Patricia Giraldo, joka tunnetaan myös nimellä Pat Benatar, on yhdysvaltalainen laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä.
Hän on voittanut Grammyn neljä kertaa ja hänellä on kaksi moninkertaista platinaa ja viisi platinalevyä.
Viisitoista hänen singlelistaan oli Billboardin Top 40 -listalla ja niistä muutamia ovat ”Love is a Battlefield”, ”Invincible”, ”Hit Me With Your Best Shot” ja ”We Belong”.
Hän on ollut ehdolla vuoden 2020 Rock & Roll Hall of Fameen.
Varhavuodet
Pat syntyi 10. tammikuuta 1953 Brooklynissa sijaitsevassa Greenpointissa. Hänen koko nimensä on Patricia Mae Andrzejewski.
Hänen isänsä oli Andrew Andrzejewski ja hän oli ohutlevytyöntekijä ja hänen äitinsä Mildred oli kosmetologi. Hänen perheensä muutti Puolasta New Yorkiin paremman elämän toivossa.
Kun hän oli pieni, hän alkoi rakastaa teatteria ja päätti ottaa laulutunteja. Kahdeksanvuotiaana hän lauloi ensimmäistä kertaa ja se oli kappale ”It Must Be Spring”. Hän lauloi sen Daniel Street Elementary Schoolissa.
Sen jälkeen hän meni Lindenhurst Senior High Schooliin ja hän oli musikaalissa, jossa hän esitti kuningatar Guinevereä Camelotista. Hän lauloi myös kaikenlaisissa koulun tilaisuuksissa jouluna ja vastaavissa.
Pat kouluttautui, jotta hän voisi päästä Juilliard-kouluun, mutta päätti, että hänen olisi parempi opiskella terveysalan koulutusta Stony Brookin yliopistossa.
Viime vuonna hän joutui valitettavasti jättämään opinnot kesken, koska meni naimisiin ensimmäisen aviomiehensä, Dennis Benatarin, kanssa.
Mies oli armeijan varusmies, ja hän palveli armeijan turvallisuusvirastossa. Tuohon aikaan Pat työskenteli pankkivirkailijana Richmondissa Virginiassa, mutta haaveili suuremmasta urasta.
Vuonna 1971 hän lopetti tämän juuri siksi, että halusi tehdä uraa musiikin parissa. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun hän näki Liza Minnellin Richmondissa ja tajusi, että hänen aikansa menee ohi, jos hän ei herää pian.
Hän sai töitä yökerhosta nimeltä ”The Roaring Twenties”, jossa hän oli tarjoilijana. Hän sai ensimmäisen keikan Sam Millerin kellariklubilla Coxon’s Army -yhtyeen kanssa, joka oli siellä vakituinen esiintyjä.
Tämän yhtyeen basisti nimeltä Roger Capps oli Patin basistina sen jälkeen, kun hän tuli kuuluisaksi.
Vuonna 1974 hän teki singlen ”Day Gig” ja sen tuotti Phil Coxon, Coxon Army -yhtyeen keulahahmo.
Vuosi sen jälkeen hän esiintyi New Yorkissa sijaitsevalla komediaklubilla Catch a Rising STra. Hän lauloi Judy Garlandin kappaleen ”Rock-a-Bye Your Baby With a Dixie Melody” ja klubin omistaja Rick Newman huomasi hänet.
Miehensä kotiuduttua he muuttivat New Yorkiin ja Pat alkoi olla säännöllinen esiintyjä Catch a Rising Star -nimisellä klubilla.
Vuonna 1975 hän oli mukana Harry Chapinin tekemässä musikaalissa ”The Zinger” Performing Arts Foundationin Playhousessa vuoteen 1976 asti.
Vuonna 1976 hän äänitti jinglejä Pepsille ja muille tuotemerkeille, kuten Jello-sille ja Sheratonille.
Vuonna 1978 hän esiintyi pääesiintyjänä newyorkilaisessa Tramps-yökerhossa ja herätti monien yhtiöiden huomion. Vain viikon kuluttua hän teki sopimuksen Chrysalis Recordsin kanssa.
Pat ja Dennis erosivat tämän jälkeen, mutta Pat päätti pitää sukunimensä.
Urakehitys
Vuonna 1979 Pat julkaisi debyyttialbuminsa nimeltä ”In the Heat of the Night”. Albumi ylsi Yhdysvaltain albumilistan 12. sijalle.
Albumin tuottivat Mike Chapman ja Peter Coleman. Osan siitä kirjoittivat myös Nicky Chinn, Roger Capps, John Mellencamp jne.
The Recording Industry Association of America sertifioi tämän albumin platinaksi min 1980.
Albumi oli nelinkertainen platinalevy Kanadassa ja oli erittäin suosittu.
Ensimmäinen single albumilta oli nimeltään ”If You Think You Know How to Love Me” ja se julkaistiin vuonna 1979, mutta se ei ollut kovin menestyksekäs.
Sen jälkeen he julkaisivat kappaleen ”Heartbreaker”, josta tuli hitti ja se nousi USA:n listoilla sijalle 23. Vuonna 1980 he julkaisivat ”We Live for Love” ja se nousi sijalle 27.
Kesällä 1980 hän julkaisi LP:n nimeltä ”Crimes of Passion”. Kappale nimeltä ”Hit Me with Your Best Shot” oli hyvin suosittu. Tällä LP:llä oli kiistelty kappale nimeltä ”Hell Is for Children”. Tämä kappale oli kirjoitettu sen jälkeen, kun hän oli nähnyt joukon artikkeleita lasten hyväksikäytöstä.
Kappale ”Hit Me with Your Best Shot” oli hänen ensimmäinen singlensä, joka nousi top 10:een. Single sai kultaa Yhdysvalloissa. Se oli kakkossijalla 5 viikkoa.
Pat voitti tästä albumista historiansa ensimmäisen Grammy-palkinnon kategoriassa ”Best Female Rock Vocal Performance”.
Albumi pysyi USA:n listalla 93 viikkoa, mikä oli hänelle suuri saavutus.
Vuonna 1980 Pat ja hänen miehensä Neil Giraldo olivat Rolling Stone -lehden kannessa.
Vuonna 1981 hän julkaisi kolmannen LP:nsä nimeltä ”Precious Time” ja vain kuukausi sen jälkeen se nousi listaykköseksi. Billboard US Top 200 LP-listalla.
Tämä albumi oli myös ensimmäinen, joka nousi listoille Isossa-Britanniassa (se oli sijalla 30). Tämän albumin pääsingle oli ”Fire and Ice” ja hän voitti siitä Grammy-palkinnon kategoriassa ”Best Female Rock Vocal Performance”.
Tämä albumi oli hänen kolmas albuminsa, jolle RIAA myönsi platinasertifikaatin.
Kanadassa se oli tuplaplatinaa.
Vuonna 1981 hän julkaisi musiikkivideon kappaleeseen ”You Better Run”.
Vuonna 1982 hän julkaisi uuden LP:n tällä kertaa nimellä ”Get Nervous” ja se toi mukanaan hittibiisin ”Shadows of the Night”.
Albumi ylsi Yhdysvalloissa neljänneksi ja sai platinasertifikaatin.
Hän sai mainitusta hitistä toisen Grammyn kategoriassa ”Best Female Rock Vocal Performance” vuonna 1982.
Singlet ”Looking for a Stranger” ja ”Little Too Late” olivat myös melko menestyksekkäitä.
Tämä albumi oli platinaa myös Kanadassa.
Vuonna 1983 hän teki ”Love is a Battlefield” ja se julkaistiin saman vuoden joulukuussa. Tällä singlellä hän harrasti enemmän pop-soundeja ja hän teki sille musiikkivideon, jossa oli juoni.
Tämä single nousi USA:ssa sijalle 5 ja oli valtava menestys. Australiassa se oli listaykkösenä seitsemän viikkoa peräkkäin. Isossa-Britanniassa se oli 49. sijalla.
Pat sai tästä kappaleesta toisen Grammy-palkinnon kategoriassa ”Paras naispuolinen rocklauluesitys”.
Kappale oli albumilta ”Live from Earth”, joka äänitettiin vuosina 1982 ja 1983, ja se nousi sijalle 13. Yhdysvaltain listoilla ja sai platinasertifikaatin.
Gramy-palkitun hitin ohella myös ”Lipstick Lies” oli menestyskappale tältä albumilta.
Vuonna 1984 hän julkaisi viidennen albuminsa nimeltä ”Tropico”. Kappale siitä nimeltään ”We Belong” julkaistiin ’ennen albumin julkaisua ja se nousi USA:n listaykköseksi. Se oli myös korkeimmillaan 22. sijalla Isossa-Britanniassa.
Sen jälkeen hän julkaisi ”Ooh Ooh Song”, joka myös menestyi. Se sai myös platinasertifikaatin ja on hänen kuudes albuminsa.
Vuonna 1986 kappale ”We Belong” oli ehdolla, mutta tällä kertaa kategoriassa ”Best Female Pop Vocal Performance”, joka oli hänelle uutta.
Vuonna 1985 hän julkaisi kuudennen albuminsa nimeltä ”Seven the Hard Way” ja se sisälsi Grammy-ehdokkaana olleen singlen nimeltä ”Invincible”, joka oli myös teemana elokuvassa nimeltä ”Billie Jeanin legenda”.
Ennen tämän albumin julkaisua hänen singlensä ”Seks As a Weapon” nousi listalla sijalle 28.
Albumi oli sijalla 26. Yhdysvalloissa ja sai kultasertifikaatin.
Kanadassa se oli hänen seitsemäs peräkkäinen platinasertifioitu albuminsa.
Vuonna 1988 hän julkaisi toisen albumin nimeltä ”Wide Awake in Dreamland” ja sillä oli single ”All Fired Up”, joka oli jälleen Grammy-ehdokkaana ja nousi USA:ssa ja Isossa-Britanniassa sijalle 19.
Kappale oli yksi suurimmista hiteistä sinä vuonna. Albumi sai myös kultaa ja platinaa Kanadassa.
Vuonna 1991 hän julkaisi albumin nimeltä ”True Love”, joka oli blues-albumi ja siinä esiintyi yhtye nimeltä Roomful of Blues. Tämä albumi sai kultasertifikaatin Kanadassa ja on hänen ensimmäinen albuminsa, joka ei ole platinaa Kanadassa.
Kaksi vuotta myöhemmin hän julkaisi ”Gravity’s Rainbow”. Kappale ”Everbody Lay Down” nousi listaykköseksi.
Tämä albumi on Patin viimeinen Chrysalis recordsin julkaisema albumi. Tämä albumi ei ollut kaupallisesti yhtä menestyksekäs kuin hänen aiemmat työnsä.
Vuonna 1997 hän julkaisi ”Innamorata” CMC International Record -levymerkillä. Tämä albumi ei ollut menestys.
Vuonna 2003 hän julkaisi toisen albumin ”Go”, joka ei myöskään menestynyt yhtä hyvin. Tämän albumin kappaleita olivat muun muassa ”Girl” ja ”Have It All”.
Vuonna 2015 hän julkaisi juhlakappaleen nimeltä ”One December Night”.
Vuonna 2017 hän teki kappaleen ”Shien” Women’s Marchia varten. Samana vuonna hän teki kappaleen ”Dancing Through the Wreckage” dokumenttielokuvaan ”Served Like a Girl”.
Tämä kappale oli ehdolla Critics’ Choice Awardsin parhaan dokumenttielokuvan kappaleen palkinnon saajaksi.
Vuonna 2006 hänen kappalettaan ”We Belong” käytettiin Sheraton Hotelsin kampanjassa. ”Hit Me With Your Best Shot” käytettiin myös din Chili’s-mainoksessa ja We Belong oli Pepsi-mainoksessa.
Henkilökohtainen elämä
Esimerkiksi yksityiselämässään hän meni kahdesti naimisiin.
Ensimmäisen avioliiton hän solmi Dennis Benatarin kanssa, joka oli hänen lukioaikainen rakkautensa. Hän oli tuolloin vasta 19-vuotias. He erosivat 7 vuotta myöhemmin.
Vuonna 1982 hän meni naimisiin Neil Giraldon kanssa, joka on kitaristi, kirjailija ja tuottaja. Heillä on kaksi yhteistä tytärtä. He asuvat tällä hetkellä L.A:ssa.
Hänen lempiharrastuksensa on ruoanlaitto ja hän pitää erityisesti italialaisen ruoan valmistamisesta.
Lyhyt yhteenveto
Täysnimi: Patricia Mae Andrzejewski.
Syntymäaika: Syntymäaika: 10. tammikuuta 1953
Syntymäaika: 10. tammikuuta 1953
Syntymäpaikka: 10. tammikuuta 1953: Greenpoint, Brooklyn, New York, Yhdysvallat
Ikä: 67
Ammatti: Laulaja, lauluntekijä
Korkeus: 1, 52 m
Paino: 45 kg
Nettovarallisuus: 40 miljoonaa dollaria