Yllä: Murphy-Hanrehan Park Reserve -puiston tammet säilyttävät lehtensä läpi talven. Kuva: Erin Korsmo.
Syksyn lopulla useimmat lehtipuut pudottavat lehtensä talvikaudeksi. Itse asiassa sana lehtipuu tulee latinan sanasta decidere, joka tarkoittaa putoamista tai putoamista. Näillä seuduilla on kuitenkin kourallinen lehtipuita, joilla on taipumus pitää lehtensä syksyn yli. Se on mielenkiintoinen ilmiö, jota ei täysin ymmärretä. Mutta ennen sitä käydään läpi muutamia perusasioita.
Miksi puut ylipäätään menettävät lehtensä?
Kuten lähes kaikki muu luonnossa, puiden käyttäytyminen pyörii auringon ympärillä. Kun puut havaitsevat päivänvalon vähenemisen, ne alkavat vähentää tuottamansa klorofyllin määrää.
Klorofylli on tietenkin pigmentti, joka tekee lehdistä vihreitä ja on lähes kaikkien kasvien ensisijainen energiantuottaja. Kun klorofyllin tuotanto loppuu, se hajoaa ja viedään takaisin puuhun. Tämä klorofyllin väheneminen mahdollistaa muiden pigmenttien näkymisen, joita lehdissä on aina ollut, mutta jotka eivät ole olleet näkyvissä klorofyllin ylivoimaisen määrän vuoksi (kuten keltaiset, oranssit ja punaiset värit).
Lue lisää siitä, miksi lehdet vaihtavat väriä aiemmassa blogikirjoituksessa.
Tämän värimuutoksen myötä puut valmistautuvat lehtien irtoamiseen kasvattamalla lehden varren ja oksan väliin solukerroksen, jota kutsutaan abskissiokerrokseksi. Tämä kerros pysäyttää ravinteiden ja veden kulkeutumisen lehteen, ja siitä tulee tärkein fyysinen syy siihen, että puut menettävät lehtensä. Abskissiokerros auttaa myös suojaamaan tätä herkkää kasvin osaa talven kylmyydeltä ja kuivuudelta.
Suurin syy useimpien puiden lehtien putoamiseen on se, että talvisin meidän maailmankolkassamme on melko kylmää ja kuivaa. Sen sijaan, että puut kuluttaisivat energiaa suojellakseen näitä herkkiä elimiä, ne pudottavat lehtiä säästääkseen resursseja.
Pääongelma on se, että vesi on talvella useimmille kasveille periaatteessa mahdotonta saada (koska se on jäätä), joten ne eivät voi mitenkään korvata menettämäänsä vettä. Ja tietääkseni puille ei ole saatavilla elvyttävää ja täydentävää voidetta.
Mutta entä puut, jotka eivät menetä lehtensä talvella?
Meidän alueellamme on kourallinen puita, jotka säilyttävät kuivat, ruskeat lehtensä läpi talven. Termi tälle on ”marcescence”. Näiden puiden abskissiokerros muodostuu kokonaan vasta keväällä, minkä ansiosta ne säilyttävät lehtensä paljon pidempään.
Marcescence esiintyy lähes aina puun sukupuolisesti kypsymättömissä osissa (osissa, jotka eivät ole vielä muodostaneet kukkia). Yleisesti puissa on nuorena marssisuutta, mutta se häviää, kun ne vanhenevat. Suurin osa tammistamme on tällä tavoin nirso.
On myös tavallista, että vain osa puusta säilyttää lehtensä; yleensä lehdet jäävät lähimpänä maata oleviin oksiin.
Tässä on muutamia puita, joissa saatat nähdä tätä käyttäytymistä ja mistä löydät ne puistopiirin alueelta:
- valkotammi: Valkotammi on hallitseva puu Silverwood Parkissa, ja sitä voi nähdä satunnaisesti koko metsässä Murphy-Hanrehan Park Reserven koillisosassa.
- Suovalkotammi: Näitä puita on istutettu piknikalueille ja parkkipaikoille koko puistopiirin alueella.
- Sinipyökki/sarvipuu (Carpinus caroliniana): Tämä on aluskasvillisuuspuu, jota tavataan yleisimmin vaahtera-mustikkametsissä, kuten Baker Park Reserve ja Lake Rebecca Park Reserve.
- Humalajuomapuu (Ostrya virginiana): Nämä puut ovat samanlaisia kuin Carpinus, mutta yleisempiä. Niitä löytyy useimpien puistopiirin metsien aluskasvillisuudesta.
Onko lehtien säilyttämisestä hyötyä?
Puututkimusyhteisössä ei ole varsinaista yksimielisyyttä siitä, miksi jotkin puulajit säilyttävät lehtensä, mutta teorioita on useita. Tärkein niistä on se, että lehtien säilyttäminen suojaa seuraavan vuoden silmuja kauriita syöviltä hirvieläimiltä tai talven kuivilta tuulilta.
Lopulta marssivat puut menettävät lehtensä keväällä, kun uudet kasvinosat työntävät vanhat lehdet pois oksilta. Niinpä lehdet on joka tapauksessa haravoitava – vain vasta keväällä.