Keskustelut siitä, kuka on latinalaisamerikkalainen ja kuka ei, ovat kiihdyttäneet keskusteluja identiteetistä niiden amerikkalaisten keskuudessa, joiden perimä juontaa juurensa Latinalaiseen Amerikkaan tai Espanjaan. Kysymys nousi esiin Yhdysvaltain presidentinvaalikeskusteluissa ja Sonia Sotomayorin vahvistamisen yhteydessä Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen. Hiljattain se nousi esiin sen jälkeen, kun Espanjasta kotoisin oleva laulaja voitti vuoden 2019 Video Music Awards -gaalassa parhaan latinalaisamerikkalaisen laulajan palkinnon.
Ketä siis pidetään latinalaisamerikkalaisena Yhdysvalloissa? Ja miten heidät lasketaan mielipidekyselyissä, äänestäjien exit pollissa ja hallituksen kyselyissä, kuten vuoden 2020 väestönlaskennassa?
Yleisin lähestymistapa näihin kysymyksiin vastaamiseen on suoraviivainen: Kuka on latinalaisamerikkalainen? Kuka tahansa, joka sanoo olevansa. Eikä kukaan, joka sanoo, ettei ole.
Yhdysvaltojen väestölaskentatoimisto (U.S. Census Bureau) käyttää tätä lähestymistapaa, samoin Pew Research Center ja useimmat muut mielipidetutkimuksia tekevät tutkimusorganisaatiot. Tällä laskentatavalla Census Bureau arvioi, että Yhdysvalloissa oli 1. heinäkuuta 2019 noin 60,6 miljoonaa latinalaisamerikkalaista, mikä on 18 prosenttia koko maan väestöstä.
Tämän virallisen Census Bureaun luvun vaikuttavan tarkkuuden takana on pitkä historia muuttuvista nimityksistä, siirtyvistä kategorioista ja tarkistetuista kysymysten sanamuodoista väestölaskentalomakkeissa – kaikki nämä heijastavat kehittyviä kulttuurisia normeja siitä, mitä tarkoittaa olla latinalaisamerikkalainen tai latinalaisamerikkalainen Yhdysvalloissa nykyään.
Tässä on pikainen alkuvertailu Census Bureaun lähestymistavasta, jonka mukaan hispaanilaisuudesta päätetään itseään koskevien tietojen perusteella.
Muuttauduin Phoenixiin Meksikosta. Olenko latinalaisamerikkalainen?
Olet, jos sanot niin.
Vanhempani muuttivat New Yorkiin Puerto Ricosta. Olenko latinalaisamerikkalainen?
Olet, jos sanot niin.
Minun isovanhempani syntyivät Espanjassa, mutta kasvoin Kaliforniassa. Olenko latinalaisamerikkalainen?
Olet, jos sanot niin.
Syntyin Marylandissa ja menin naimisiin El Salvadorista tulleen maahanmuuttajan kanssa. Olenko latinalaisamerikkalainen?
Olet, jos sanot niin.
Syntyin Argentiinassa, mutta kasvoin Teksasissa. En pidä itseäni latinalaisamerikkalaisena. Laskeeko väestölaskentatoimisto minut latinalaisamerikkalaiseksi?
Ei, jos sanot, ettet ole. Vuonna 2015 Yhdysvalloissa asuneista 42,7 miljoonasta aikuisesta, joilla oli latinalaisamerikkalaista syntyperää, arviolta 5 miljoonaa ihmistä eli 11 prosenttia sanoi, ettei tunnista itseään latinalaisamerikkalaiseksi tai latinoksi. Census Bureau tai Pew Research Centerin kyselytutkimukset eivät laske näitä henkilöitä latinalaisamerikkalaisiksi.
Hispanistien itseidentifikaatio vaihtelee eri maahanmuuttajasukupolvien välillä. Latinalaisesta Amerikasta kotoisin olevien ulkomailla syntyneiden keskuudessa lähes kaikki identifioivat itsensä latinalaisamerikkalaisiksi. Mutta neljänteen sukupolveen mennessä vain puolet Yhdysvalloissa asuvista latinalaisamerikkalaista syntyperää olevista henkilöistä identifioi itsensä latinalaisamerikkalaiseksi.
Mutta eikö ole olemassa virallista määritelmää siitä, mitä tarkoittaa olla latinalaisamerikkalainen tai latino?
Vuonna 1976 Yhdysvaltain kongressi hyväksyi maan historian ainoan lain, joka velvoitti keräämään ja analysoimaan tiettyä etnistä ryhmää koskevia tietoja: Espanjalaista alkuperää tai syntyperää olevat amerikkalaiset. Lain sanamuodossa tämä ryhmä kuvattiin ”amerikkalaisiksi, jotka identifioivat itsensä espanjankielisiksi ja joiden alkuperä tai syntyperä on Meksikosta, Puerto Ricosta, Kuubasta, Keski- ja Etelä-Amerikasta ja muista espanjankielisistä maista”. Tämä sisältää 20 espanjankielistä maata Latinalaisesta Amerikasta ja itse Espanjan, mutta ei Portugalia tai portugalinkielistä Brasiliaa. Hallinto- ja budjettivirasto (Office of Management and Budget) kehitti vuonna 1977 latinalaisamerikkalaisia koskevien tietojen keräämistä koskevat standardit, joita tarkistettiin vuonna 1997. Näiden standardien avulla koulut, julkiset terveydenhuoltolaitokset ja muut julkishallinnon yksiköt ja virastot pitävät kirjaa siitä, kuinka monta latinalaisamerikkalaista ne palvelevat – mikä oli vuoden 1976 lain ensisijainen tavoite.
Laskentatoimisto ei kuitenkaan sovella tätä määritelmää laskiessaan latinalaisamerikkalaisia. Pikemminkin se luottaa täysin omaan ilmoitukseensa ja antaa jokaisen henkilön ilmoittaa, onko hän latinalaisamerikkalainen vai ei. Vuoden 2020 väestönlaskentalomakkeessa kysymys esitettiin näin:
Mitä eroa on latinalaisamerikkalaisella ja latinolla?
Termit ”latinalaisamerikkalainen” ja ”latino” ovat yleisiä etnisiä termejä, joiden tarkoituksena on kuvata – ja tiivistää – kyseistä etnistä taustaa omaavien Yhdysvalloissa asuvien ihmisten väestöä. Käytännössä Census Bureau käyttää useimmiten termiä ”Hispanic”, kun taas Pew Research Center käyttää termejä ”Hispanic” ja ”Latino” vaihdellen.
Jotkut ovat tehneet jyrkkiä eroja näiden kahden termin välille ja sanoneet esimerkiksi, että hispanot ovat Espanjasta tai Latinalaisen Amerikan espanjankielisistä maista kotoisin olevia ihmisiä (tämä ei koske Brasiliaa, jossa portugali on virallinen kieli), kun taas latinot ovat Latinalaisen Amerikan ihmisiä kielestä riippumatta (tämä sisältää Brasilian, mutta ei koske Espanjaa). Tästä keskustelusta huolimatta ”hispaani” ja ”latino” -nimityksiä ei ole yleisesti hyväksytty leimatun yhteisön keskuudessa, vaikka niitä käytetäänkin laajalti.
Sen sijaan Pew Research Centerin kyselytutkimukset osoittavat, että identiteettiä kuvataan mieluummin muilla termeillä. Vuonna 2015 tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että 50 prosenttia latinalaisamerikkalaisista kuvailee itseään useimmiten perheensä alkuperämaan mukaan: 23 prosenttia käyttää termejä latino tai latinalaisamerikkalainen, ja 23 prosenttia kuvailee itseään useimmiten amerikkalaiseksi. Jotkut uutis- ja viihdeuutiset, yritykset, paikallishallinnot ja yliopistot käyttävät sitä kuvaamaan maan latinalaisamerikkalaista väestöä. Latinx-termin käyttö ei kuitenkaan ole yleinen käytäntö, ja sen käyttöönotto on herättänyt keskustelua sen sopivuudesta espanjan kaltaisessa sukupuolittuneessa kielessä. Joidenkin kriitikoiden mukaan se sivuuttaa espanjan kielen ja sen sukupuolittuneen muodon, kun taas toiset näkevät latinxin sukupuolen ja LGBTQ-ihmiset huomioon ottavana terminä.
Vain 23 prosenttia yhdysvaltalaisista aikuisista, jotka identifioivat itsensä latinoiksi tai hispanialaisiksi, on kuullut termistä latinx, ja vain kolme prosenttia sanoo käyttävänsä sitä kuvaillakseen itseään, selviää Yhdysvaltain latinalaisamerikkalaisille aikuisille suunnatusta kaksikielisestä mielipidekyselytutkimuksesta, jonka tutkimuskeskus toteutti Yhdysvaltain latinolaisille aikuisille joulukuussa 2019. Tietoisuus ja käyttö vaihtelevat alaryhmittäin, ja 18-29-vuotiaat nuoret latinalaisamerikkalaiset ovat todennäköisimmin kuulleet termistä – 42 prosenttia sanoo kuulleensa siitä, kun taas 65-vuotiaista tai sitä vanhemmista 7 prosenttia. Käyttö on suurinta 18-29-vuotiaiden latinalaisamerikkalaisten naisten keskuudessa – 14 prosenttia sanoo käyttävänsä sitä, kun taas saman ikäryhmän latinalaisamerikkalaisista miehistä 1 prosentti sanoo käyttävänsä sitä.
Latinx-käsitteen ilmaantuminen ajoittuu samaan aikaan maailmanlaajuisen liikkeen kanssa, jonka tavoitteena on ottaa käyttöön sukupuolineutraaleja substantiiveja ja pronomineja monissa kielissä, joiden kielioppi on perinteisesti käyttänyt uros- tai naissukupuoleisia rakenteita. Yhdysvalloissa latinxin ensimmäiset käyttökohteet ilmestyivät yli kymmenen vuotta sitten. Se lisättiin laajasti käytettyyn englanninkieliseen sanakirjaan vuonna 2018, mikä kuvastaa sen lisääntynyttä käyttöä.
Census Bureau kysyy ihmisiltä myös heidän rotuaan ja syntyperäänsä. Miten nämä vastaukset vaikuttavat määritettäessä, onko joku latinalaisamerikkalainen?
Eivät ne vaikuta. Census Bureaun mielestä latinalaisamerikkalaiset voivat olla mitä tahansa rotua, mitä tahansa syntyperää tai mitä tahansa alkuperämaata. Tämä johtaa vaihteleviin kuvioihin, jotka liittyvät siihen, mistä ihmiset ovat kotoisin ja miten he päättävät ilmoittaa itsensä väestönlaskennan kyselyissä. Esimerkiksi lähes kaikki Meksikosta tulleet maahanmuuttajat (99 prosenttia) kutsuivat itseään latinalaisamerikkalaisiksi, ilmenee Pew Research Centerin analyysistä, joka koskee Census Bureaun vuoden 2018 American Community Survey -tutkimusta. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Espanjasta tulleista maahanmuuttajista 92 prosenttia sanoi niin, samoin Argentiinasta tulleista 91 prosenttia ja Panamasta tulleista 86 prosenttia.
Entä brasilialaiset, portugalilaiset ja filippiiniläiset? Ovatko he latinalaisamerikkalaisia?
He ovat Census Bureaun mielestä, jos he sanovat olevansa, vaikka nämä maat eivät sovi liittovaltion hallituksen viralliseen ”latinalaisamerikkalaisen” määritelmään, koska ne eivät ole espanjankielisiä. Suurimmaksi osaksi ihmiset, joiden sukujuuret juontavat juurensa näihin maihin, eivät tunnista itseään latinalaisamerikkalaisiksi, kun he täyttävät väestönlaskentalomakkeita. Vain noin 3 prosenttia Brasiliasta kotoisin olevista maahanmuuttajista tekee niin, samoin 1 prosentti Portugalista kotoisin olevista maahanmuuttajista ja 1 prosentti Filippiineiltä kotoisin olevista maahanmuuttajista, Pew Research Centerin vuoden 2018 American Community Survey -tutkimuksen taulukoiden mukaan.
Nämä mallit heijastavat todennäköisesti sitä, että virallisen hispanismimääritelmän tunnustaminen ja hyväksyminen kasvaa. Vuoden 1980 väestönlaskennassa 18 prosenttia brasilialaisista maahanmuuttajista ja 12 prosenttia sekä portugalilaisista että filippiiniläisistä maahanmuuttajista määritteli itsensä latinalaisamerikkalaisiksi. Vuoteen 2000 mennessä latinalaisamerikkalaisiksi identifioituvien osuudet olivat kuitenkin laskeneet lähelle nykyistä tasoa.
Mitä ihmiset ilmoittavat väestölaskentalomakkeissa, ei tarkisteta, vahvisteta tai oikaista riippumattomasti. Tämä tarkoittaa teoriassa sitä, että henkilö, jolla ei ole latinalaisamerikkalaisia esivanhempia, voisi identifioida itsensä latinalaisamerikkalaiseksi, ja hänet laskettaisiin siten.
Onko Census Bureau muuttanut tapaa, jolla se laskee latinalaisamerikkalaiset?
Ensimmäistä kertaa Census Bureau kysyi kaikilta maan kansalaisilta latinalaisamerikkalaisesta etnisestä alkuperästä vuonna 1980. Joitakin ponnisteluja tehtiin jo sitä ennen sellaisten ihmisten laskemiseksi, joita nykyään pidettäisiin latinalaisamerikkalaisina. Esimerkiksi vuoden 1930 väestönlaskennassa latinalaisamerikkalaiset yritettiin laskea osana rotukysymystä, jossa oli kategoria ”meksikolainen”.
Ensimmäinen suuri yritys arvioida maan latinalaisamerikkalaisväestön kokoa tehtiin vuonna 1970, ja se herätti latinalaisamerikkalaisissa järjestöissä laajaa huolta liian pienestä laskennasta. Osalta Yhdysvaltain väestöstä (5 %) kysyttiin, oliko heidän alkuperänsä tai syntyperänsä seuraavista luokista: ”Meksikolainen, puertoricolainen, kuubalainen, keski- tai eteläamerikkalainen, muu espanjalainen” ja ”ei, ei mikään näistä”. Tähän lähestymistapaan liittyi ongelmia, muun muassa noin 1 miljoonan latinalaisamerikkalaisen aliarviointi. Yksi syy tähän on se, että monet toisen sukupolven latinalaisamerikkalaiset eivät valinneet mitään latinalaisamerikkalaisryhmää, koska kysymys ei sisältänyt sellaisia termejä kuin ”meksikolaisamerikkalainen”. Kysymyksen sanamuoto johti myös siihen, että satojatuhansia Yhdysvaltain etelä- tai keskiosissa asuvia ihmisiä sisällytettiin virheellisesti ”keski- tai eteläamerikkalaisten” luokkaan.
Vuoteen 1980 mennessä nykyinen lähestymistapa – jossa kysytään, onko henkilö latinoamerikkalainen – oli vakiintunut, ja kysymystä ja vastausluokkia on sittemmin hiukan muokattu. Esimerkiksi vuonna 2000 lisättiin termi ”latino”, jolloin kysymys kuului: ”Onko tämä henkilö espanjalainen/hispanialainen/latino?”. Viime vuosina Census Bureau on tutkinut vaihtoehtoista lähestymistapaa latinalaisamerikkalaisten laskemiseen, jossa yhdistetään latinalaisamerikkalaista alkuperää ja rotua koskevat kysymykset. Tämä muutos ei kuitenkaan näkynyt vuoden 2020 väestölaskennassa.
Huomautus: Tämä on päivitys alun perin 28. toukokuuta 2009 julkaistuun kirjoitukseen, jonka ovat julkaisseet Jeffrey S. Passel, vanhempi väestötieteilijä, ja Paul Taylor, entinen varapuheenjohtaja, Pew Research Center.
