Meioosi on eräänlainen solunjakautuminen, joka vähentää vanhemman solun kromosomien määrän puoleen ja tuottaa neljä sukusolua. Tätä prosessia tarvitaan munasolujen ja siittiöiden tuottamiseen sukupuolista lisääntymistä varten. Lisääntymisen aikana, kun siittiö ja munasolu yhdistyvät yhdeksi soluksi, kromosomien määrä palautuu jälkeläisissä.
Meioosi alkaa kantasolusta, joka on diploidi, eli siinä on kaksi kappaletta kutakin kromosomia. Emosolu käy läpi yhden DNA:n replikaatiokierroksen, jota seuraa kaksi erillistä ydinjakautumissykliä. Prosessin tuloksena syntyy neljä tytärsolua, jotka ovat haploideja, mikä tarkoittaa, että niissä on puolet enemmän kromosomeja kuin diploidissa emosolussa.
Meiosilla on sekä yhtäläisyyksiä että eroja mitoosiin, joka on solunjakautumisprosessi, jossa kantasolu tuottaa kaksi identtistä tytärsolua. Meioosi alkaa yhden DNA:n replikaatiokierroksen jälkeen uroksen tai naaraan sukupuolielinten soluissa. Prosessi jaetaan meioosi I:een ja meioosi II:een, ja molemmissa meioottisissa jakautumisissa on useita vaiheita. Meioosi I on sukusoluille ominainen solunjakautumistyyppi, kun taas meioosi II muistuttaa mitoosia.
Meioosi I, ensimmäinen meioottinen jakautuminen, alkaa profaasilla I. Profaasi I:n aikana kromatiiniksi kutsuttu DNA:n ja proteiinien kompleksi tiivistyy muodostaen kromosomeja.Monistuneita kromosomipareja kutsutaan sisarkromatideiksi, ja ne pysyvät yhdistettyinä keskipisteessä, jota kutsutaan sentromeeriksi. Suuri rakenne, jota kutsutaan meioottiseksi karaksi, muodostuu myös pitkistä proteiineista, joita kutsutaan mikrotubuluksiksi, solun kummallekin puolelle tai napaan. Profaasi I:n ja metafaasi I:n välillä homologiset kromosomiparit muodostavat tetradit. Tetradin sisällä mikä tahansa kromatidipari voi mennä päällekkäin ja sulautua toisiinsa prosessissa, jota kutsutaan risteytymiseksi tai rekombinaatioksi.Rekombinaatio on prosessi, jossa DNA:n osat katkeavat, yhdistyvät ja yhdistyvät uudelleen tuottaakseen uusia geeniyhdistelmiä. Metafaasi I:ssä homologiset kromosomiparit asettuvat ekvatoriaalilevyn molemmin puolin. Anafaasi I:ssä karan kuidut supistuvat ja vetävät homologiset kromosomiparit, joissa kussakin on kaksi kromosomia, kauemmas toisistaan ja kohti solun molempia napoja. Telofaasi I:n aikana kromosomit ovat koteloituneet ytimiin. Solu käy nyt läpi sytokineesiksi kutsutun prosessin, joka jakaa alkuperäisen solun sytoplasman kahdeksi tytärsoluksi. Kumpikin tytärsolu on haploidi, ja sillä on vain yksi kromosomisarja eli puolet alkuperäisen solun kromosomien kokonaismäärästä.
MeioosiII on meioosi I:ssä syntyneiden haploidien solujen mitoosijako.Profaasi II:n aikana kromosomit tiivistyvät, ja muodostuu uusi joukko kara-kuituja. Kromosomit alkavat liikkua kohti solun päiväntasaajaa. Metafaasi II:n aikana parillisten kromatidien sentromeerit kohdistuvat molempien solujen ekvaattorilevyä pitkin. Anafaasi II:ssa kromosomit erkanevat sentromeerien kohdalta. Karan kuidut vetävät erotetut kromosomit kohti solun kumpaakin napaa. Lopuksi telofaasi II:n aikana kromosomit sulkeutuvat ydinkalvoihin. Tämän jälkeen seuraa sytokinesis, joka jakaa kahden solun sytoplasman. Meioosin päätteeksi syntyy neljä haploidia tytärsolua, jotka kehittyvät joko siittiöiksi tai munasoluiksi.