DuPont julkisti vuonna 1938, että heidän yrityksensä oli keksinyt nailonin. Tämä uusi keksintö oli ensimmäinen synteettinen kuitu, kankaat, joita käytetään yleisesti tekstiileissä nykyään. Vuonna 1939 DuPont alkoi markkinoida nailonmonofilamenttisia kalastussiimoja; punotut Dacron-siimat pysyivät kuitenkin käytetyimpänä ja suosituimpana kalastussiimana seuraavien kahden vuosikymmenen ajan, sillä varhainen monofilamenttisiima oli hyvin jäykkää tai ”langallista” ja sitä oli vaikea käsitellä ja heittää. Varhaisella monofilamenttilangalla oli kuitenkin hyvä solmuvoima ja se näkyi kaloille hyvin heikosti, mikä loi pienen uskollisen kannattajakunnan kalastajien keskuudessa. Vuonna 1959 DuPont toi markkinoille Stren-langan, ohuemman ja paljon pehmeämmän monofilamenttilangan, jota voitiin käyttää monenlaisissa keloissa, myös äskettäin käyttöönotetuissa spinning- ja spin casting -välineissä. Strenin monofilamenttisiimoista tuli pian monien kalastajien suosikkeja helppokäyttöisyytensä vuoksi, ja ne synnyttivät lukuisia jäljittelijöitä.
Uudet materiaalit, esim. Spectra tai Dyneema, yleistyvät yhä enemmän kalastussiimoissa. Polyvinyylideenifluoridi (jota myydään myös nimellä fluorocarbon tai PVDF) muistuttaa hyvin paljon nailonmonofilamenttia, mutta sillä on useita etuja. Optinen tiheys on pienempi, mikä tekee siimasta vaikeammin havaittavan. Pinta on kovempi, joten se kestää paremmin kalojen teräviä hampaita ja kulumista. PVDF ei myöskään ime vettä ja kestää UV-valoa. Se on myös tiheämpää kuin nailon, mikä saa sen uppoamaan nopeammin.
Dyneema on myös tulossa hyvin suosituksi ja se on paljon vahvempi, mutta sitä käytetään enimmäkseen punottuna kalastussiimana. Koska joustava venymä on vain murto-osa nailonmonofiilin venymästä, kosketus kalaan tai syöttiin on suorempi. Sitä käytetään usein veneistä käsin tapahtuvassa syvänmerenkalastuksessa, koska siinä käytetään pienempiä halkaisijoita, jotka antavat vähemmän vastusta virtauksille, ja alhaisen venyvyyden ansiosta puremat ovat helposti havaittavissa.