Perherakenteen historialliset muutokset
Historiallisesti perherakenne on muuttunut. Näihin huomattaviin muutoksiin ovat vaikuttaneet muut väestössä tapahtuneet muutokset: vähemmän ja myöhäisempiä avioliittoja, lyhytaikaisempia avioliittoja, enemmän avioeroja, joita seuraa uusi parisuhde tai uusi avioliitto, enemmän avioliiton ulkopuolisia liittoja (avoliittoja), enemmän avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia ja enemmän naisia, jotka työskentelevät kodin ulkopuolella jopa hyvin pienten lasten kanssa (ks. Cherlin 2010). Esimerkiksi vuodesta 1950 lähtien avioparin kanssa asuvien lasten määrä on laskenut hieman yli 90 prosentista noin 74 prosenttiin. Samanaikaisesti sekä yksinhuoltajaperheiden että yksinhuoltajaperheiden määrä on kasvanut tänä aikana, ja yksinhuoltajaperheet ovat yleisempiä. Perherakenne on yhteydessä rotuun siten, että mustat lapset asuvat paljon epätodennäköisemmin kahden vanhemman kanssa kuin kaikki muut lapset, ja vuonna 2010 arvioiden mukaan noin 50 prosenttia lapsista asui kahden vanhemman kanssa. Lisäksi kaikista yksinhuoltajaperheissä asuvista lapsista noin puolet äideistä ei ollut koskaan mennyt naimisiin, ja noin 30 prosenttia oli eronneita äitejä.
Toinen esimerkki perherakenteen ajallisista muutoksista osoittaa, että avioerot olivat harvinaisia ennen 1900-lukua, joten lapsiperheitä muodostettiin yleisesti puolison kuoleman jälkeen. Tällaiset vastaperustetut lapsipuolet eivät kokeneet elossa olevan, muualla asuvan vanhemman aiheuttamaa hankaluutta, joten lasten ei odotettu siirtyvän vanhempiensa erillisten kotien välillä, kuten tapaamissopimusten tapauksessa. Termi ”kaksiytiminen perhe” keksittiin 1970-luvulla kuvaamaan avioeroperheitä, joissa lapset kuuluivat kahteen kotitalouteen. Vielä yksi esimerkki perherakenteen muutoksesta johtuu avioliittojen viivästymisestä ja avioerojen lisääntymisestä. Avioliiton ulkopuoliset liitot ovat lisääntyneet, eikä ole harvinaista, että tällaisissa liitoissa on mukana myös lapsia. Näin ollen pelkkä yhden ja kahden vanhemman perheiden määrittely ei kerro näihin kahteen luokkaan sisältyvästä monimutkaisuudesta, johon sisältyy läsnä olevien vanhempien lukumäärän ja siviilisäädyn/parisuhteen leikkauspiste. Yksinhuoltajaperheisiin kuuluvat naimattomat ja eronneet vanhemmat sekä avoliitossa elävät vanhemmat (sekä naimattomat että eronneet) ja nykyinen kumppani. Vastaavasti kahden vanhemman perheillä voidaan viitata kahden vanhemman biologisiin perheisiin (naimisissa tai ei) tai jonkinlaiseen perhepuoleen (naimisissa tai ei).
Tyypillinen raportointi lasten asumisjärjestelyistä CPS-tietojen avulla antaa paljon tietoa sekä lapsesta että hänen asuinympäristöstään, asuuko hän molempien vanhempiensa kanssa ja heidän siviilisäädyllään, asuuko hän vain äidin kanssa ja hänen siviilisäädyllään, asuuko hän vain isän kanssa ja hänen siviilisäädyllään vai asuuko hän ilman vanhempia (ks. US Census Bureau 2013a). Tietoja annetaan esimerkiksi seuraavista seikoista: lapsen sukupuoli, ikä ja rotu (vain valkoiset, vain mustat, vain aasialaiset ja kaikki muut yhdistelmät), sisarusten läsnäolo ja lukumäärä, vanhemman avopuolison läsnäolo, vanhempien korkein koulutustaso, sekä lapsen että vanhempien syntyperä, isovanhempien läsnäolo, muiden aikuisten läsnäolo, elatusavun saaminen, kotiin jäävä vanhempi, lapsen ja vanhempien osallistuminen työvoimaan, perheen tulot, sairausvakuutusturva ja köyhyys. Tuoreimmat tiedot vuodelta 2012 (US Census Bureau 2013c) osoittavat, että 68,1 prosenttia alle 18-vuotiaista lapsista asui kahden vanhemman (biologisen ja/tai sijaisvanhemman) kanssa ja että lähes kaikki näistä pareista olivat naimisissa. Vanhemman kanssa asuvista lapsista 94,7 prosenttia asui vähintään yhden biologisen vanhemman kanssa (28,3 prosenttia asui yhden vanhemman kanssa ja 61,8 prosenttia molempien vanhempien kanssa), 5,8 prosenttia asui ottovanhemman kanssa (5,8 prosentista 4,1 prosenttia oli ottovanhempaperheitä), 1,5 prosenttia asui vähintään yhden adoptiovanhemman kanssa ja 3,6 prosenttia asui ilman vanhempaa. Valitettavasti tiedoista ei voida tietää, asuvatko yksinhuoltajaäitien kanssa asuvat lapset myös osan ajasta isänsä kanssa, joka saattaa olla uudelleen naimisissa tai parisuhteessa, eikä tietoja isän kotitaloudesta ja siviilisäädystä tällaisissa tapauksissa ole saatavilla. Näissä kotitalouksissa olevat lapset nimetään yksinhuoltajan kanssa asuviksi, vaikka he ovat myös äitipuolen perheenjäseniä. Jos kotitaloudessa on aikuisia ottolapsia, heitä ei myöskään oteta mukaan arvioihin. Lapset, jotka asuvat ilman vanhempaa, kuuluvat useisiin luokkiin: vain isovanhemmat, vain muut sukulaiset, vain muut kuin sukulaiset ja muut järjestelyt.
Tietoja on myös monipolvisista kotitalouksista, joihin kuuluu isovanhempia, ja näissä tiedoissa erotellaan lapset, jotka elävät molempien vanhempien, yhden vanhemman tai ei vanhempien kanssa, riippumatta siitä, ovatko vanhemmat naimisissa, avoliitossa vai naimattomia. Tietoja on myös siitä, kuuluuko kotitalouteen sekä isoäiti että isoisä vai vain isoäiti tai isoisä. Esimerkiksi Yhdysvaltojen väestölaskentatoimiston tuoreet arviot osoittavat, että vuonna 2012 3,7 prosenttia alle 18-vuotiaista lapsista asui sekä isoäidin että isoisän kanssa, kun taas 5 prosenttia asui vain isoäidin kanssa ja 0,9 prosenttia vain isoisän kanssa (Lofquist ym. 2012). Muista tiedoista käy ilmi, että lasten asuminen vähintään yhden isovanhemman kanssa on harvinaisempaa, jos he asuvat myös molempien vanhempiensa kanssa kuin jos he asuvat vain äidin, vain isän tai kummankaan vanhemman kanssa.
Samankaltaisia malleja voidaan nähdä perherakenteissa maailmanlaajuisesti. Vaikka kahden vanhemman perheet ovat vähentyneet, ne ovat edelleen enemmistörakenne kaikkialla maailmassa. Ne ovat yleisempiä Aasiassa ja Lähi-idässä kuin Amerikassa, Euroopassa, Oseaniassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Avoliitto on yleisempää Euroopassa, Pohjois-Amerikan Oseaniassa ja erityisesti Etelä-Amerikassa. Avioliiton ulkopuolinen lastenhankinta on yleisintä Etelä-Amerikassa ja Euroopassa ja harvinaisinta Aasiassa ja Lähi-idässä. Suurperheet ovat yleisimpiä Etelä-Afrikassa (70 prosenttia lapsista) ja muilla alueilla (Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja osassa Etelä-Amerikkaa).