Kaikki joulumusiikki voidaan piirtää spektriä pitkin. Toisessa päässä on ”uskonnollinen kunnioitus ja kristillinen jumalanpalvelus” ja toisessa päässä ”talveen liittyvä hölynpöly”. Jos ”Baby It’s Cold Outside” ja ”Jingle Bells” sijoittuvat ”talveen liittyvään hölynpölyyn”, ”O Holy Night” sijoittuu melko tarkalleen sitä vastapäätä. Tämä laulu on ollut kirkkojen ja jouluelokuvien peruslaulu jo vuosikymmeniä, ja sen tunnettuus on ansaittu. Laulu on eeppinen, kuin Taru sormusten herrasta laulun muodossa, ja sen valtavat, paisuvat soinnut kiipeävät rauhalliseen lopputulokseen. Se on loistelias, mutta seesteinen, ja siihen on sekoitettu vain hieman synkkyyttä.
”O Pyhä yö” on eteläranskalaisten olosuhteiden tuote. Requemauren keskiaikaisessa kaupungissa vuonna 1843 paikallisen kirkon kirkkoherra halusi juhlistaa kirkon urkujen kunnostusta. Tämä johti hänet runoilija ja viinikauppias Placide Cappeaun luo, miehen, joka ei ollut juurikaan kiinnostunut uskonnosta. Cappeau hyväksyi pyynnön, ja postivaunussa matkalla Pariisiin hän kirjoitti runon ”Minuit, chrétiens” eli ”Midnight, christians”. Runoon ei liity lainkaan, mutta Cappeaulla oli yksi käsi, sillä hän oli menettänyt oikean kätensä lapsena, kun hänen ystävänsä ampui häntä vahingossa. Tee vaikutus ystäviisi ja perheeseesi seuraavan kerran, kun ”Oi pyhä yö” kajahtaa.
Pappi ehdotti, että Cappeau veisi runonsa säveltäjä Adolphe Adamille. Adam oli itse asiassa Cappeaun ystävä (ei se, joka ampui hänet), ja käytti runoa sävellyksensä pohjana.
Adam oli tuottelias säveltäjä, joka kirjoitti musiikkia useisiin oopperoihin ja baletteihin, muun muassa Giselleen, ja hänet voidaan sijoittaa joulumusiikkia säveltäneiden juutalaisten säveltäjien pitkälle listalle. Tuloksena syntyneen laulun nimi oli yksinkertaisesti ”Cantique de Noël” eli ”Joululaulu”, ja se kantaesitettiin vuonna 1847 paikallisen oopperalaulajan Emily Laureyn esittämänä.
Karolisti oli heti suosittu, mutta otti jyrkän syöksykierteen, kun sana Cappeausta levisi. Cappeau oli ateisti, joka halveksi voimakkaasti uskonnollista auktoriteettia. Närkästyneenä kirkon johto kielsi laulun ranskalaisesta liturgiasta. Ranskalaiset eivät antaneet laulun mennä, ja jonkin aikaa se eli kirkon ulkopuolella. Lopulta sävelmä päätyi John Sullivan Dwightin, amerikkalaisen unitaristipapin, vaikutusvaltaisen musiikkikriitikon ja osa-aikaisen joulupukki-imitaattorin korviin.
Vuonna 1855 Dwight päätti kääntää laulun englanniksi, ja tuloksena syntyi se, minkä nykyään tunnemme nimellä ”O Holy Night”. Uskonnollisempien filosofioidensa vuoksi Dwight päätti ottaa muutamia vapauksia Cappeaun sanoituksiin, ja ”O Holy Night” on siihen verrattuna paljon vähemmän hillitty. Dwight muutti Cappeaun kertosäkeen ”Ihmiset, polvistukaa, odottakaa vapautustanne. Joulu, joulu, täällä on Lunastaja” muotoon ”Oi jumalallinen yö, yö jolloin Kristus syntyi”. Dwight oli transsendentalisti, joka on pohjimmiltaan taantumuksellinen liike intellektualismia vastaan ja jonka mukaan kaikessa ja jokaisessa on luontaista hyvyyttä. ”O Holy Night” esittää yön ja itse tapahtuman pyhänä, mikä puuttuu alkuperäisestä kappaleesta. Tästä versiosta tuli suosittu, ja se jätti alkuperäisen varjoonsa, ja viimeisten noin sadan kuudenkymmenen vuoden aikana tehtyjen muutosten myötä meillä on nykyaikainen versio.
Tässä tarinassa on vielä yksi pieni kummallisuus. Legendan mukaan ”Cantique de Noël” oli osallisena Ranskan ja Preussin sodassa. Taistelutauon aikana 24. joulukuuta 1870 ranskalaiset joukot alkoivat laulaa laulua juoksuhaudastaan, ja se liikutti saksalaisia sotilaita niin paljon, että he alkoivat laulaa yhtä Martin Lutherin virsiä. Kapellien improvisoitu taistelu johti 24 tunnin aselepoon, jotta molempien osapuolten sotilaat voisivat juhlia joulua. Ei ole paljon todisteita siitä, että tämä todella tapahtui, mutta se saattoi johtaa virren suosion kasvuun koko Ranskassa tuohon aikaan ja sen lopulliseen palauttamiseen Ranskan kirkkoihin.
Se on siis ”Oi pyhä yö”, laulu, jonka on kirjoittanut juutalainen mies, joka perustuu ranskalaisen ateistin runoon, jonka kirkko on hylännyt, jonka on kääntänyt amerikkalainen transsendentalisti, jota on ehkä laulettu taistelukentillä saksalaisjoukkojen kanssa, ja jota varmasti laulaa joka vuosi yhä useampi laulaja, joka ei välitä pätkääkään mistään tästä.