaneet jonkin verran menestystä: liikuntaa ja kognitiivis-behavioraalista terapiaa (CBT) koskevat tutkimukset ovat osoittaneet, että ne voivat olla tehokkaita aiheuttamatta sivuvaikutuksia, tohtori Nourbakhsh totesi. ”Meidän pitäisi siis saada potilaat kokeilemaan liikuntaa ja CBT:tä, ennen kuin siirrymme lääkitykseen.”
Tohtori Nourbakhsh sanoi olevansa pettynyt tutkimuksen tuloksiin, mutta ei kuitenkaan kauhean yllättynyt. ”Käytämme näitä kolmea lääkettä usein klinikalla, emmekä ole nähneet suuria hyötyjä, joten ihmettelimme, ovatko ne todella tehokkaita.”
Hänen mukaansa tutkimuksessa oli riittävä teho ja kysymykseen on saatu vastaus. ”Nämä ovat arvokkaita tuloksia – ne toivottavasti rohkaisevat lääkäreitä miettimään kahdesti ennen kuin määräävät näitä lääkkeitä, jotka voivat olla haitallisia ja joista ei ole selvää hyötyä”, tohtori Nourbakhsh totesi lopuksi.
Satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa, plasebokontrolloidussa, neljän jakson ristikkäistutkimuksessa 141 MS-tautia sairastavaa ja väsymystä potevaa potilasta sai kahdesti päivässä suun kautta otettua amantadiinia (maksimissaan 200 mg/vrk), modafiniilia (maksimissaan 200 mg/vrk), metyylifenidaattia (maksimissaan 20 mg/vrk) tai plaseboa, kutakin enintään kuuden viikon ajan, ja kunkin lääkityksen välissä oli kahden viikon huuhteluaika.
Potilaiden keskimääräinen MFIS-pistemäärä lähtötilanteessa oli 51,3, ja heidät satunnaistettiin johonkin neljästä lääkkeenantojaksosta. Ensisijaisen lopputuloksen (MFIS-pistemäärän muutos) analyysiä varten oli käytettävissä 136 osallistujan tiedot, ja 111 osallistujaa suoritti kaikki neljä lääkitysjaksoa.
Tarkoituksenmukaisessa analyysissä MFIS-kokonaispistemäärien pienimmän neliösumman keskiarvot maksimaalisella siedetyllä annoksella olivat seuraavat: 40,7 lumelääkkeellä, 41,2 amantadiinilla, 39,0 modafiniilillä ja 38,7 metyylifenidaatilla (P = 0,20 lääkityksen kokonaisvaikutuksen osalta; P > 0,05 kaikissa pareittaisissa vertailuissa). ”Kaikki lääkkeet ja lumelääke vähensivät MS-taudin väsymyspistemäärää 10-12 pistettä lähtötilanteesta, joten lumelääkkeen vaikutus oli melko huomattava”, tohtori Nourbakhsh totesi. MFIS:n fyysisissä ja kognitiivisissa ala-asteikoissa ja elämänlaatumittareissa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa minkään tutkimuslääkkeen ja lumelääkkeen välillä. Kaikkiin kolmeen lääkkeeseen liittyi haittavaikutusten lisääntyminen lumelääkkeeseen verrattuna.
Tohtori Nourbakhsh sanoo olevansa toiveikas sen suhteen, että tämä negatiivinen tutkimus voi kannustaa jatkotutkimuksiin MS-taudin väsymyksen uusista hoitokohteista ja lääkkeistä.
Hänen ryhmänsä on hiljattain tehnyt pilottitutkimuksen laskimoon annettavasta ketamiinista MS-taudin aiheuttaman väsymyksen hoidossa, ja siitä saatiin rohkaisevia tuloksia.
Tohtori Nourbakhsh korosti kuitenkin, että ketamiinia on vielä kokeiltava laajemmassa tutkimuksessa, ennen kuin sitä voidaan suositella käytettäväksi kliinisessä tutkimuksessa. ”Vaikka suonensisäinen lääkitys ei ole ihanteellinen, vaikutus näytti olevan melko pitkäaikainen, ja ero näkyi vielä 28 päivän kuluttua, joten sitä voitaisiin ehkä annostella kerran kuukaudessa, mikä voisi olla toteutettavissa”, hän sanoi.
Kommentoidessaan TRIUMPHANT-tutkimusta lääketieteen tohtori Jeffrey Cohen Cleveland Clinicistä sanoi, että ”väsymys on yleinen, usein invalidisoiva MS-taudin oire. Sitä ymmärretään huonosti, ja siihen liittyy todennäköisesti useita mekanismeja. MS-tautiin liittyvään väsymykseen ei tällä hetkellä ole yleisesti tehokasta hoitoa.”
”Nämä tulokset eivät ole yllättäviä, ja ne vahvistavat aiemmat tutkimukset”, tohtori Cohen sanoi. ”Vaikka näistä lääkkeistä ei ole hyötyä potilaille ryhmänä, niistä on ajoittain apua yksittäisille potilaille, joten niitä kokeillaan usein empiirisesti.”
”On myös tärkeää puuttua MS-taudin lisäksi kaikkiin muihin tekijöihin, jotka voivat aiheuttaa tai edistää väsymystä, esimerkiksi unihäiriöihin, lääkkeiden sivuvaikutuksiin, masennukseen ja muihin sairauksiin, kuten anemiaan tai kilpirauhasen vajaatoimintaan”, hän lisäsi.
Tohtori Nourbakhsh on ilmoittanut saaneensa henkilökohtaista korvausta konsultoinnista, tieteellisessä neuvoa-antavassa lautakunnassa toimimisesta, puhumisesta tai muusta toiminnasta Jazz Pharmaceuticalsille.
Versio tästä artikkelista on alun perin julkaistu Medscape.com-sivustolla.