Japaninkielisen toimittajamme maailma kääntyi päälaelleen, kun hänen saksalainen vaimonsa kommentoi hänen lapsuusmuistojaan.
Japaninkielinen toimittajamme Daichiro Tashiro on melkoinen saalis. Hän ei ole vain kävelevä Disney-tietosanakirja, vaan hän on tarvittaessa myös lahjakas ja puhutteleva fanitaiteilija.
▼ Ja katsokaa tuota tuhannen megawatin hymyä!
Olemme pahoillamme, että joudumme särkemään toiveikkaiden lukijoidemme sydämet, mutta Daiichiro on onnellisesti naimisissa pitkäaikaisen tyttöystävänsä kanssa, jonka kanssa hän on ollut naimisissa kuusi vuotta. Yhdessäolon aikana he ovat kohdanneet oman osansa kulttuurisista väärinkäsityksistä; Daiichiro on japanilainen, mutta hänen vaimonsa saksalainen, ja he ovat luonnollisesti kasvaneet hyvin erilaisissa yhteiskunnissa, joissa on erilaiset tavat ja sosiaaliset odotukset.
Daiichiro myöntää, että suurin osa näistä kulttuurieroista on vain ”huh, vau” shokkiasteikolla. Silloin tällöin he törmäävät kuitenkin sellaiseen kompastuskiveen, joka saa Daiichiron arvioimaan uudelleen koko olemassaolonsa.
Päivä, joka murskasi Daiichiron käsityksen ”kesälomasta”, oli sopivasti helteinen huippukesä. Kurjenlaulajien äänekkäästi soidessa taustalla Daiichiro ja hänen vaimonsa kuljeskelivat supermarketin käytävillä, kuten pariskunnilla on tapana tehdä. Kun hänen katseensa osui tiskille, jossa tarjottiin ”Summer Vacation Free Study Kit”-paketteja, pakattuja kokeita tai tehtäviä, joita lapset voivat tehdä valitsemastaan aiheesta, Daiichiro huokaisi nostalgisesti omia lapsuudenlomiaan muistellen. Nuo päivät olivat nyt niin kaukana. Niin kauan sitten.
”Voi pojat, muistan, kun tein kesälomalla ilmaista opiskelua”, hän kertoi vaimolleen, joka kiiruhti hänen luokseen kori mukanaan.
”Hmm? Mitä nämä ovat?”
▼ Opiskelumahdollisuuksia rajoittaa vain se, kuinka monta muistikirjaa sinulla on.
Kun Daiichiron vaimo räpytteli silmiään opintovihkoille, Daiichiro otti asiakseen selittää kansansa lasten suuria koettelemuksia ja kärsimyksiä ikään kuin hän olisi heidän tiedottajansa. Hän kertoi vaimolle hänen ja hänen luokkatovereidensa itseaiheutetuista opinnoista, vaikeuksista ja oletettavasti siitä väistämättömästä paniikista, joka syntyy, kun lykkää kaikkea opiskelua siihen asti, että lomaa on hädin tuskin jäljellä.
Ei suinkaan vaikuttunut Dairoichin tarinoista kesäloma-aikojen juoksuhaudoista, vaan hänen tavallisesti hymyilevän vaimonsa kasvoilla näkyi täysi epäusko.
>
”Eli… siis… siis Japanissa teette harjoitustöitä kesälomalla? Eihän se sitten ole varsinaista lomaa, vai onko?”
Juuri tuosta vain Daichiron maailma romahti.”
▼ Dramaattinen toisto Daiichiron pään sisältä
Mitä? Mitä hänen rakas vaimonsa sanoi? Hän ei voinut käsittää sitä. Totta kai kesäloma on loma, hän ajatteli, se on sen tarkoitus! Se on loma! Loma, kuten ”pidennetty vapaa-ajan ja virkistyksen jakso”. Hetkinen… Odota, odota.
Odota.
Jos hän, kuten niin monet japanilaislapset, vietti kesälomansa töitä tehden…
Silloin se mitätöi määritelmän! Hän oli itse asiassa tehnyt juuri vapaa-ajan vastakohtaa: työtä! Vapaa-ajan vastakohta: työtä! Kun hänen olisi pitänyt vaeltaa pienessä lapsuusmaailmassaan huolettomasti, vapaana kuin lintu, hän oli kirjoittanut päivittäisiä päiväkirjamerkintöjä ja sitten nauttinut vapaudesta valita aihe, jonka parissa tehdä lisää töitä, kuin jonkinlainen sairas, ironinen vitsi!
”No niin”, hän virkkoi vaimolleen, joka oli yhä tärisemässä tästä tajunnanräjäyttävästä paljastuksesta, ”tarkoittaako se, että Saksassa… ei tehdä kesällä yhtään harjoitustyötä?”. Et ollenkaan?”
”En tietenkään”, vaimo vastasi heti. ”Miksi tekisimme? Nyt on kesäloma. Kesäloma.”
Daiichiro joutui myöntämään, että vaimolla oli asiaa.
Silloin hän tajusi jotain muuta. Eikö se ollut vain yleisesti hyväksytty tosiasia, että japanilaiset eivät voi lakata ajattelemasta töitä edes äärimmäisen harvinaisina vapaapäivinään? No, miten kenenkään voisi olettaa siirtyvän rentoutumismoodiin vietettyään lapsuutensa lomat keskittyneenä työntekoon? Unohtaisi, että rentoutumistila oli edes vaihtoehto.
Ei ihme, että niin monet japanilaiset kamppailevat stressinhallinnan ja toimistosta ajoissa poistumisen kanssa.
Daiichiro oli onnekas, kun hän sai kokea rentoutumisjuhlien dekadenssin vieraillessaan kesälomalla kesälomakohteessa vaimonsa saksalaisen perheen kanssa, mutta hän kehottaa muita miettimään tätä kulttuurillista rakennuspalikkaa. Vaikka on totta, että tehtävien tekeminen kesälomalla pitää lasten aivosolut aktiivisina ja kannustaa heitä vahvaan työmoraaliin, se saattaa myös vahingoittaa heidän kykyään pitää koskaan taukoa.
Ei pidä erehtyä, mutta yleisesti ottaen iloinen toimittajamme rakastaa sitä, että hänellä on tilaisuus keskustella näistä oikuista ja eroista vaimonsa kanssa. Onneksi hän on jo kaukana siitä iästä, jossa hänen odotettaisiin tekevän päivittäin muistiinpanoja näistä eroista ja kirjoittavan niistä raportin.