Mitä ovat Paavalin kirjeet?

Mitä ovat Paavalin kirjeet?

Paavalin kirjeet eli Paavalin kirjeet olivat apostoli Paavalin varhaiskirkolle kirjoittamia kirjeitä. Jumala säilytti monet näistä kirjeistä meille Raamatun kirjoina.

Nämä muinaiset epistolakirjeet sisältävät arvokasta tietoa nykyajan kristillisestä elämästä ja antavat meille samalla tilannekuvan varhaiskristillisestä kirkosta.

Paavali kirjoitti enemmän Raamatun kirjoja kuin yksikään muu kirjoittaja – mukaan lukien Mooses, Salomo ja kaikki alkuperäiset apostolit. Hänen katsotaan kirjoittaneen ainakin 13 Uuden testamentin kirjaa (14, jos heprealaiskirje lasketaan mukaan). Hänen kirjoituksiaan ovat tutkineet useammat tutkijat ja Raamatun opiskelijat kuin kenties kukaan muu Raamatun kirjoittaja.

Paavalin kirjeet ovat olennaisen tärkeitä lukea ja tutkia, jos haluamme täydellisemmän ymmärryksen Pyhistä Kirjoituksista. Mutta kuinka paljon sinä ymmärrät näistä kirjoista? Miksi ne kirjoitettiin? Kenelle ne kirjoitettiin? Mitä asioita Paavali käsitteli näissä monissa kirjeissä?

Mikä on kirje?

Episteli on yksinkertaisesti sana, joka tarkoittaa ”kirjoitettua viestiä” tai ”kirjettä”. Osa Paavalin epistoloista on kirjoitettu vankilaselleistä käsin (niitä kutsutaan yleisesti Paavalin vankilakirjeiksi), osa on osoitettu yksityishenkilöille ja osa seurakunnille. Paavalin kirjeet saneltiin useimmiten amanuenssille (sihteerille), lukuun ottamatta kirjettä galatalaisille, josta Paavali sanoo ainakin osan kirjoittaneensa omin käsin (Gal. 6:11).

Paavali kirjoitti nämä kirjeet noin 15-20 vuoden aikana noin vuosien 48 ja 67 jKr. välillä. Arviot näiden kirjeiden kirjoittamisajankohdista vaihtelevat hieman eri auktoriteettien välillä, mutta ne sijoittuvat tähän yleiseen aikajaksoon.

Paavalin kirjeet: tilannekatsaus varhaiskirkon historiaan

Paavalin kirjeet antavat meille käsityksen varhaiskristillisen kirkon seurakunnista ensimmäisellä vuosisadalla. Mitä voimme oppia näistä 14 kirjeestä, jotka ovat säilyneet meille Jumalan suoran inspiraation alaisina (2. Tim. 3:16)? Kun tutkimme niitä huolellisesti, voimme löytää vastauksia moniin kysymyksiin, kuten:

• Keitä olivat nämä ihmiset, joille Paavali kirjoitti?
• Mihin he uskoivat?
• Mitä haasteita he kohtasivat?
• Miten Paavalin opetukset poikkesivat Vanhan testamentin käytännöistä?
• Mitä näille varhaiskristittyjen kirjeenvaihtajille oli tärkeää?
• Millaisia olivat heidän kirkkoseurakuntansa?
• Miksi heitä vainottiin niin ankarasti?
• Ovatko Paavalin kirjeet sovellettavissa meihin tänä päivänä?

Paavalin kirjeet järjestyksessä

Paavalin kirjeet eivät itse asiassa esiinny Raamatussa samassa järjestyksessä kuin ne on kirjoitettu. Kaikki Raamatun auktoriteetit eivät ole yhtä mieltä Paavalin kirjeiden oikeasta järjestyksestä, mutta itse kirjeissä olevat asiayhteysvihjeet yhdessä Raamatun ulkopuolisten todisteiden kanssa mahdollistavat kohtuullisen tarkan arvauksen:

1. 1. tessalonikalaiskirje.
2. 2. tessalonikalaiskirje.
3. galatalaiskirje.
4. 1. korinttilaiskirje.
5. 2. korinttilaiskirje.
6. roomalaiskirje.
7. efesolaisille.
8. filippiläisille.
9. kolossalaisille.
10. filippiläisille.
11. filippiläisille.
12. kolossalaisille.
13. filippiläisille.
14. filippiläisille.
15. kolossalaisille.
16. filippiläisille.

Kun Paavali ei kirjoittanut kirjeitä alkuseurakunnan seurakunnille, hän joko vieraili henkilökohtaisesti niiden luona tai vaelsi halki Rooman valtakunnan levittääkseen evankeliumin sanomaa. Nämä matkat on kirjattu Apostolien teoissa, mikä antaa meille lisätietoa sekä itse Paavalin kirjeistä että yleisestä ajankohdasta, jolloin Paavali olisi kirjoittanut nämä kirjeet.

Esimerkiksi Efesolaiskirje, Filippiläiskirje, Kolossalaiskirje ja Filemoninkirje – vankilakirjeet – olisi kirjoitettu Paavalin ollessa kotiarestissa Roomassa.

(Jos haluat tarkemman katsauksen Paavalin matkoihin ja kirjeiden aikajanaan, lue ”Paavalin matkojen ja kirjeiden kronologia.”)

Kirjoittiko Paavali Heprealaiskirjeen?

Ei ole selvää, kirjoittiko Paavali Heprealaiskirjeen vai ei. Toisin kuin hänen muissa kirjeissään, hänen nimensä ei esiinny missään kirjeessä. Jotkut varhaiset perinteet liittävät kirjan Paavalille, mutta varhaisimmissa saatavilla olevissa Raamatun käsikirjoituskopioissa ei ole kirjoittajan nimeä.

Paavalin kirjeiden tarkoitus

Paavalin kirjeiden sisällöstä suuri osa oli tarkoitettu korjaamaan vääriä oppeja ja löyhää käyttäytymistä, jotka olivat soluttautuneet varhaiskirkon seurakuntiin.Ei kestänyt kauan, ennen kuin harhaoppi, väärä oppi ja hengelliset kompromissit alkoivat hiipiä alkukirkkoon. Suuri osa Paavalin kirjeiden sisällöstä oli tarkoitettu korjaamaan vääriä opetuksia ja löyhää käyttäytymistä, jotka olivat hiipineet alkukirkon seurakuntiin.

Mutta Paavali oli myös rohkaisija. Monet hänen kirjeistään ovat täynnä toivoa, ja niissä palataan aina ”Jumalan ylöspäin suuntautuvan kutsumuksen palkintoon Kristuksessa Jeesuksessa” (Fil. 3:14).

Paavali oli täynnä ”syvää huolta kaikista seurakunnista” (2. Kor. 11:28). Hän ei halunnut mitään muuta kuin nähdä, että Jumalan kansa pysyisi uskollisena kutsumukselleen ja lunastaisi yhdessä hänen kanssaan ”vanhurskauden kruunun, jonka Herra, vanhurskas tuomari, antaa minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka ovat rakastaneet hänen ilmestymistään” (2. Tim. 4:8).

Tässä on vain muutamia aiheita, joita Paavali käsittelee näissä kirjeissä:

• Ero ja uusi avioliitto.
• Kielillä puhuminen.
• Kristillinen omatunto.
• Työt ja armo.
• Hengelliset lahjat.
• Ylösnousemus.
• Vegetarismi.
• Sorjuus.
• Naisen asema kirkossa.
• Käyttäytyminen jumalanpalveluksissa.
• Vanhemmuus.
• Kirkon johtajien määrittäminen ja nimittäminen.
• Jumalan lain asema suhteessa pelastukseen.

Yleiskatsaus Paavalin kirjeisiin

Katsotaan nyt hyvin lyhyt yhteenveto Paavalin kirjeistä (siinä järjestyksessä, jossa ne esiintyvät Raamatussa).

• Roomalaiskirjeessä julistetaan, että Jeesus Kristus on kaikkien miesten ja naisten Vapahtaja, olivatpa he juutalaisia tai ei-juutalaisia. Se osoittaa tien iankaikkiseen elämään Jeesuksen Kristuksen elämän, kuoleman ja ylösnousemuksen kautta.
• Sekä 1. että 2. Korinttilaiskirje on kirjoitettu Korintin seurakunnalle, ja niissä käsitellään tarvetta tunnistaa synti ja poistaa se elämästämme. Seurakuntaa kehotetaan rakastamaan toisiaan ja odottamaan Jeesuksen Kristuksen kirkasta paluuta tähän maailmaan.
• Galatalaiskirjeessä Paavali käsitteli eräitä, jotka yrittivät vakuuttaa ei-juutalaisille galatalaisille, että heidän oli ympärileikattava itsensä, jotta he saisivat oikeuden Jumalan kanssa. Paavali osoittaa, että voimme tulla vanhurskaiksi ja saada anteeksi vain uskomalla Jeesukseen Kristukseen. Sitten meidän on elettävä Hengessä ja tuotettava Hengen hedelmää, joka ei riko lakia.
• Efesolaiskirjeessä selitetään, miten Kristus on se, joka yhdistää kaikki ihmiset. Kun otamme Kristuksen vastaan, hylkäämme vanhan ihmisen ja omaksumme uuden elämäntavan, rakkauden tien, tien, jolla autamme toisiamme.
• Filippiläiskirje on kirje Filippin seurakunnalle, jossa heitä rohkaistaan jatkamaan hyviä tekojaan ja omistautunutta palvelua Jumalalle. Filippiläisten seurakunta oli apostoli Paavalille jatkuva rohkaisun lähde.
• Kolossalaiskirje on kehotus vastustaa joitakin ajan pakanallisia, filosofisia ajatuksia, kuten askeettisuutta ja gnostilaisuudeksi kehittyneitä ajatuksia. Tie Jumalan luo kulkee Jeesuksen Kristuksen kautta ja tottelemalla hänen rakkauden moraalilakiaan.
• Kahdessa kirjeessä tessalonikalaisille käsitellään kysymystä siitä, milloin Jeesus Kristus palaa. Monet odottivat Kristuksen palaavan tuolloin, mutta 2. Tessalonikalaiskirjeestä käy ilmi, että lopun aikaa edeltävät tietyt tapahtumat, joita ei ole vielä tapahtunut.
• 1. ja 2. Timoteuksen ja Tiituksen pastoraalikirjeet on kirjoitettu papeille, jotta he käsittelisivät asioita, jotka koskettavat suoraan heidän palvelemiaan seurakuntia, kuten vanhimpien ja diakonien kelpoisuusvaatimuksia, leskien auttamista ja hyödyttömien riitojen, typerien riitojen ja kaikenlaisen riitelyn välttämistä.
• Hyvin lyhyessä kirjeessä Filemonille, Kolossassa asuvalle jäsenelle, Paavali yrittää rohkaista sovintoa Filemonin ja hänen luotaan karanneen ja kristityksi tulleen orjan välillä.
• Heprealaiskirjeessä ei mainita kirjoittajansa nimeä, mutta joidenkin varhaisten perimätiedonantojen mukaan sen kirjoittaja oli Paavali. Heprealaiskirjeessä käsitellään Jumalan ja hänen kansansa välisen uuden liiton tekemistä. Vanha liitto Jumalan ja Israelin jälkeläisten välillä korvataan nyt uudella liitolla, jonka uusi ylipappi eli Jeesus Kristus tekee mahdolliseksi. Sen sijaan, että Aabrahamin jälkeläisille annettaisiin fyysisiä siunauksia lain kirjaimen noudattamisesta, kaikkien kansojen ihmiset, jotka miellyttävät Jumalaa pyrkimällä tottelemaan häntä lain hengen mukaisesti, voivat saada Jumalan lahjan, iankaikkisen elämän Jeesuksen Kristuksen kautta.

Raamatun rakkausluku

1. Korinttolaiskirjeen 13. luvussa – Raamatun luvussa, joka on tullut tunnetuksi nimellä ”rakkausluku” – löydämme Paavalin selityksen todellisesta, jumalallisesta rakkaudesta.

Yksi Raamatun kuuluisimmista kohdista Paavali kirjoittaa: ”Rakkaus kestää pitkään ja on ystävällinen; rakkaus ei kadehdi; rakkaus ei leveile, ei paisuttele itseään; ei käyttäydy töykeästi, ei etsi omaa etuaan, ei ärsyynny, ei ajattele pahaa; ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee totuudesta; kestää kaiken, uskoo kaiken, toivoo kaiken, kestää kaiken. Rakkaus ei koskaan petä.” (1. Kor. 13:4-8).

Tämä rakkautta koskeva Raamatun luku on erinomainen apuväline kristityn itsetutkiskeluun. On tärkeää tarkastella itseämme ja varmistaa, että tapa, jolla kohtelemme muita, vastaa tätä kuvausta siitä, miten Jumala haluaa meidän kohtelevan muita. Tutustu lisää artikkelissamme ”Rakkauden luku.”

Paavalin viimeinen kirje

Kirja 2. Timoteukselle näyttää olevan aivan viimeinen kirje, jonka Paavali kirjoitti ennen kuin Rooman hallitus teloitti hänet (tai ainakin viimeinen kirje, joka säilyi Raamatussa). Tässä viimeisessä jäähyväiskirjeessä Paavali kehottaa nuorta pastoria Timoteusta vaalimaan kutsumustaan ja ”olemaan valppaana kaikissa asioissa, kestämään ahdistuksia, tekemään evankelistan työtä, täyttämään palvelustehtäväsi” (2. Tim. 4:5).

Paavali puolestaan keskittyi vähemmän omaan lähestyvään kuolemaansa ja enemmän siihen uskomattomaan tulevaisuuteen, jonka Jumala valmistaa ihmiskunnalle.

Hän kirjoitti: ”Sillä minut on jo vuodatettu juomauhriksi, ja lähdöni aika on lähellä. Olen taistellut hyvän taistelun, olen saattanut kilvan loppuun, olen säilyttänyt uskon. Lopuksi minulle on varattu vanhurskauden kruunu, jonka Herra, vanhurskas tuomari, antaa minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka ovat rakastaneet hänen ilmestymistään.” (2. Tim. 4:6-8) (2. Tim. 4:6-8).

Muutamaa kappaletta myöhemmin viimeinen Paavalin kirje päättyy näihin toivon sanoihin: ”Herra Jeesus Kristus olkoon teidän henkenne kanssa.” (2. Tim. 4:8). Armo olkoon teidän kanssanne. Aamen” (2. Tim. 4:22).

Paavalin kirjeet viittaavat Jumalan valtakuntaan

Apostoli Paavali oli yksi Jumalan suurimmista palvelijoista, ja hän käytti häntä julistamaan rohkeasti hyvää sanomaa tulevasta Jumalan valtakunnasta maailmalle ensimmäisellä vuosisadalla ja näiden kirjeiden kautta ihmisille kaikkina aikakausina.

Paavalin kirjeillä ei ollut merkitystä vain pari tuhatta vuotta sitten. Oppitunnit, joita Paavali opettaa noissa kirjeissä, ovat yhtä tärkeitä meille tänäänkin. Kun mekin kuljemme kohti ”vanhurskauden kruunua”, jota Paavali vaati, jokainen näistä kirjeistä on elintärkeä ymmärtää. (Ja voit lukea jokaisesta perusteellisemmin alla olevasta Aiheeseen liittyvät artikkelit -osiosta!)

Tietoa kirjoittajasta

Roy Demarest

Roy ja Pauline Demarest ovat olleet naimisissa yli 50 vuotta, ja heillä on kolme poikaa ja kuusi lapsenlasta. Roy toimi pastorina Orlandossa, Floridassa, sijaitsevassa Church of God, a Worldwide Association -järjestön seurakunnassa eläkkeelle siirtymiseensä saakka vuonna 2020.

Continue Reading