ChinaEdit
Varhaisimmat arkeologiset todisteet yksipyöräisen kärryn muodossa olevista kottikärryistä ovat peräisin toisen vuosisadan Han-dynastian keisari Huin hautamuurauksista ja tiilihautareliefeistä. Maalattu hautamuuraus, jossa mies työntää kottikärryä, löydettiin Sichuanin maakunnassa sijaitsevasta Chengdun haudasta, ja se on ajoitettu tarkasti vuodelle 118 jKr. Kivestä veistetty reliefi kottikärryä työntävästä miehestä löydettiin Shen Fujunin haudasta Sichuanin maakunnasta, ja se on ajoitettu noin vuoteen 150 jKr. Ja sitten on vielä tarina hurskaasta Dong Yuanista, joka työnsi isäänsä yksipyöräisellä lu che -kärryllä, joka on kuvattu Shandongissa sijaitsevan Wu Liangin hautakammion seinämaalauksessa (vuodelta 147 jKr.). Aiemmat 1. vuosisadalta eaa. ja 1. vuosisadalta jKr. peräisin olevat kertomukset, joissa mainitaan ”peurakärryt” (luche), saattoivat myös viitata kottikärryyn.
5. vuosisadan Myöhemmän Hanin kirjassa todettiin, että aikoinaan köyhän ja nuorekkaan keisarillisen sensorin Bao Xuanin vaimo auttoi häntä työntämään lu che:tä takaisin kyläänsä heidän heikohkon vihkiseremoniansa aikana, noin vuonna 30 eaa. Myöhemmin Xin-dynastian Wang Mangia (45 eaa. – 23 jKr.) vastaan suunnatun Punaiset kulmakarvat -kapinan (n. 20 jKr.) aikana virkamies Zhao Xi pelasti vaimonsa vaaralta naamioitumalla ja työntämällä hänet lu che -kärryllään ohi kapinallisia kuulustelleen rosvoryhmän, joka päästi hänet ohitseen sen jälkeen, kun Zhao Xi oli vakuuttanut kapinallisille, että hänen vaimonsa oli kauhean sairas. Ensimmäinen kirjattu kuvaus kottikärrystä on Liu Xiangin teoksessa Lives of Famous Immortals. Liu kuvaa, että kottikärryn keksii legendaarinen kiinalainen mytologinen hahmo Ko Yu, joka rakentaa ”puisen härän”.
Kiinalainen historiallinen teksti Sanguozhi (Kolmen valtakunnan pöytäkirjat), jonka muinainen historioitsija Chen Shou (233-297 jKr.) on koonnut, hyvittää kottikärryn keksimisen Shu Hanin pääministerille Zhuge Liangille (181-234 jKr.), joka hallitsi Shu Hania vuosina 197-234. Kirjoituksessa todetaan, että vuonna 231 jKr. Zhuge Liang kehitti puisen härän ajoneuvon ja käytti sitä sotilastarvikkeiden kuljetukseen Cao Weiä vastaan käydyssä kampanjassa.
Keskelle asennettu pyöräMuutos
Pei Songzhin (430 jKr.) tekstiin tekemissä lisämerkinnöissä kuvataan yksityiskohtaisesti mallia siten, että siinä oli suuri yksittäinen keskitetty pyörä ja akseli, jonka ympärille rakennettiin puinen runko härkää esittävällä tavalla. Myöhemmin 1100-luvulla kirjoittanut Song-dynastian (960-1279) oppinut Gao Cheng kirjoitti, että hänen aikansa pieni kottikärry, jonka akselit osoittavat eteenpäin (jotta sitä voitiin vetää), oli Zhuge Liangin puisen härän suora jälkeläinen. Lisäksi hän huomautti, että kolmannen vuosisadan ”liukuvan hevosen” kottikärryt sisälsivät sen yksinkertaisen eron, että akseli osoitti taaksepäin (niin että sitä sen sijaan työnnettiin).
Kottikärryjä oli Kiinassa kahta tyyppiä. Kolmannen vuosisadan jälkeen yleisemmässä tyypissä on suuri, keskelle asennettu pyörä. Aikaisemmat tyypit olivat yleisesti etupyöräisiä kottikärryjä. Keskipyöräisellä kottikärryllä pystyttiin yleensä kuljettamaan kuusi ihmistä kerralla, ja sen sijaan, että kottikärryä vetävältä eläimeltä tai ihmiseltä olisi vaadittu työlästä energiaa, taakan paino jakautui tasaisesti pyörän ja vetäjän kesken. Eurooppalaiset vierailijat Kiinassa 1600-luvulta lähtien arvostivat tätä, ja Alankomaiden Itä-Intian komppanian jäsen Andreas Everardus van Braam Houckgeest kiinnitti siihen paljon huomiota vuonna 1797 ilmestyneessä kirjoituksessaan (jossa hän kuvaili tarkasti kärryn rakennetta ja kykyä kuljettaa suuria määriä painavia matkatavaroita). Matalampi kantopinta teki eurooppalaisesta kottikärrystä kuitenkin selvästi käyttökelpoisemman lyhyen matkan työssä. Vielä 1960-luvulla perinteiset kottikärryt olivat Kiinassa laajassa käytössä.
Kiinalaiset purjehduskärryt Muokkaa
Vaikka kiinalaisista purjehdusvaunuista on merkintöjä 6. vuosisadalta, nämä maalla purjehtivat kulkuneuvot eivät olleet kottikärryjä, ja päivämäärä, jolloin purjeavusteinen kottikärry keksittiin, on epävarma. Kaiverruksia löytyy van Braam Houckgeestin kirjasta vuodelta 1797.
Eurooppalaisten kiinnostus kiinalaisia purjehduskärryjä kohtaan näkyy myös Andreas Everardus van Braam Houckgeestin kirjoituksissa vuodelta 1797, jossa hän kirjoitti:
Lähellä Shandongin eteläistä rajaa on löydettävissä eräänlainen kottikärrytyyppinen kärrytyyppinen kärrytyyppinen kärrytyyppi, joka on paljon isompi kuin se, jota olen kuvaillut, ja joka on vedetty hevosen tai muulin avulla. Mutta arvioikaa yllätykseni, kun tänään näin kokonaisen laivueen samankokoisia kottikärryjä. Sanon harkitusti ”laivue”, sillä jokaisessa niistä oli purje, joka oli kiinnitetty pieneen mastoon, joka oli tarkalleen kiinnitetty kottikärryn etupäähän sijoitettuun pistorasiaan. Matosta tai useammin kankaasta valmistettu purje on viisi tai kuusi jalkaa (152 tai 183 cm) korkea ja kolme tai neljä jalkaa (91 tai 122 cm) leveä, ja siinä on tukipylväät, narut ja puomit, aivan kuten kiinalaisissa laivoissa. Lakanat yhdistyvät kottikärryn akseleihin ja ovat siten vastuullisen miehen manipuloitavissa.
Tällaiset purjehduskottikärryt jatkoivat käyttöä 1900-luvulle asti.
Muinais-Kreikka ja RoomaMuutos
Kottikärryt ovat saattaneet olla olemassa jo antiikin Kreikassa. Kaksi Eleusiksen temppelistä peräisin olevaa rakennusmateriaaliluetteloa vuosilta 408/407 ja 407/406 eaa. luettelevat muiden koneiden ja työkalujen ohella ”1 runko yksipyöräistä kärryä varten (hyperteria monokyklou)” (kreikaksi ὑπερτηρία μονοκύκλου):
Koska dikyklos (δίκυκλος) ja tetrakyklos (τετράκυκλος) tarkoittavat vain ”kaksipyöräistä” ja ”nelipyöräistä”,”, ja koska monokyklosin (μονόκυκλος) runko on Eleusiksen inventaariossa nelipyöräisen rungon ja sen neljän pyörän välissä, sen pitäminen muuna kuin yksipyöräisenä ylittää uskottavuuden rajan. Kyseessä voi olla vain kottikärry, jota ihminen välttämättä ohjasi ja tasapainotti… Nyt on jo varmaa, että kottikärryt eivät debytoineet Euroopassa keskiajalla, kuten yleisesti väitetään. Se oli siellä noin kuusitoista vuosisataa aikaisemmin.”
Vaikka todisteita kottikärrystä antiikin maanviljelyksessä ja kaivostoiminnassa ei ole ja vaikka ”kreikkalaisista maanviljelijöistä, kantajista, kaivostyöläisistä tai sotilaista, jotka käyttivät kottikärryä, ei ole sen enempää todisteita kuin roomalaisistakaan”, englantilainen teollisen arkeologian tutkija M.J.T. Lewis arveli, että kreikkalaisilla rakennustyömailla kottikärryt eivät olleet harvinaisia kohtuullisen kevyiden kuormien kuljettamiseen, ja että ne ovat saattaneet siirtyä myös roomalaisille käyttöön. Ei tiedetä, miltä kreikkalainen kottikärry näytti. Merkittävän ikäisiä kottikärryjen jäännöksiä ei ole löydetty, ja kuvat kottikärryistä yleistyvät vasta myöhäiskeskiajalla. Neljännellä vuosisadalla ilmestyneessä Historia Augusta -teoksessa kerrotaan keisari Elagabaluksen käyttäneen kottikärryä (lat. pabillus sanasta pabo, yksipyöräinen kulkuneuvo) naisten kuljettamiseen hovin kevytmielisissä leikeissä. Vaikka nykyiset todisteet eivät viittaa siihen, että kottikärryjä olisi käytetty keskiajalla, kysymys jatkuvuudesta Bysantin valtakunnassa on edelleen avoin tutkimusten puutteen vuoksi. Kottikärryt ovat saattaneet siirtyä Kiinaan ennen kuin ne katosivat Länsi-Euroopasta.
Keskiaikainen EurooppaEdit
Ensimmäiset kottikärryt keskiaikaisessa Euroopassa ilmestyivät joskus vuosien 1170 ja 1250 välillä. Näissä tyypeissä oli yleisesti pyörä edessä tai lähellä sitä (toisin kuin kiinalaisissa vastineissaan, joissa pyörä oli tyypillisesti kottikärryn keskellä), ja tämä järjestely on nykyään yleisesti löydettävissä kottikärryistä.
Kottikärryjen varhaishistorian tutkimusta vaikeuttaa yhteisen terminologian selvä puuttuminen. Teknologiahistorioitsija M.J.T. Lewis on löytänyt englantilaisista ja ranskalaisista lähteistä neljä mainintaa kottikärryistä vuosien 1172 ja 1222 välisenä aikana, joista kolme on nimetty eri termillä. Keskiajan taidehistorioitsija Andrea Matthiesin mukaan ensimmäinen arkistomerkintä kottikärrystä keskiaikaisessa Euroopassa on vuodelta 1222, ja siinä mainitaan useiden kottikärryjen osto Englannin kuninkaan töitä varten Doverissa. Ensimmäinen kuvaus esiintyy englantilaisessa käsikirjoituksessa, Matthew Parisin vuonna 1250 valmistuneessa Vitae duorum Offarum -teoksessa.
1300-luvulle tultaessa kottikärryt osoittautuivat käyttökelpoisiksi talonrakentamisessa, kaivostoiminnassa ja maataloudessa. Säilyneiden asiakirjojen ja kuvien perusteella kottikärryt pysyivät kuitenkin suhteellisen harvinaisina 1400-luvulle asti. Se näytti myös rajoittuvan Englantiin, Ranskaan ja Alankomaihin.
Vanhimmat Keski-Euroopasta säilyneet kottikärryt löydettiin vuosina 2014 ja 2017 arkeologisissa kaivauksissa Ingolstadtissa Saksassa. Kottikärryjen laudat muodostavien puiden kaatoajankohdat voitiin dendrokronologisesti ajoittaa yhden kottikärryn osalta vuodelle 1537 ja toisen kottikärryn osalta 1530-luvulle.
Nykyaikaiset variaatiot Muokkaa
Britannialainen keksijä James Dyson esitteli 1970-luvulla Ballbarrow’n, ruiskuvaletun muovisen kottikärryn, jossa on pyörän sijasta etupäähän asennettu pallomainen pallo. Perinteiseen rakenteeseen verrattuna pallon suurempi pinta-ala helpotti kottikärryn käyttöä pehmeässä maaperässä ja teki siitä sivuttaissuunnassa vakaamman raskailla kuormilla epätasaisella maalla.
Honda HPE60, sähköavusteinen kottikärry, valmistettiin vuonna 1998.
Sähköavusteisia kottikärryjä on nykyään laajalti saatavilla useilta eri valmistajilta. Moottorikäyttöisiä kottikärryjä käytetään monissa eri sovelluksissa; tekniikka on kehittynyt niin, että ne pystyvät kantamaan paljon raskaampia kuormia, jotka ylittävät painot, joita ihminen voisi kuljettaa yksin ilman apua. Moottorikäyttöiset kottikärryt ovat yleensä joko diesel- tai akkukäyttöisiä. Niitä käytetään usein pienimuotoisissa rakennussovelluksissa, joissa suurempien työkoneiden pääsy saattaa olla rajoitettu.