Valmistustapa
Taulukossa I (Suositellut annokset) on yhteenveto Lidokaiinihydrokloridi-injektion, USP:n suositelluista tilavuuksista ja konsentraatioista erityyppisiä anestesiatoimenpiteitä varten. Tässä taulukossa ehdotetut annokset koskevat normaaleja terveitä aikuisia ja viittaavat adrenaliinittomien liuosten käyttöön. Kun tarvitaan suurempia tilavuuksia, on käytettävä vain adrenaliinia sisältäviä liuoksia, lukuun ottamatta tapauksia, joissa vasopressorilääkkeet voivat olla vasta-aiheisia.
Potilailla, jotka ovat saaneet nivelsisäisiä infuusioita paikallispuudutteista nivelen sisällä artroskooppisten ja muiden kirurgisten toimenpiteiden jälkeen, on raportoitu haittavaikutuksista, jotka ovat liittyneet kondrolyysiin. Lidokaiinia ei ole hyväksytty tähän käyttöön (ks. VAROITUKSET ja ANNOSTUS JA ANNOSTUS).
Nämä suositellut annokset ovat vain suuntaa-antavia anestesia-annoksia, joita tarvitaan useimpiin rutiinitoimenpiteisiin. Todelliset käytettävät määrät ja pitoisuudet riippuvat useista tekijöistä, kuten kirurgisen toimenpiteen tyypistä ja laajuudesta, anestesian syvyydestä ja tarvittavan lihasrelaksaation asteesta, tarvittavan anestesian kestosta ja potilaan fyysisestä tilasta. Kaikissa tapauksissa on annettava pienin pitoisuus ja pienin annos, jolla saavutetaan haluttu tulos. Annoksia on pienennettävä lapsille sekä iäkkäille ja heikentyneille potilaille ja potilaille, joilla on sydän- ja/tai maksasairaus.
Anestesian alkaminen, anestesian kesto ja lihasrelaksaation aste ovat verrannollisia käytetyn paikallispuudutteen tilavuuteen ja pitoisuuteen (ts. kokonaisannokseen). Näin ollen Lidocaine Hydrochloride Injection, USP:n tilavuuden ja pitoisuuden lisääminen vähentää anestesian alkamista, pidentää anestesian kestoa, saa aikaan suuremman lihasrelaksaation ja lisää anestesian segmentaalista leviämistä. Lidocaine Hydrochloride Injection, USP:n tilavuuden ja pitoisuuden lisääminen voi kuitenkin johtaa syvempään verenpaineen laskuun epiduraalipuudutuksessa käytettäessä. Vaikka lidokaiinihydrokloridi-injektion haittavaikutusten esiintyvyys on melko vähäistä, suuria tilavuuksia ja pitoisuuksia käytettäessä on noudatettava varovaisuutta, koska haittavaikutusten esiintyvyys on suoraan verrannollinen injektoidun paikallispuudutusaineen kokonaisannokseen.
Epiduraalipuudutus
Epiduraalista koeannosta varten suositellaan vain seuraavaa saatavilla olevaa Hospira Lidokaiinihydrokloridi- ja adrenaliini-injektionesteen USP-erikoistuotetta:
Vaikka nämä liuokset on tarkoitettu nimenomaan epiduraalipuudutukseen, niitä voidaan käyttää myös infiltraatioon ja perifeeriseen hermosalpaukseen, edellyttäen, että niitä käytetään yksittäisina kerta-annoksina. Nämä liuokset eivät sisällä bakteriostaattista ainetta.
Epiduraalipuudutuksessa annostus vaihtelee puudutettavien dermatomien lukumäärän mukaan (yleensä 2-3 ml ilmoitettua pitoisuutta dermatomia kohti).
Kaudaalinen ja lannerangan epiduraaliblokki
Varotoimenpiteenä niiden haittavaikutusten varalta, joita joskus havaitaan subaraknoidaalitilaan tahattomasti tunkeutumisen seurauksena, on annettava koeannos, kuten 2-3 ml 1,5-prosenttista lidokaiinihydrokloridia, vähintään 5 minuuttia ennen lannerangan tai kaudaalisen epiduraaliblokin tarvitseman kokonaistilavuuden ruiskuttamista. Koeannos on toistettava, jos potilasta liikutetaan tavalla, joka on saattanut siirtää katetria. Epinefriini, jos se sisältyy testiannokseen (on ehdotettu 10-15 mcg), voi toimia varoituksena tahattomasta intravaskulaarisesta injektiosta. Jos tämä määrä adrenaliinia ruiskutetaan verisuoniin, se aiheuttaa todennäköisesti 45 sekunnin kuluessa ohimenevän ”adrenaliinivasteen”, joka koostuu sydämen sykkeen ja systolisen verenpaineen noususta, ympärileikkauksellisesta kalpeudesta, sydämentykytyksestä ja hermostuneisuudesta rauhoittumattomassa potilaassa. Rauhoitetulla potilaalla saattaa esiintyä vain pulssin nousua 20 tai enemmän lyöntiä minuutissa 15 tai useamman sekunnin ajan. Beetasalpaajia käyttävillä potilailla ei välttämättä esiinny muutoksia sykkeessä, mutta verenpaineen seurannassa voidaan havaita systolisen verenpaineen ohimenevä nousu. Anestesian alkamiseen on varattava riittävästi aikaa kunkin testiannoksen antamisen jälkeen. Lidokaiinihydrokloridia ja adrenaliinia sisältävän injektionesteen (Lidocaine Hydrochloride and Epinephrine Injection, USP) nopeaa ruiskuttamista suuren määrän katetrin kautta on vältettävä, ja mahdollisuuksien mukaan on annettava osittaisia annoksia.
Jos tiedetään, että subaraknoidaalitilaan on injisoitu suuri määrä paikallispuudutusliuosta, asianmukaisen elvytyksen jälkeen ja jos katetri on paikoillaan, harkitse lääkkeen talteenoton yrittämistä tyhjentämällä kohtalainen määrä aivo-selkäydinnestettä (esimerkiksi 10 ml) epiduraalikatetrin kautta.
SUOSITELTAVAT MAKSIMIANNOKSET
Aikuiset
Normaaleille terveille aikuisille Lidokaiinihydrokloridi- ja adrenaliini-injektionesteen (Lidocaine Hydrochloride and Epinephrine Injection, USP) yksilöllinen suositeltu enimmäisannos ei saa olla suurempi kuin 7 mg/kg ruumiinpainoa kohden, ja yleisesti suositellaan, että kokonaisannos ei saa olla suurempi kuin 500 mg. Käytettäessä ilman adrenaliinia suurin yksittäinen annos ei saisi ylittää 4,5 mg/kg (2 mg/lb) ruumiinpainosta, ja yleensä suositellaan, että suurin kokonaisannos ei ylitä 300 mg. Jatkuvassa epiduraali- tai kaudaalipuudutuksessa suositeltua enimmäisannosta ei saa antaa alle 90 minuutin välein. Kun jatkuvaa lannerangan tai kaudaalista epiduraalipuudutusta käytetään muihin kuin obstetrisiin toimenpiteisiin, lääkettä voidaan antaa enemmän, jos se on tarpeen riittävän anestesian aikaansaamiseksi.
Lidokaiinihydrokloridin suurimmaksi suositelluksi annokseksi 90 minuutin jakson aikana parakervikaaliblokossa synnytyspotilailla ja muilla kuin obstetrisilla potilailla on yhteensä 200 mg. Kummallekin puolelle annetaan yleensä puolet kokonaisannoksesta. Pistetään hitaasti, viiden minuutin välein puolelta toiselle (ks. myös keskustelu parakervikaaliblokista kohdassa VAROTOIMENPITEET).
Lapset
Minkään lääkkeen enimmäisannosta on vaikea suositella lapsipotilaille, koska se vaihtelee iän ja painon funktiona. Yli 3-vuotiaille lapsille, joilla on normaali vähärasvainen paino ja normaali kehon kehitys, enimmäisannos määräytyy lapsen iän ja painon mukaan. Esimerkiksi 5-vuotiaalle lapselle, joka painaa 50 kiloa, lidokaiini HCl:n annos ei saa ylittää 75-100 mg (1,5-2 mg/lb). Lasten laskimonsisäisen aluepuudutuksen induktiossa suositellaan käytettäväksi vielä laimeampia liuoksia (esim. 0,25-0,5 %) ja kokonaisannoksia, jotka eivät saa ylittää 3 mg/kg (1,4 mg/lb).
Systeemisen toksisuuden varalta on aina käytettävä pienintä tehokasta pitoisuutta ja pienintä tehokasta annosta. Joissakin tapauksissa on tarpeen laimentaa käytettävissä olevia pitoisuuksia 0,9-prosenttisella natriumkloridi-injektiolla tarvittavan lopullisen pitoisuuden saamiseksi.
VAIN EPIDURAALISEEN KÄYTTÖÖN.
Huomautus: Parenteraaliset lääkevalmisteet on tarkastettava silmämääräisesti hiukkasten ja värimuutosten varalta ennen antoa aina, kun liuos ja säiliö sen sallivat. Älä käytä injektiota, jos sen väri on vaaleanpunertava tai tummempi kuin lievästi keltainen tai jos se sisältää sakkaa.
STERILOINTI, VARASTOINTI JA TEKNISET MENETELMÄT
Raskasmetalleja sisältäviä desinfiointiaineita, jotka aiheuttavat vastaavien ionien (elohopea, sinkki, kupari jne.) vapautumista, ei tule käyttää ihon tai limakalvojen desinfektioon, koska ne on yhdistetty turvotus- ja ödeematapauksiin. Kun moniannosinjektiopullojen kemiallinen desinfiointi halutaan tehdä, suositellaan joko isopropyylialkoholia (91 %) tai etyylialkoholia (70 %). Monet kaupallisesti saatavilla olevat hankausalkoholimerkit sekä etyylialkoholiliuokset, jotka eivät ole USP-luokituksen mukaisia, sisältävät kumia vahingoittavia denaturointiaineita, joten niitä ei pidä käyttää. Kemiallinen desinfiointi suositellaan tehtäväksi pyyhkimällä injektiopullon korkki tai ampulli huolellisesti puuvillalla tai sideharsolla, joka on kostutettu suositeltuun alkoholiin juuri ennen käyttöä.
Ei saa käyttää autoklaavissa.