Mitä tehdä, jos sinua syytetään väärin perustein rikoksesta

Väärin perustein syytetty rikoksesta on kyseessä silloin, kun jotakuta syytetään rikoksesta, jota hän ei ole tehnyt. Henkilöä voidaan myös syyttää väärin mistä tahansa rikosryhmästä, kuten:

• raiskauksesta,
• pahoinpitelystä ja
• pahoinpitelystä.

Tilastot osoittavat, että ainakin 2372 ihmistä syytettiin väärin rikoksesta vuodesta 1989 vuoden 2018 loppuun. Vuonna 2018 ainakin 151 henkilöä syytettiin väärin perustein.

On monia syitä, miksi henkilö voi joutua väärin perustein syytetyksi rikoksesta. Viisi yleisintä ovat:

1. henkilöllisyysvirhe,
2. väärinkeräys,
3. pahanlaatuinen väärä syytös,
4. viranomaisen väärinkäytös ja
5. harhaanjohtava oikeuslääketieteellinen todistusaineisto.

Persoona voi tehdä neljää asiaa, jos hän joutuu väärin perustein syytetyksi rikoksesta. Nämä ovat:

1. vuokraa puolustusasianajaja,
2. tehdä esitutkinta,
3. saattaa syyttäjä epäilyksenalaiseksi ja/tai
4. nostaa siviilikanteen pahansuopaa syytteeseenpanoa vastaan.

Kalifornialaiset rikosoikeudelliset puolustusasianajajamme tuovat tässä artikkelissa esiin seuraavat asiat:

• 1. Mitä ovat väärät syytteet?
• 2. Onko olemassa todisteita/tilastoja vääristä tuomioista Yhdysvalloissa?
• 3. Mitkä ovat joitakin syitä, miksi ihmisiä syytetään väärin perustein?
• 4. Mitä henkilö voi tehdä, jos häntä syytetään väärin perustein rikoksesta?
  • 4.1. Palkata puolustusasianajaja
  • 4.2. Suorittaa esitutkinta
  • 4.3. Aseta syyttäjä syytteeseen
  • 4.4. Siviilikanteen nostaminen ilkivaltaisesta syytteeseenpanosta
  • 4.5. Ottaa yksityinen valheenpaljastuskoe

Mitä ovat väärät syytteet?

Vääristä syytteistä on kyse silloin, kun jotakuta syytetään rikoksesta, jota hän ei ole tehnyt. Nämä syytteet olisi hylättävä, jos:

• syytetty tai hänen puolustusasianajajansa,
• voi osoittaa tuomioistuimelle, että häntä on syytetty väärin perustein.

Vääränlainen tuomio syntyy silloin, kun tuomioistuinjärjestelmä tuomitsee tosiasiallisesti syyttömän henkilön.

Ihmiset voivat joutua väärin perustein syytetyiksi mistä tahansa rikoksesta Yhdysvalloissa. Tähän kuuluvat rikokset:

• varkaus,
• huumausaineet,
• raiskaus ja
• murha.

Yksi tavallisimmista tapaustyypeistä on kuitenkin pahoinpitelyyn liittyvä perheväkivaltarikos.

Esimerkki: Nia saa tietää, että hänen miehensä pettää häntä. Kostaakseen miehelle hän soittaa hätänumeroon ja kertoo poliisille, että hänen miehensä yritti lyödä häntä. Tämän jälkeen poliisi pidättää aviomiehen ja pidättää hänet syytteeseen pahoinpitelystä perheväkivallasta.

Tässä tapauksessa Nia syytti miestään väärin perustein rikoksesta. Jos aviomies voi todistaa, ettei hän ole syyllistynyt rikokseen, rikos olisi hylättävä. Jos ei, aviomies saa väärän tuomion rikoksesta.

2. Onko olemassa todisteita/tilastoja vääristä tuomioista Yhdysvalloissa?

Yhdysvalloissa kirjattiin 2372 vapauttavaa tuomiota vuodesta 1989 vuoden 2018 loppuun.1 Tämä ei välttämättä tarkoita, että kaikki heistä olisivat olleet tosiasiallisesti syyttömiä. Mutta se viittaa siihen, että väitettyjen uhrien väärät syytökset ja väärät tuomiot ovat laajalle levinneet.

Vapauttamisella tarkoitetaan sitä, että tuomioistuin kumoaa osapuolen rikostuomion. Vapauttamistilastot auttavat sitten:

• arvioimaan tilastoja vääristä tuomioista,
• sillä vapautus tarkoittaa, että asianosaista syytettiin väärin perustein ja hänet tuomittiin väärin perustein.

National Registry of Exonerations (kansallinen vapautusrekisteri) on kirjannut 151 vapautusta vuonna 2018.2

Vuoden 2018 vapautuksiin kuului mm:

• 101 vapautusta väkivaltaisista rikoksista, mukaan lukien 68 henkirikosta, 7 tuomiota lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja 10 aikuisten seksuaalista pahoinpitelyä,
• 2 vapautettua, jotka oli tuomittu kuolemaan,
• 33 vapautusta huumausainerikoksista,
• 23 vapautusta, jotka perustuivat kokonaan tai osittain DNA-todisteisiin,
• 70 vapautusta, jotka koskivat tuomioita, joissa rikosta ei tosiasiassa tehty,
• 107 vapautusta, joihin liittyi virkamiesten väärinkäytöksiä,
• 49 vapautusta, jotka koskivat tuomioita, jotka perustuivat syyllisyydentunnustuksiin,
• 31 vapautusta, joihin liittyi silminnäkijän erehdys,
• 19 vapautusta, joihin liittyi vääriä tunnustuksia,
• 111 vapautusta,
• 111 vapautusta,
• johon liittyi väärästä valasta vannominen tai väärästä syyttely.3

Seksuaalisen väkivallan osalta on huomattava, että suurinta osaa, arviolta 63 prosenttia, seksuaalisista pahoinpitelyistä ei koskaan ilmoiteta lainvalvontaviranomaisille.4 Seksuaalista väkivaltaa koskevien tapausten väärien ilmoitusten yleisyys on kuitenkin yleisesti ottaen alhainen.5

Mitkä ovat syitä siihen, miksi ihmisiä syytetään väärin perustein?

On viisi yleistä syytä siihen, miksi henkilöä saatetaan syyttää väärin perustein rikoksesta. Nämä ovat:

1. virheellinen henkilöllisyys – tämä on silloin, kun syyttäjä tunnistaa henkilön väärin rikokseen syyllistyneeksi.
2. muistivirhe – tai kun syyttäjä tekee virheen muistellessaan yksityiskohtia rikoksesta.
3. ilkivaltainen väärä syytös – tämä on silloin, kun syyttäjä valehtelee tarkoituksellisesti kertoessaan viranomaisille, että henkilö on syyllistynyt rikokseen. (Yksi syy voi olla yliotteen saaminen lapsen huoltajuus-/perheoikeudellisessa riidassa. Toinen syy on vihainen teini, joka valheellisesti väittää lapsen hyväksikäyttöä kostaakseen vanhemmalleen.)
4. virkavirhe – tai kun syyttäjät tai poliisit syyllistyvät jonkinlaiseen virkavirheeseen tai vallan väärinkäyttöön pidättäessään tai nostaessaan syytteen henkilöä vastaan rikoksesta.
5. harhaanjohtava oikeuslääketieteellinen todistusaineisto – tässä asiantuntijat liioittelevat tilastollisia väitteitä tehdäkseen lausunnoistaan vaikuttavampia.

Tämän viimeisen syyn osalta asiantuntijat saattavat liioitella asioita antaessaan:

• DNA-analyysin tai
• hiusanalyysin.

Väärän tunnistuksen osalta näitä tapahtuu usein poliisien jonotuksissa. Tämä johtuu siitä, että silminnäkijöillä on taipumus valita kokoonpanosta joku, joka muistuttaa eniten heidän muistikuvaansa epäillystä, vaikka epäilty ei itse asiassa olisikaan kokoonpanossa. Tätä ilmiötä kutsutaan ”parhaan arvauksen ongelmaksi”.

Viranomaisten väärinkäytösten osalta on huomattava, että ne voivat olla luonteeltaan hienovaraisia. Tutkinnan aikana poliisin on tarkoitus esittää todistajille avoimia kysymyksiä, kuten ”mitä seuraavaksi tapahtui?”, jotta tarkkuus säilyisi. Mutta joskus poliisi esittää virheellisesti ”johdattelevia kysymyksiä”, jotka saavat todistajat luomaan vääriä muistoja.

Esimerkki: Poliisi tutkii Marcosia murtorikoksesta. He kysyvät todistajalta useita kysymyksiä, kuten ”mitä sitten tapahtui?” ja ”vielä jotain muuta?”. Sitten poliisi kysyy: ”Milloin näitte Marcosin menevän taloon”, vaikka todellisuudessa todistaja näki epäillyn vain nurmikolla.

Kaksi ensimmäistä kysymystä ovat sallittuja avoimia kysymyksiä. Mutta viimeinen kysymys on kielletty johdatteleva kysymys. Se voi aiheuttaa vääriä muistoja ja hämmentää todistajaa. Tämä puolestaan voi johtaa väärään syytteeseen.

Mitä henkilö voi tehdä, jos häntä syytetään väärin perustein rikoksesta?

Henkilö voi tehdä neljä asiaa, jos häntä syytetään väärin perustein rikoksesta. Nämä ovat:

1. vuokraa puolustusasianajaja,
2. tehdä esitutkinta,
3. impeasoida syyttäjä,
4. tehdä siviilikanteen pahansuopaa syytteeseenpanoa vastaan ja/tai
5. teettää yksityinen valheenpaljastustutkimus.

4.1.1. Velvollisuus tehdä rikosoikeudenkäynti. Palkkaa puolustusasianajaja

Tärkeintä, mitä henkilön on tehtävä, jos häntä syytetään väärin perustein rikoksesta, on:

• pysyä vaiti ja
• hankkia oikeudellinen edustus lakisääteisten oikeuksiensa suojaamiseksi

Syytetyn ei pidä koskaan uskoa, että hän ei tarvitse lakimiestä vain siksi, että hän tietää olevansa syytön rikokseen. Puolustusasianajajan tarve on näissä tilanteissa kiistatta vielä suurempi. Tämä johtuu siitä, että tapaukseen voi liittyä:

• vuorovaikutusta syyttäjien kanssa rikossyytteiden virheistä keskustelemiseksi,
• vihamielisiä syyttäjiä ja todistajia,
• väärää tai harhaanjohtavaa todistusaineistoa ja
• syyllisyyden myöntämistä lievempiin rikoksiin.

Jälkimmäisen osalta on huomattava, että syytetyn edun mukaista voi olla:

• vähentää ankarien rangaistusten riskiä,
• tunnustamalla syyllisyytensä rikokseen, josta on lievemmät rangaistukset.

Rikosasianajaja on paras henkilö neuvomaan syytetylle, jos tämä on oikea ratkaisu.

joka esitti perusteettoman vaatimuksen. Kantajan on sitten todistettava kolme asiaa menestyäkseen kanteessa. Nämä ovat:

1. vastaaja esitti kevytmielisen kanteen kantajaa vastaan,
2. oikeudenkäyntiä ei nostettu voiton saamiseksi, vaan pikemminkin jossakin muussa tarkoituksessa (kuten häirinnässä), ja
3. kantajalle on aiheutunut sen seurauksena vahinkoa.

Jos kaikki nämä pystytään osoittamaan, ja kantaja osoitetaan syyttömäksi, kantaja voi saada korvauksen aiheutuneista vahingoista.

Tämä korvaus tapahtuu vahingonkorvauksen muodossa, ja siihen voi sisältyä:

• taloudellisia vahingonkorvauksia (kuten asianajopalkkioita ja sairaanhoitokuluja) ja
• ei-taloudellisia vahingonkorvauksia (kuten maineen menetys ja häpeä).

Väärin syytetyt uhrit voivat mahdollisesti nostaa myös kunnianloukkausjuttuja.

Hyväksyttyjen rikosten uhreja vastaan. Käy yksityisessä valheenpaljastuskokeessa

Yksityisen valheenpaljastuskokeen tekeminen ja läpäiseminen ei voi vahingoittaa, vaan siitä voi olla vain hyötyä valheellisesti syytetylle vastaajalle. Puolustusasianajaja voi näyttää tulokset syyttäjälle, joka voi sitten taivutella häntä hylkäämään syytteet tai tarjoutua tekemään toisen valheenpaljastuskokeen syyttäjän toimistossa. Jos vastaaja läpäisee testin uudelleen, syyttäjät saattavat päättää, että heidän juttunsa on liian heikko jatkaakseen syytteen nostamista.

Huomaa, että yksityisten valheenpaljastuskokeiden tulokset pysyvät luottamuksellisina, ellei vastaaja halua jakaa niitä. Jos vastaaja ei läpäise testiä, viranomaisten ei tarvitse koskaan tietää siitä. Lue lisää Kalifornian valheenpaljastinlainsäädännöstä.

Lisäapua…