Varhaiselämä ja ura
Pelosi syntyi Nancy D’Alesandroksi 26. maaliskuuta 1940 Baltimoressa, Marylandissa. Pelosi jatkaa perheensä perinnettä olla mukana politiikassa. Hänen isänsä toimi kongressissa ja oli Baltimoren pormestarina 12 vuotta, ja hänen veljensä Thomas toimi myöhemmin myös Baltimoren pormestarina.
Pelosi valmistui Trinity Collegesta Washingtonissa vuonna 1962. Opiskellessaan siellä hän tapasi Paul Pelosin. He menivät myöhemmin naimisiin ja muuttivat San Franciscoon. He saivat viisi lasta: Nancy Corinne, Christine, Jacqueline, Paul ja Alexandra.
Keskeisesti perheensä kasvattamiseen keskittynyt Pelosi pääsi hitaasti mukaan politiikkaan aloittaen vapaaehtoisena demokraattipuolueessa. Hän isännöi juhlia ja auttoi kampanjoissa. Pelosi nousi puolueen riveissä ja toimi Kalifornian edustajana demokraattien kansalliskomiteassa vuosina 1976-1996. Hän toimi myös Kalifornian demokraattisen puolueen osavaltion ja pohjoisen puolueen puheenjohtajana.
Kongressiin
Vuonna 1987 Pelosi teki harppauksen julkiseen virkaan voittamalla Kalifornian kahdeksannen vaalipiirin, johon kuuluu San Francisco, erityisvaalit. Edustajainhuoneen jäsenenä hän on toiminut määrärahakomiteassa ja pysyvässä tiedustelukomiteassa. Pelosi on kannattanut voimakkaasti terveystutkimuksen ja muiden terveydenhuolto- ja asunto-ohjelmien ja -aloitteiden rahoituksen lisäämistä. Hän on myös ihmisoikeuksien ja ympäristön puolestapuhuja.
Vuonna 2002 Pelosi valittiin edustajainhuoneen demokraattiseksi johtajaksi, mikä teki hänestä historian ensimmäisen naisen, joka ansaitsi tämän kunnian. Neljä vuotta myöhemmin hän loi jälleen uutta tietä naisille Yhdysvaltain politiikassa. Kun demokraatit voittivat enemmistön sekä edustajainhuoneessa että senaatissa vuoden 2006 välivaaleissa, Pelosi valittiin ensimmäisenä naisena edustajainhuoneen puhemiehen virkaan.
Oma edustajainhuoneen puhemies
Demokraattisen puolueen johtajana edustajainhuoneessa republikaanipresidentin alaisuudessa Pelosi oli ajoittain erimielinen hahmo. Hän arvosteli äänekkäästi presidentti George W. Bushin kantaa Irakin sotaan ja kannatti joukkojen vetämistä alueelta. Pelosi joutui kiistan keskipisteeseen vuonna 2009, kun CIA väitti, että hänelle oli kerrottu sen käyttäneen vesikidutusta terrorismista epäiltyihin – tekniikkaa, jota Pelosi oli äänekkäästi vastustanut. Pelosi kiisti CIA:n väitteet.
Pelosi ajoi parempipalkkaisten työpaikkojen kehittämistä, korkeakoulutuksen saatavuutta ja kohtuuhintaista terveydenhuoltoa kaikille sekä uudistettua energiapolitiikkaa, jossa keskityttiin puhtaampiin ja tehokkaampiin kotimaisiin vaihtoehtoihin.
Barack Obaman valinnan jälkeen vuonna 2008 Pelosi pääsi työskentelemään saman puolueen presidentin kanssa. Hän oli keskeisessä asemassa ajamassa terveydenhuollon uudistuslainsäädäntöä, josta tuli Affordable Care Act (Obamacare) vuonna 2010, kanta, joka toi hänelle lisää kritiikkiä GOP:lta.
Minoriteettijohtaja
Pelosi pysyi edustajainhuoneen puhemiehenä marraskuuhun 2010 asti, jolloin republikaanit saivat edustajainhuoneen hallintaansa ja valitsivat tehtävään John Boehnerin, jolloin Pelosi siirtyi vähemmistöjohtajaksi.
Pelosi joutui edustajainhuoneen ykkösdemokraattina kokemaan kritiikkiä puolueensa tappioista ja haasteita johtajuuttaan kohtaan. Ohion kongressiedustaja Tim Ryan yritti korvata hänet vähemmistöjohtajana vuonna 2016, mutta epäonnistui.
7. helmikuuta 2018 Pelosi piti maratonpuheen edustajainhuoneen lattialla vastustaakseen lainsäädäntöä, josta puuttui suojelu ”unelmoijille”, paperittomien maahanmuuttajien lapsille. Hyödyntäen ”maagisen minuutin sääntöä”, joka sallii edustajainhuoneen johtajien puhua niin kauan kuin he haluavat, Pelosi luki unelmoijien todistuksia ja lausui raamatunkohtia, kaiken kaikkiaan seisten noin kahdeksan tuntia ja seitsemän minuuttia, mikä on edustajainhuoneen ennätys, joka juontaa juurensa ainakin vuoteen 1909.
Paluu puhemiehen rooliin
Sen jälkeen kun demokraatit saivat edustajainhuoneen takaisin hallintaansa vuoden 2018 välivaaleissa, Pelosi valittiin jälleen edustajainhuoneen puhemieheksi vuoden 2019 alussa, mikä asetti hänet etulinjaan taistelussa presidentti Donald Trumpin kanssa hänen vaatimuksestaan 5,7 miljardin dollarin suuruisesta muurista, joka halkaisee Yhdysvallat.Meksikon rajalle.
Pattitilanne muuttui kiistanalaiseksi 35 päivää kestäneeksi hallituksen työnseisaukseksi, ja puhemies sai suurimman osan presidentin suuttumuksesta siitä, että hän kontrolloi kongressin rahoitusta. Kuitenkin pian sen jälkeen, kun Pelosi oli käytännössä perunut perinteisen, 29. tammikuuta pidettäväksi suunnitellun unionin tilaa käsittelevän puheen, presidentti Trump suostui avaamaan hallituksen tilapäisesti uudelleen.
Kongressin hyväksyttyä rahoituslakiesityksen, jossa rajamuuriin osoitettiin vain 1,375 miljardia dollaria, Trump julisti 15. helmikuuta kansallisen hätätilan, minkä ansiosta hän pystyi ohjaamaan muuhun hankkeeseen tarkoitettuja varoja muuriinsa. Pelosi vastasi aikatauluttamalla edustajainhuoneen äänestyksen kansallisen hätätilan lopettamista koskevasta lainsäädännöstä, mikä lisäsi senaatin republikaanien painetta ottaa kantaa asiaan. Kikkailu kannatti, sillä republikaanien hallitsema senaatti äänesti myös kansallisen hätätilan kumoamisen puolesta, mikä pakotti Trumpin antamaan presidenttikautensa ensimmäisen veto-oikeuden.
Puheenjohtaja joutui yhä useammin vastakkain puolueensa edistysmielisen siiven kanssa, erityisesti neljän tuoreen kongressiedustajan – newyorkilaisen Alexandria Ocasio-Cortezin, minnesotalaisen Ilhan Omarin, massachusettsilaisen Ayanna S. Pressleyn ja michiganilaisen Rashida Tlaibin – ryhmän kanssa, jotka tunnettiin nimellä ”ryhmä”. Sen jälkeen, kun tämä suorapuheinen kvartetti äänesti kesäkuussa rajavalvonnan hätärahoitusta koskevaa lakiesitystä vastaan, Pelosi torjui heidän neuvotteluihinsa kohdistamansa kritiikin. ”Kaikilla näillä ihmisillä on julkinen mitä tahansa ja Twitter-maailmansa”, hän sanoi New York Timesille. ”Mutta heillä ei ollut seuraajia. Heitä on neljä ihmistä, ja sen verran ääniä he saivat.”
Pelosi ja Squad yhdistyivät pian uudelleen vastustamaan Trumpia sen jälkeen, kun presidentti oli päästänyt Twitterissä irti raivokohtauksen, jossa hän sanoi, että neljän värillisten kongressiedustajien pitäisi ”mennä takaisin” kotimaihinsa. Heinäkuun puolivälissä puhemies johti äänestystä, jossa Trumpin sanat tuomittiin virallisesti rasistisiksi, mikä oli ensimmäinen edustajainhuoneen moitteet presidenttiä kohtaan yli 100 vuoteen.
Pelosi valittiin tammikuussa 2021 neljännelle kaudelle puhemieheksi äänin 216-208.
Kuukausia vastustettuaan edistysmielisten kehotuksia käynnistää viraltapanomenettely presidentti Trumpia vastaan, syyskuussa 2019 Pelosi ilmoitti, että edustajainhuone käynnistää virallisen viraltapanotutkimuksen. Käännekohta tuli raporttien myötä, joiden mukaan Trump oli pidättänyt sotilaallista apua Ukrainalle painostaakseen sen hallitusta tutkimaan vuoden 2020 presidenttiehdokkaan Joe Bidenin pojan toimia. ”Presidentti on saatava vastuuseen”, puhemies sanoi. ”Kukaan ei ole lain yläpuolella.”
31. lokakuuta Pelosin johtama edustajainhuone otti seuraavan askeleen hyväksymällä päätöslauselman, jossa vahvistettiin syytteeseenpanoprosessin säännöt ja tasoitettiin tietä 11. marraskuuta alkaville julkisille kuulemisille. Joulukuun 10. päivänä edustajainhuoneen demokraattijohtajat esittelivät kaksi viraltapanopykälää, joissa presidenttiä syytetään vallan väärinkäytöstä ja kongressin tukahduttamisesta.
Joulukuun 18. päivänä 2019, päivä sen jälkeen, kun Pelosi oli saanut presidentiltä kirvelevän kirjeen, jossa hän moitti ”epäpätevää” prosessia, edustajainhuone äänesti lähes täysin puoluerajojen mukaisesti kahdesta viraltapanopykälästä. Sen jälkeen puhemies lykkäsi pykälien välittämistä senaattiin toivoen, että republikaanien hallitsemassa ylähuoneessa turvattaisiin reilun oikeudenkäynnin ehdot, ennen kuin hän lopulta toteutti sen 15. tammikuuta 2020.
Muutoin kuin lähettämällä edustajainhuoneen valtakunnansyyttäjätiimin perustelemaan demokraattien asiaa, Pelosi ei voinut tehdä juuri mitään, sillä senaatin republikaanit äänestivät lisätodistajien sallimista vastaan ja ilmaisivat uskovansa, että presidentin käytös ei oikeuttanut erottamiseen virasta.
Hänen raadollinen suhteensa Trumpiin oli esillä Trumpin televisioidussa puheessa unionin tilasta 4. helmikuuta, kun presidentti näennäisesti torjui hänen kädenpuristusyrityksensä ja puhemies repi kopion puheestaan sen jälkeen. Seuraavana päivänä viraltapanosaaga päättyi, kun senaatti äänesti puoluerajoja noudattaen Trumpin vapauttamisesta molemmista syytteistä.