Human papilloomaviruksen (HPV) ja pään ja kaulan alueen sairauksien välinen yhteys on valtava ajankohtainen kysymys. Kun tarkastellaan lukuisista lähteistä tulevaa valtavaa määrää tietoa HPV:stä ja pään ja kaulan alueen kasvaimista, voisi luulla, että HPV liittyy vain suun limakalvosairauksiin. HPV:n ja sinonasaalisten papilloomien välinen yhteys on kuitenkin ollut tiedossa jo vuosia, eikä se näy missään selvemmin kuin keskusteltaessa sinonasaalisten kasvainten, käänteisen papillooman (IP), patofysiologiasta. Tämä kasvain on edelleen nenäontelon yleisin hyvänlaatuinen vaurio, mutta vaikka kyseessä on infektio, se käyttäytyy kuin aggressiivinen kasvain, jolla on sekä paikallinen tuhoutuminen että 10-15 prosentin taipumus pahanlaatuiseen muutokseen. Vaikka tämän taudin HPV-alkuperä ymmärretään hyvin, on vielä paljon tehtävää sen ymmärtämisessä, miksi juuri tämä papilloomavariantti käyttäytyy ainutlaatuisella tavalla. Tämä American Journal of Rhinology and Allergy (AJRA) -lehden numero sisältää kolme tärkeää artikkelia, joissa tutkitaan suoraan tätä haastavaa kirurgista ongelmaa.
Brian W. Rotenberg, M.D, HPV-spesifiset tiedot uusiutuneiden ja ei-toistuneiden ryhmien välillä eivät eroa toisistaan, kun taas tupakoivien ryhmässä uusiutumisprosentti oli lähes kymmenkertainen. Tämä havainto kyseenalaistaa monet yleisesti vallalla olevat uskomukset tämän taudin etenemisestä. Toiseksi Yamashita ym.2 kuvaavat uutta IP:n merkkiainetta, joka on seerumin levyepiteelisolusyöpäantigeeni. IP:n erottaminen ympäröivästä, rutiininomaisemmasta sinonasaalipolypoosista voi olla patologinen haaste, joka edellyttää usein invasiivista biopsiaa. Tässä artikkelissa ehdotetaan verikoetta, jota voidaan käyttää biopsian sijasta ja joka, jos se hyväksytään myöhemmässä kliinisessä työssä, voi muuttaa dramaattisesti IP:n diagnosointia. 2 Kolmanneksi Akkari ja muut3 tarkastelevat sarjaa IP:n epätavallisia esitystapoja, jotka vahvistavat sen, minkä monet kliinikot jo tietävät, eli sen, että suhtautumalla avoimin mielin outoihin löydöksiin voidaan usein päätyä yllättäviin johtopäätöksiin, eikä tämä päde missään niin hyvin kuin niissä oudoissa tavoissa, joilla IP voi usein näyttäytyä.
Elämänlaatu (Quality of Life, Quality of Life, QOL) ja lopputuloksien epidemiologinen analyysi ovat yhä suuremmassa määrin tärkeässä roolissa kirurgisten toimenpiteiden lopputuloksien arvioinnissa lääketieteen kaikilla osa-alueilla, eikä endoskooppisen poskiontelon kirurgian (Endoscopic Sinus Surgery, ESS) olisi syytä olla mikään poikkeus tästä. Tässä AJRA-lehden numerossa on useita artikkeleita, jotka täydentävät tätä aihetta koskevaa tietämystä. Gregurić et al.4 tarkastelevat Sino-Nasal Outcome Test 22 -pisteiden eroja verrattuna visuaalisiin tulosasteikkoihin verrattaessa potilaita, joilla on ja joilla ei ole polypoosia, mikä osoitti merkittäviä eroja terveyteen liittyvässä elämänlaadussa näiden kahden ryhmän välillä. Schlosser ym.5 tutkivat kroonisen nenän sivuontelotulehduksen (CRS) ja muiden liitännäissairauksien, tässä tapauksessa masennuksen, välisen yhteyden lisääntyvää tunnustamista, mikä osoitti, että masennus saattaa liittyä CRS:ään läheisemmin kuin aiemmin on ymmärretty, ja erityisesti potilailla, joilla on polypoosi. DeConde ja Soler6 tarkastelevat epidemiologisia tietoja, joissa arvioidaan CRS:n yhteiskunnalle aiheuttamaa sairausrasitusta, ja osoittavat, että vaikka lääkärit keskittyvät ohjeiden mukaan sinusspesifisiin oireisiin, potilaat näyttävät kärsivän eniten CRS:n yleisterveyteen liittyvistä seurauksista. Tällä uudella havainnolla on vaikutuksia terveydenhuollon resurssien kohdentamiseen.
Masterson ym.7 vertaavat sekä sieni- että ei-sieni-peräisen poskiontelotulehduksen vuoksi ESS:ssä olevien potilaiden elämänlaatutuloksia, mikä osoittaa, että potilailla, joilla on sieni-infektioon liittyvä vaikeampi taudin fenotyyppi, on yleisesti ottaen parempi elämänlaatutulos. Nguyen ym.8 tutkii ESS:n jälkeisiä jäännösoireita, mikä on mielenkiintoinen ja vähän tutkittu alue kirurgisessa kirjallisuudessa, ja totesi, että valitettavasti hajuhäiriöt ovat edelleen vähiten luotettavasti parantunut oire. Ahn ym.9 tutkii väliseinän poikkeaman merkitystä astmaoireisiin suurella >8000 potilaan väestöpohjalla ja havaitsi, että väliseinän poikkeama on todellakin yhteydessä astmaan, mutta vain potilailla, joilla on nenän tukos. Lopuksi Chen ym.10 vertaavat potilaita, joille on tehty tavanomainen ESS, ja potilaita, joille on tehty laaja ESS vaikean polypoosin yhteydessä, ja osoittavat, että jälkimmäisen ryhmän tulokset ovat paremmat; tässä artikkelissa esitellään siis käsite, jonka mukaan joskus on itse asiassa parempi olla olematta konservatiivinen leikattaessa potilaita, joilla on CRS.10
Tämän AJRA-lehden toisena teemana ovat uudet todisteet, jotka liittyvät perioperatiiviseen hoitoon, joka koskee potilaita, joille on tehty ESS. On hyvin tiedossa, että ESS:n aiheuttama trauma voi mikroskooppisella tasolla itse asiassa vahingoittaa värekarvoja, joita leikkauksella pyritään toiminnallisesti parantamaan. Cassano ja muut11 osoittavat, että kun hyaluronihappoa lisätään nenähuuhteluihin ESS:n jälkeen, se parantaa sekä limakalvojen puhdistumista että nenän limakalvon uudistumista, koska heikentyneet sädesolut palautuvat nopeammin. Nämä tiedot voivat lisätä uuden haaran tavanomaisiin postoperatiivisiin hoito-ohjelmiin. Miller ja muut12 tarkastelevat tietoja, joissa analysoidaan keskimmäisen turbinaatin resektion vaikutusta verenvuotoon ESS:n jälkeen, ja päättelevät, että suuren verenvuodon riski ei muutu, mutta antikoagulantteja käyttävillä potilailla on lisääntynyt pienten verenvuotojen riski leikkauksen jälkeen. Rosen ja muut13 tekivät järjestelmällisen katsauksen antibioottien käytöstä endoskooppisissa kallonpohjakirurgisissa toimenpiteissä ja osoittivat, että yleisesti ottaen aivokalvontulehdus on erittäin harvinaista endoskooppisissa toimenpiteissä verrattuna avoimiin toimenpiteisiin. Zelenikin ym.14 artikkeli lisää jatkuvaa kiistaa ruokatorven refluksin ja CRS:n välisestä yhteydestä.
CRS:n molekyylibiologia on edelleen mysteeri, jonka selvittäminen on haastavaa. Tässä AJRA-lehden numerossa useat artikkelit pyrkivät täyttämään joitakin puuttuvia aukkoja tietämyksessä. Akkari ym.15 tarkastelevat pernan tyrosiinikinaasin roolia solunsisäisen signaloinnin suhteen tulehdussairauden yhteydessä. Myös Willis ym.16 tutkivat CRS-potilaiden bakteerimikrobiomia, ja heidän kiehtovat havaintonsa osoittavat, että pyyhkäisynäytteistä saatiin laadukkaimmat mikrobiominäytteet ja että suuri osa sivuontelosta tunnistetuista bakteereista on DNaasiherkkiä, joten elävät ja kuolleet bakteerit voidaan erottaa toisistaan; näillä tuloksilla on merkitystä arvioitaessa sivuontelon immuunitoimintaa.
Pediatrinen sivuontelokirurgia pysyy edelleen kiistanalaisena aiheena, ja AJRA:n tämän numeron julkaisu lisää keskustelua. Hamilos17 tarkastelee ongelmalähtöisen oppimisen merkitystä opetettaessa opiskelijoille pediatrista CRS:ää, Yenigun ym.18 arvioivat eosinofiilien ja lymfosyyttien suhteen merkitystä arvioitaessa pediatrisia nuhapotilaita, ja Cingi ym.19 yrittävät arvioida nuorinta ikää, jolloin septoplastia voidaan turvallisesti suorittaa. Kaikki nämä ovat mielenkiintoisia artikkeleita, jotka varmasti herättävät keskustelua pediatristen piirien keskuudessa.
Tässä AJRAn numerossa on kolme mielenkiintoista nuhaa käsittelevää artikkelia. Otsuka ym.20 tutkii bakteerikolonisaation merkitystä japaninseetripölyttymässä ja osoittaa, että neutrofilia näillä potilailla voi pahentaa oireita. Yenigun et al.21 tunnistavat mahdollisen yhteyden kuivasilmäisyyden ja allergian välillä. Myös Kim ym.22 havaitsivat, että lyijyaltistuksen immunologiset vaikutukset voivat olla suuremmat henkilöillä, joilla on allerginen herkistyminen.
Päätoimituskunnan puolesta en epäile, etteivätköhän lukijat pidä tätä numeroa erittäin opettavaisena ja käytäntönne kannalta merkityksellisenä. Työskennelkäämme jatkossakin yhdessä parantaaksemme tietämystämme sinonasaalisairauksista.