Hippokampus on aivorakenne, jolla uskotaan olevan kriittinen rooli muistissa. Vaikka hippokampuksen epäiltiin jo jonkin aikaa osallistuvan muistiin, sen merkitys tässä suhteessa vahvistui 1900-luvulla Henry Molaison -nimisen potilaan tapauksen myötä. Molaison, joka tunnettiin vain nimellä H.M. kuolemaansa asti vuonna 2008 (jotta hänen nimettömyytensä säilyisi hänen eläessään), joutui leikkaukseen vakavan epilepsian hoitamiseksi parikymppisenä. Leikkauksessa suuri osa hänen hippokampuksistaan joko poistettiin tai vaurioitui.
Leikkaus onnistui hallitsemaan Molaison kohtauksia, mutta sen jälkeen hän kärsi vakavasta anterogradesta amnesiasta, mikä tarkoittaa, että hänen kykynsä muodostaa uusia muistoja oli heikentynyt. Itse asiassa Molaison oli täysin kykenemätön muodostamaan uusia eksplisiittisiä muistoja (muistoja, joihin liittyy tosiasioiden tai kokemusten tietoinen muistaminen). Molaison säilytti joitakin muistoja leikkausta edeltävältä ajalta – vaikkakin lähempänä leikkausta olevat muistot eivät olleet yhtä vakaita – ja hänen proseduraalinen muistinsa (muisti ei-tietoisista toiminnoista, kuten haarukan käyttämisestä tai pyörällä ajamisesta) oli edelleen toimiva. Mutta implisiittisen muistin puutteiden vuoksi Molaison joutui elämään täysin nykyhetkessä; jokainen päivä ei tuonut mukanaan mitään muistoja edellisestä päivästä.
Toinen potilas nimeltä Clive Wearing koki hippokampusvaurion sairastettuaan aivotulehduksen, ja hän elää hyvin samanlaisen vajeen kanssa kuin Molaison. Hän pystyy säilyttämään tietoa vain noin 30 sekunnin ajan ennen kuin se katoaa, mutta hän pystyy silti hyödyntämään proseduraalista muistia esimerkiksi pianonsoitossa (katso video alla).