Toimittajan huomautus: Elokuu on Martini-kuukausi Alkoholiprofessorilla! Miksi? No, mikä tahansa päivä on tekosyy siemaista virkistävä Martini, mutta kesän koiranpäivinä mikään ei kuitenkaan sammuta janoa paremmin kuin Martini. Nauti tästä viikonlopun juomamatkasta tuttujen populaarikulttuurin hahmojen linssin läpi. Kippis! Katso osa 1 – James Bondista ja Vesper-cocktailista täältä. Osa 2 – Martinez vs. Martini täällä.
Martinin tilaaminen voi olla turhan monimutkaista. Myönnettäköön, että voit kävellä melkein mihin tahansa cocktailbaariin ja vain tilata hemmetin Martinin, ja baarimikko nyökkää ja tekee sinulle drinkin (etikettiehdotus: älä kävele baarimikon luo ja tilaa kirjaimellisesti ”hemmetin Martini”, ellet ole Lee Marvin). Mutta drinkki, jonka baarimikko tekee sinulle – no, se voi sisältää mitä tahansa ainesosia mitä tahansa yhdistelmiä. Gin ja vermuttia, eikö niin? Jotkut ihmiset ovat jopa epävarmoja oliivin suhteen (minä olen; vihaan oliiveja). Ja millaista vermuttia? Kuinka paljon? Ah, haluat vodkaa, etkä giniä? Ai, olet James Bond ja haluat vodkaa ja giniä? Ai, haluatte Martinin, mutta haluatte siihen Disaronnoa? Vauhtia nyt! Jossain on vedettävä raja. Suoraan? Suorana, mutkalla höystettynä? Täydellinen, erikoiskuiva, likainen, down? Se on naurettavaa, mutta jos haluatte perehtyä yksityiskohtiin…
Basic Martini – kultainen standardi, ei pelleilyä – käyttää giniä ja kuivaa vermuttia suhteessa 2:1, sekoitetaan jään päällä, siivilöidään korkeaan varren lasiin, jossa ei ole jäätä (”up”) ja koristeena joko sitruunan tai oliivien kierre (”up with a twist”). Perfect Martini -martinissa vermuttia on 50/50 kuivaa ja makeaa. Extra Dry Martini vähentää vermuttia puoleen. Dirty Martini -martinissa sekaan lisätään oliiveista peräisin olevaa suolavettä. Alaspäin tarjoiltu Martini tarjoillaan tumblerissa tai jäälasissa (näin sitä valmistetaan yhdessä Ernest Hemingwayn suosikkibaareista, Harry’s New York Barissa Pariisissa). Jos haluat cocktail-sipulia twistin tai oliivien sijaan, voit tehdä niin; pyydä Gibsonia.
Nyt… ravistatko vai sekoitatko? Ah, siinäpä se kysymys.
Televisiosarjan The West Wing eräässä jaksossa presidentti Josiah ”Martin Sheen” Bartlet sanoi: ”Ravistettuna, ei sekoitettuna, saat kylmää vettä ripauksella giniä ja kuivaa vermuttia. Sitä sekoitetaan erityisellä lusikalla, jotta jää ei lohkeile. James tilaa heikon martinin ja on snobistinen sen suhteen.” Mutta toisaalta Bartlett sanoi myös kerran: ”Jotta sitä kutsuttaisiin bourboniksi, sen on tultava Kentuckysta, muuten sitä kutsutaan sour mashiksi”, joten kaverin kaikkitietävyys on huomattavasti Bondia huonompi. Mutta miksi ravistettuna? Ian Flemingillä (joka, kuten kaikille suurille tarinankertojille sopii, ei ole aina kaikkein luotettavin lähde, kun on kyse hänen omasta elämästään) on oma tarinansa siitä, miten hän, ja siten James Bond, päätyi suosimaan Martininsa ravistettuna. Tarinan mukaan (joka on erilainen kuin ”legendan mukaan”) Fleming oli toisen maailmansodan päätyttyä Berliinissä Kemsley Newspapers -lehden kirjeenvaihtajana, mikä antoi hänelle mahdollisuuden jatkaa matkailu- ja seikkailumieltymystensä tyydyttämistä. Siellä ollessaan hän kohtasi baarimikon nimeltä Hans Schroder, joka ravisteli Martinit. Fleming jumaloi niitä.